Elämäni soittolista

weheartit.com

Oletteko ikinä löytäneet itsenne kuuntelemasta samaa laulua yhä uudelleen ja uudelleen? En tarkoita siis sitä suurinta kesähittiä, joka pauhaa radiossa yötä päivää ja jolta vain ei voi välttyä, enkä myöskään sitä sen hetkistä lempikappaletta. Mä tarkoitan, että vaikka vuodet vierisivät, niin aina jossain tietyssä tilanteessa jotenkin eksyy jälleen soittamaan sitä samaa kappaletta tai yhtyettä toistolla. Samat laulut joka kerta, kun olet riidellyt vanhempiesi kanssa, samat laulut aina syntymäpäivän lähestyessä. Mä tarkoitan sitä, että ihmisen Spotify-historiasta pystyy lukemaan tän ihmisen fiiliksiä kuin avointa kirjaa. Koska mä oon ainakin huomannut tän ilmiön itsessäni. Tässä on mun elämäni soittolista.

Tätä minä kuuntelen kun...

... olen korviani myöten ihastunut.





Suurimman osan ajasta mä en voi sietää Taylor Swiftiä. Mutta silloin harvoin, kun mä ihastun tosissaan, en mitään muuta kuuntelekaan. Myös niitä erobiisejä, mutta erityisesti näitä muutamaa, jotka kuvaavat fiiliksiä täydellisesti. And you've got a smile that could light up this whole town...

... kesä lähestyy.




Euroviisut, niin uudet kuin vanhatkin. Huhti-toukokuu menee aina niitä luukuttaessa, mutta muutama erottuu joukosta. Ne eivät ehkä ole niitä lemppareita, niitä vain tulee kuunneltua aina muita enemmän. Aina. Lukuunottamatta ehkä sitä tuoreinta vuosikertaa. Paradise Oskar oli rakkautta muutama vuosi sitten.

... elämä ärsyttää niin, että tekisi mieli paiskoa ovia.



Ärsytysbiisit numero 1 ja 2. Jos oon oikein turhautunut tai vihainen, eikä pelkkä kirjoittaminen auta, mä kuuntelen näitä.

... haluaisin vain käpertyä nurkkaan ja kadota.


Masennusaallon osuessa kohdalle on jotenkin lohduttavaa vain laittaa keijulaulun taustalle sateenropinaa, kääriytyä peittoon ja sulkeutua omaan huoneeseen.

... olen surullinen.



Mä oon käynyt elämäni aikana liian monissa hautajaisissa. Muutaman vuoden sisällä mä oon menettänyt ukin lisäksi kaksi rakasta lemmikkiä. Kuolema tekee aina surulliseksi. Itkeminen helpottaa. Jos kuuntelee laulua, joka itkettää muutenkin, ei enää tiedä, onko surullinen laulun vai kuoleman vuoksi.

... kaikki tuntuu loksahtelevan paikoilleen.




Tiedättehän tunteen, kun se aurinko alkaa paistamaan risukasaan ja kaikki stressi on ohitse? Kun joku on sanonut, ettet pysty, ja pystyt siitä huolimatta? Kun katsot minne vain, niin elämä tuntuu näyttävän peukkua?

... kärsin sydänsuruista.


Kauhean montaa sydänsurua ei ole mun polulleni sattunut, ja hyvä niin. Pikemminkin se on sitä, kuinka ei halua loukata toista ja miettii viikkokaupalla asioita. Ja vaikka tietää, että se päätös oli oikea, jää silti miettimään, että mitä jos.

... tekisi mieli hyppiä sängyllä, tanssia kaduilla ja nauraa ääneen.




Harvinaisen usein mä löydän itseni tekemästä kuperkeikkoja, kikattelemasta, juttelemasta peilille ja luukuttamasta Disney-musaa. Robinkin menee aina silloin tällöin tähän samaan kategoriaan.

