Lukulomalaisen selviytymisopas vol. 2

Vuosi sitten lukion ovet sulkeutuivat takanani ja patistivat minut muiden abien mukana lukulomalle. Silloin kirjoitin selviytymisoppaan lukulomalaiselle. Nyt vuotta myöhemmin olen taas astetta viisaampi ja elämää kokeneempi, vaikka paahdan jälleen samojen kirjojen parissa, kalenteri muistuttaen hämmästyttävän paljon viimevuotista. Ero on siinä, että tällä kertaa todella elän sen kalenterin mukaan. Vuosi sitten lukemiseni rajoittuivat lähinnä abikursseihin ja muutaman viikon buustiin ennen ylppäreitä ja pääsykokeita. Nyt olen oikeasti onnistunut opiskelemaan monta tuntia joka arkipäivä, vaikka edessä ovat vain fysiikan ja kemian korotukset (joista nyt en muutenkaan suurta stressiä ota; jos ei kumpikaan nouse laudaturiin niin sitten kiritään ne kaksi pistettä siellä pääsykokeissa) kuukauden kuluttua sekä pääsykoe hieman alle sadan päivän päästä.

Hieman viisastuneena ajattelinkin täydentää hieman selviytymisopasta. Viimeksi keskityin lähinnä siihen, kuinka saada itsensä istumaan kirjan ääreen, mutta miten saada jotain kirjan sivuilta oikeasti imeytymäänkin sinne korvien väliin?

Lukulomalaisen survival-opas vol. 2

Lukupaikka

Yliopiston kirjasto. Paras. Keksintö. Ikinä! Suuri osa on avoinna kaikille, myös muillekin kuin yliopistolaisille. Lukutilaa on paljon ja tuoleihin, pöytiin ja valaistukseen on panostettu. Missään ei notku nuorisoporukkaa juttelemassa kovaan ääneen, vielä vähemmän kiljuvia lapsia. Kaikki kunnioittavat hiljaisuutta ja lukurauhaa. Ja koska et ole kotona, ei televisio, tietokone tai romaani houkuta. Täydellinen lukupaikka, ainakin vielä nyt, kun ylppärit ovat yhä edessä.

Valitse oma paikkasi huolella. Jos löydät pöytäryhmän, joka on lähes täynnä ja jossa muilla on edessä yliopiston kirjat tai valmennuskurssimateriaalia, olet löytänyt täydellisen paikan. Huonoja merkkejä ovat kanssaopiskelijan läppäri (näppäimistön naputtelusta lähtee yllättävän kova, epämukava ääni), sekä kaksi vierekkäin istuvaa, selkeästi ylppäreihin (tai vielä pahempaa, kurssikokeisiin) lukevaa tyttöä. Supattelu on taattua.

Taustameteli

Koskaan ei ole täysin hiljaista. Aina jostain kuuluu jotain, sivuja käännetään, haukotellaan, kännykät hälyttävät, vaihdetaan asentoa, pudotetaan kyniä. Eikä täydellisessä hiljaisuudessakaan opiskelu oikein ota onnistuakseen. Kirjoita siis Youtubeen 'study music for better concentration', laita napit korviin ja lukeminen onnistuu pienestä ympärillä tapahtuvasta hälinästä huolimatta. Jotkut opiskelumusiikit lähinnä unettavat, joten pistä ylös parhaimmat. Hyvä vaihtoehto on myös soundrown, josta löydät mm. lintujen laulua, kahvilahälinää sekä nuotion rätinää.

Lukurytmi

Olen pitkälti samaa mieltä kuin vuosi sitten; tee jonkin asteinen lukusuunnitelma, pidä taukoja ja muista vapaapäivät. Viime vuonna pidin kuitenkin taukoja hyvinkin usein, yli viisi minuuttia puolen tunnin lukemisen jälkeen. Näin hieman vanhempana ja viisaampana se kuulostaa aivan älyttömältä, sillä noilla tauoilla saa kirjojen ääressä istua ikuisuuden eikä lukemisesta saa silti oikein otetta. Todella hyvä rytmi tulee lukemalla tunnin, vetämällä henkeä muutaman minuutin ja jatkamalla taas. Yksi pidempi lounastauko on hyvä pitää muutaman tunnin lukemisen jälkeen. Lukemista ja tehtävien tekemistä on myös hyvä vuorotella päivän mittaan.

Reppu

Jos sinulla on paljon luettavaa ja haluat lukea kodin ulkopuolella, hanki reppu. Selkäsi kiittää.

Valmennuskurssi

En viime vuonna osallistunut valmennuskurssille, vaan halusin kokeilla ensin onneani ilman. Valmennuskurssit maksavat kuitenkin mansikoita, enkä halunnut heittää hukkaan yli kuukauden palkkaa. Valmennuskurssi antaa kuitenkin kivasti rytmiä lukemiselle ja hieman vaihtelua pänttäämiseen, saat samanhenkisiä ystäviä samassa elämäntilanteessa ja lisäksi tehtävämateriaaleja (joita tulee oikeasti jopa tehtyä!) sekä jonkun, jolta kysyä aina epävarmuuden iskiessä.

Asenne

Älä lähde 'vain katsomaan millainen se koe on'. Ihan sama, oli kyse sitten ylppäreistä tai pääsykokeista. Et tule pärjäämään. Jos taas päätät pärjääväsi kokeessa, saat tosissasi opiskeltua eivätkä asiat vain mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun asenne on hyvä, tuloksia myös syntyy. Silloin alkaa aina hieman jännittämään, mutta se tekee vain hyvää. 