Lukulomalaisen selviytymisopas

Lukuloma ei ole mikään läpihuutojuttu. Koko talo on hiljainen ja sitä pitäisi hyödyntää siihen lukemiseen, varsinkin kun olet fiksuna päättänyt kirjoittaa kerralla viisi ainetta ja valinnut juuri ne aineet, joissa niitä kursseja on MONTA. Mutta kun, mutta kun, mutta kun. Olisi niin ihanaa heittäytyä vaan vaaka-asentoon ja nukkua tai katsoa televisiota, lukea kerrankin rauhassa hyvää romaania, pelata päivät pitkät Candy Crushia tai heittäytyä ihan lapseksi ja rakentaa sohvasta ja keittiöntuoleista linnoitus, koteloitua makuupussin sisään ja leikkiä mittarimatoa. Kerrankin olisi aikaa katsoa putkeen kaikki Star Warsit tai kuunnella maratonina kaikki Euroviisukappaleet Lordin voitosta eteenpäin. Niinhän sä luulet. Vilkaisu läpikäymistä odottavaan kirjavuoreen saa aikaan siivousvimman. Miten saada jotain fiksua aikaiseksi näiden kolmen (enää kahden) viikon aikana? Kirjoitin itselleni ja muille lukulomalaisille 10 kohdan "Näin selviydyt ylppärilukemisista"-paketin. Toivottavasti siitä on teille apua! :)

Lukulomalaisen survival-opas

1. Tee itsellesi lukujärjestys. Itse tein lukemisen päiväohjelman, eli siis luen jokaisena päivänä kemiaa tuosta tuohon, fysiikka tästä tähän ja niin edelleen. Älä aloita lukemista kovin aikaisin, unenpöpperössä kaikki tärkeä tieto käy siellä pääkopassa vain pikavisiitillä eikä todellakaan tule kestämään ylppäreihin tai varsinkaan pääsykokeisiin saakka. Älä kuitenkaan jätä lukemista myöskään iltapäivään, sillä mitä pidemmälle se päivä menee, sitä hauskempaa olisi tehdä mitä tahansa muuta kuin opiskella.
2. Älä aloita lukemista heti heräämiseen. Syö kunnon aamupala, käy suihkussa, pese hampaat, anna itsellesi aikaa herätä ennen lukemista. Aamu-unisille herätyskello tuntia ennen lukemisen aloittamista on aika bueno, siinä on vielä varaa torkuttaa. Aamulenkki ei sekään ole huono ajatus.
3. Lue useita aineita päivässä. Ainakaan mun pää ei kestäisi kuutta tuntia kemiaa yhtä huutoa. Aloita sillä inhottavimmalla aineella ja jätä mukavammat ja helpommat iltapäivälle.
4. Muista tauot! Joillekin sopivat parinkymmenen minuutin lukupätkät viiden minuutin tauoilla, toisille puolentoista tunnin ahkera lukeminen ja pidemmät tauot. Älä tartu tauolla Harry Potteriin tai edes Aku Ankkaan, vaan lepuuta silmiäsi ja/tai aivojasi. Torkut on myöskin ehdoton NO NO. Jos olet suuri kahvin ystävä, juo kuppi kahvia, sulje silmät ja kuuntele musiikkia. Jätä aikaa myös lounaalle äläkä unohda pitää vapaapäiviä.
5. Älä pidä esillä valtavaa kirjavuorta kerralla vaan yksi kirja per aine. Liian korkea pino saa vain motivaation tipahtamaan; eikös ole paljon mukavampaa ajatella, että "jee enää 80 sivua tätä kirjaa lukematta" kuin "plääh tämän jälkeen odottaa vielä kuusi vaikeampaa"?
6. Löydä se mukavin paikka lukemiseen, on se sitten oma sänky, työpöytä, keittiön pöytä, lattia, terassi, kirjasto tai sohvalinnoitus. Jos karkaat usein lukiessa keittiöön, varaa lukupaikkaasi esimerkiksi viiniypäleitä tai pähkinöitä ja vesipullo.
7. Tää saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta lukemisen aloittamista helpottaa, jos sen taustalla on jokin motivaatio. Etsi siis jostain itsellesi sellainen. Jos et halua palavasti jonnekin tiettyyn jatko-opiskelupaikkaan tai sinulle on aika lailla se ja sama, saatko biologiasta laudaturin vai approbaturin, sinulla tuskin on mahdollisuuksia saada itseäsi panostamaan. Yritä neuvotella vanhempiesi kanssa jokin sopimus ylppärituloksista. Mulle esimerkiksi on luvattu autokassaan tonni jokaisesta laudaturista ja satanen eximiasta. Jos sinulla ei ole tarvetta autolle, yritä neuvotella itsellesi vaikka pesämuna omaa asuntoa varten tai ulkomaanmatka hyviä arvosanoja vastaan.
8. Jos houkutukset käyvät liian suuriksi, lahjo tai kiristä pikkusisarus avuksi. Teippaa kirjakaapin ovi kiinni, pyydä pikkuveljeä vahtimaan läppäriäsi ja kaukosäädintäsi ja tulemaan välillä tekemään yllätyskäyntejä ja siten varmistamaan, että todellakin luet. Tauolla voit käydä pikkuveljen huoneessa koneella, ja kun olet lukenut päivän ohjelman verran, saat tavarasi takaisin. Varmista, ettei kännykkä hälytä Facebook-viesteistä ja -ilmoituksista ja laita se äänettömälle. Vieroittaudu televisiosta. Tämä tosin olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, mutta pääsykokeita ajatellen vielä ehtii. Katso vain sarjoja, jotka sinulla on kesken, älä aloita uusia. Hupsista keikkaa, sarjat loppuvat aikanaan ja pian huomaat ruutuaikasi puolittuneen.
9. Älä lue kaverin kanssa. Uskokaa mua, siitä ei ikinä tule mitään. Apua voi toki pyytää, mutta mieluiten puhelimen avulla tai illemmalla Facebookissa. Jos ajattelette pitää yhteisen lukupäivän päädytte kuitenkin puhumaan kaikesta, millä ei ole mitää tekemistä ylppäreiden kanssa. Kirjastossakin lukeminen muuttuu supatteluksi ja tulette häirinneeksi niitä, keillä sitä lukumotivaatiota riittää.
10. Mieti illalle jotain mukavaa ohjelmaa. Silloin on aikaa pitää Star Wars -maraton tai leffailta ja nähdä kavereita. Itsensä hemmotteleminen on aina kova sana. "Luin niin paljon, että olen todellakin ansainnut pitkän saunavuoron kasvonaamioineen." Iltaisin nosta jalat kohti kattoa ja mieti mitä tahansa muuta kuin opiskelua.

+1. Älä kirjoita blogia. Edes iltaisin. Koska se on vain tekosyy lukemisesta luistamiseen, sillä tiedät haluavasi lisätä tekstiisi kuvia ja ottaa ne kuvat ehdottomasti päivänvalossa. Toisin sanoen silloin, kun sinun pitäisi lukea.

Vihdoin voidaan sanoo NOLLA PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!

(c) Maria Hemming

Ihan hassua. Nyt se sit on ohi. 12 vuotta koulunpenkillä, lukemattomia (enemmän tai vähemmän hermoja raastavia) kokeita, oppitunteja, yrityksiä pysyä hereillä opettajan paasatessa Luukkaasta ja Markuksesta ja kieltolaista ja kerta- ja kestomuovien eroista. Monta kuukautta noita penkkareita järkkäiltiin ja nyt ne on ohi, huis vaan ja hupsista ja tervemenoo lukulomalle. IHAN HUIKEA FIILIS EDELLEEN.

(c) Maria Hemming

Vaik abishow ei välttämättä mennytkään ihan kuin Strömsössä niin hauskaa oli siitä huolimatta. Abeilla fiilis katossa, abivideo ihan huikea, samoin kuin abibiisin ja ryhmänohjaajien laulujen sanat. JP:kin selvisi abien vähän poikkeuksellisesta tukisanalistapuheesta kunnialla vesinokkaeläimineen ja peruspalveluliikelaitoskuntayhtymineen kaikkineen, heitettiin karkkia ja tultiin heitellyiksi karkilla. Mäkin pääsin hetkeksi hyppimään lavalle abivisan ja titteliäänestyksen tuloksien merkeissä (mä sain olla se tyyppi joka luovuttaa kirjekuoret juontajille jee!), ja mä en vaan mahtanut mitään sille että koko ajan hymyilytti ja nauratti ja teki mieli vaan hyppiä ilosta kun kaikki abit huudettiin ABITURIENTTI, ABITURIENTTI:a.

(c) Maria Hemming

(c) Maria Hemming

Mut ei se abishow vaan ne rekat. Mun stressaaminen nimittäin loppui siihen paikkaan kun lakanat olivat rekan laidoissa ja abit kyydissä haalareissaan (herranjestas sitä panostuksen määrää haalareihin joita ei kukaan nää rekan laitojen yli ja johon mäkin syyllistyin mut ku ne oli niin HIENOJA!) ja rekat lähti liikkeelle. Mukana Vaskis ja Mersut, oltiin ylpeitä omista lakanoista ja buuattiin noille muille jotka eivät näköjään osaa hienoja rekkalakanoita tehdä, huudettiin MARTSARI HEI HEI HEI ja ME OLLAAN MARTSARI, ME OLLAAN TULEVAISUUS ja naurettiin kippurassa, vilkutettiin ihmisille kaduilla, ylikulkusilloilla, ikkunoissa, bussipysäkeillä, autoissa ja saatiin vilkutuksia takaisin, heitettiin karkkia lapsille jotka oli niin ylionnellisia siitä ja saatiin hyvä meno -tööttäys jopa junalta. PARHAUTTA. Illalla vielä Martsarin paikalliseen joka oli kokonaan meille varattu (ei Dondo kuitenkaan), laulettiin karaokea koko rahalla ja yritettiin saada vierailemaan tullut liikanmaikka mukaan laulamaan (mut ei.).

Sunnuntaina suunnattiin abiristeilylle, hyvä fiilis alkoi jo siinä vaiheessa kun laukkujen tarkastaja kumartui siitä pöydän yli kuiskaamaan "onks sulla paljon viinaa siellä sun laukussa" "ei yhtään" "okei, tää on sit meidän salaisuus et en tarkistanut sua". Miettikää et hirmuinen määrä abeja käyttää pari tuntia abiristeilystä siihen, että ne katsovat lätkää, mä mukaanlukien. Oli ihan huippua kun vaan päästi irti kaikesta stressistä, ei ollut koko ajan etsimässä niitä "omia kavereita" vaan hengas niitten ihanien ihmisten kanssa keihin nyt sattui törmäämään. Ihan loistavaa musaa Pubissa, ihmiset vaihtuu ympärillä, juoruilut siitä kenet bongattiin tekemässä mitäkin, TANSSIA JA LAULUA. Hymy silloin, toinen tällöin, muuten vain ANTOI MENNÄ. Ja hupsista keikkaa, yhtäkkiä mä olinkin meidän hytin viimeinen nukkumassa neljän jälkeen aamuyöllä. I-H-A-N H-U-I-P-P-U-A!

ps. kiitos Venlat penkkareista, heitän täältä tällaisen etäyläfemman, koska me ansaittiin se hauskanpito! :)

pps. nyt mua alkaa nähdäkin täällä vähän useammin, koska lukuloma ja siitä lukemisesta luistaminen.

All the rules wide known they mean nothing to me

Kuvisluokan lattia vuorattu jesarilla ja jätesäkeillä, ihmiset hyppimässä märän maalin yli. Kädet ja polvet vähän kuin sateenkaaret, poskessa vaaleanvihreä maalitahra. Ikkunasta näkyy vain valkoista lunta kaikkialla. Disneymusiikkia jatkuvalla soitolla, ihmiset laulamassa mukana. Naurua ja iloista jutustelua. "Hei mitä jos tehtäisiinkin näin?" "Joo tehdään vaan!". Mehukattimehua ja sipsejä, hiukset hätäisellä nutturalla, päällä vaatteet joita ei ikinä kehtaisi käyttää koulussa normipäivänä. Ihmisiä tulee ja menee, työn edistymisen näkee silmissä. Se tunne, kun kaikki seitsemän rekkalakanaa ovat sun silmiesi edessä valmiina ja niin hienoina. Vajaan parin viikon päästä voi kivuta ylpeydellä rekkoihin, koska hitto vie, niiden lakanoiden eteen on nähty vaivaa. Mä oon nähnyt vaivaa. Rakkautta.

Valtavan hyvä kirjasarja. Luen aamuisin, iltaisin, syödessäni, katsoessani televisiota, koko ajan. Imen vaan niitä sanoja mun silmilläni ja elän täysillä mukana. Tuntuu kuin se oikea elämä olisi siellä sivujen välissä eikä täällä. Ihanuutta, kun voi unohtaa kaiken ympärillä ja sulkea pois kaiken, mitä huudan pääni sisällä. Mikään ei oo niin ihanaa kuin kirjasarjat. Kun kirja loppuu, ei tarvitsekaan hyvästellä niitä niin tärkeiksi tulleita hahmoja vaan voi tarttua seuraavaan kirjaan ja aloittaa uuden tarinan. Kauheaa, kun kirja ei noudatakaan sitä tärkeintä kirjoittamatonta säätöä vaan juuri se hahmo, johon samaistuu täysillä, kuolee. Toisaalta, ne ovat niitä parhaita kirjoja. Itken illan, mietin yön ja aamulla tartun seuraavaan kirjaan ja aloitan uuden seikkailun. Tartun kirjastossa ihan spontaanisti kirjaan, jossa on jännä kansi ja huomaan, että se on ihan täydellinen, jotain erilaista kuin edellinen. Koska yksikään dystopia ei enää tunnu samalta nyt, kun Divergent on luettu kannesta kanteen, kaikki kolme kirjaa. Jos on aikaa, lukekaa John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe. Kirjarakkautta.

Autoja ei missään ketään muita kuin mä itse, matkalla mistä lienenkin takaisin kotiin. Radiosta ei tule mitään, joten kerrankin annan ajatusten vain kulkeutua sinne minne ne haluavatkin. Jotenkin alan käymään yksinkeskustelua asiasta, jossa ei ole mitään järkeä. Kuvittelen selittäväni eräälle ihmiselle yhtä mun tekoani, ja sanoja vaan tulee. Jossain vaiheessa mä huomaan puhuvani asioista joita en ole ikinä aiemmin tiedostanut. Niitä outoja hetkiä, kun oppii tuntemaan itseään paremmin. Koulussa tulee mieleen käydä kiittämässä tätä henkilöä, mutta kun nähdään käytävällä mä en saakaan suutani auki. Olisi outoa sanoa vaan kiitos eikä muuta, mutta en voi selittää. Ne asiat, ne jutut, ne on pieniä palasia musta, mun omia pieniä salaisuuksia.



Pieni kämppä ja pieni porukka ihmisiä, puolet mulle käytännössä vieraita. Jotenkin hassua. Ja outoa ja pelottavaa. Mutta samalla kauhean jännää, sillä lailla hyvällä tavalla. Kummallista käydä ulkona muidenkin kuin Vantaan ystävien kanssa. Musiikki ihan liian kovalla, lattialla ei lasinsiruja vaikka kello on jo yli puolenyön. Vessatkin toimii. Mitä ihmettä mä teen tällaisessa baarissa? Ikävä Dondoon, se on kotoisa. Mutta sitten soi YMCA ja Barbie Girl ja Ketchup Song, ja kaikki se unohtuu. Juoksu bussiin, höpöttelyä koko bussimatkan. Miksi yöbussit menevät aina Mäntysalon kautta? Perttula ihan tyhjä, kaverina vain pakkanen ja täysi hiljaisuus. Euroviisufiilistelyä keskellä yötä, ihanaa painaa pää tyynyyn ja nukahtaa kolmen jälkeen.