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin tai ylppäreihin valmistautuville! :)

Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan

Kiirettä on pitänyt ja elämä ollut hieman enemmän tai vähemmän mullistuksissa. Kalenterissa on tilaa, mutta päänsisäinen elämä kulkee vuoristorataa. Välillä tuntuu oikein yltiömäisen positiiviselta, välillä pelottaa niin että kädet tärisee. En synkistele tai murehdi, siihen en suostu. Mutta pelko tulevasta puraisee silti aina välillä. Kaikki on nyt hyvin, mutta entä viikon päästä? Vuoden? Kymmenen vuoden?

Tällä hetkellä mun elämääni hallitsevat hydrostaattisen paineen, EDTA-titrauksen sekä sitruunahappokierron ihmeellinen maailma. Hieman ennen joulua aloitin valmistautumisen pääsykokeisiin. Viime vuonna sisäänpääsy toki oli toiveissa, mutta olin liikkeellä enemmän sillä fiiliksellä, että "kiva jos pääsen sisään, mut ei haittaa vaikken pääsiskään". Välivuosi on tehnyt mulle hyvää, ja nyt se tahto päästä opiskelemaan ja omilleen on valtavan kova. Välivuosi on opettanut, ettei elämää riitä tuhlattavaksi asti. Milloin vain voi tapahtua jotain ikävää ja unelmat romuttua maan tasalle. Niin kauan kuin mulla vain on mahdollisuus aion pitää omistani kiinni. Jonain päivänä, kaiken toivon mukaan kuuden ja puolen vuoden päästä, musta tulee lääkäri. Hyvä sellainen. Ja jonain päivänä mä tulen työskentelemään Uudessa lastensairaalassa ja antamaan takaisin vähän siitä kaikesta hyvästä, mitä maailma on mulle antanut.

Aina sitä huomaa ihmettelevänsä löydettyään jonkun, jonka kanssa natsaa hyvin ja tuntuu mukavalta ja luontevalta. Varsinkin, kun on luonteeltaan tällainen erakkoravun ja yksinäisen suden risteytys. Ehkä vähän vaikeasti lähestyttävä, jonka kanssa ei ole aina helppoa löytää yhteistä puheenaihetta. Valmennuskurssi alkoi pari viikkoa sitten ja ajattelin, että olisin tauoilla lähinnä kännykällä tai kaakaonmetsästyksellä, ketään kun en sieltä tuntenut. Mitä vielä! Löysin kaverin, jonka kanssa käydä tauoilla hakemassa kaakaota ja jonka kanssa jutella vaikka ja mistä. Joka kerta löytyy jotain uutta yhteistä. En oo pitkään aikaan ollut niin iloinen kuin silloin, kun tämä ihana tyttönen juoksi luokasta mun perääni: "Hei sanoitko sä et sä oot Martsarista? Mäkin oon!"

Kesätyöt seuraavalle kesälle - check! Ja ajoituskin mitä täydellisin, työt alkavat juuri pääsykokeiden jälkeen. Takana on jo kolme kesää marjatyttönä ja neljäs edessä. Pomo nimittäin laittoi sähköpostia ja kyseli, vieläkö löytyisi kiinnostusta ja jaksamista yhteen täyteen mansikkakauteen. Tiedossa on ilmeisesti hieman erilainen työnkuva kuin viime vuonna, jonkinlainen isoimmista kojuista vastaava kuski. Mulle kaikki käy niin kauan, kun pääsen pakettiauton rattiin. Koko syksyn ja talven olen ikävöinyt uutta vanhaa Citroën Jumperia, joka siellä toivottavasti odottelee minua jälleen töihin saapuvaksi.

ps. Koskaan ei ole liian vanha Disney-leffoille! "Jos mä saisin valita minkä tahansa supervoiman, niin mä ottaisin kyvyn tulla tän kameran läpi ja tulisin halaamaan sua!♥" Olisitte nähneet mut ja Lassin siellä leffateatterissa. Molemmat ihan innoissamme tismalleen samassa asennossa, vähintään yhtä kikseissä kuin ne katsomossa istuneet lapset.
pps. Hyvää synttäriä 3-vuotias ninjakisuseni! ♥

What happened in 2014

Vuonna 2014...

... rakastuin sellaisiin kirjoihin kuin Divergent ja The Fault In Our Stars.
... ajauduin jälleen kerran ottamaan vähän liikaa vastuuta omille harteilleni.
... vietin koululla vapaapäivänä lähes yhdeksän tuntia rekkalakanoita maalaten, mehukattia juoden ja Disneyn mukana laulaen, nauttien sydämeni kyllyydestä ja hauskaa pitäen!

... stressasin prelejä, mutta saatuani paperit eteeni huomasin oikeasti jopa osaavani ne asiat. Mitä siis murehtia!
... potkin ihmisiä enemmän tai vähemmän persuksille.
... pukeuduin Candy Crushiksi ja hoilasin rekan lavalla ME OLLAAN MARTSARI, ME OLLAAN TULEVAISUUS!
... risteilin yhdessä muiden abien kanssa ja koin elämäni kauheimman aamun tähän mennessä.
... koin sellaisen ihmeellisyyden kuin lukuloma.

... huomasin, että en olekaan ehkä ihan niin menetetty tapaus, vaan jotakuta oikeasti kiinnostaa jutella kanssani tuntikausia.
... kevätfiilis puraisi ihan tosissaan!
... kävin kirjoittamassa muutaman laudaturin ja eximian, vaikkei aivopieruiltakaan vältytty.

... seikkailin maapallon toisella puolen.
... sain tietää, että Vapaudenpatsaalla tarjetakseen tarvitsisi tuulta pitävän toppatakin.
... sisäinen pessimistini heräsi eikä suostunut uskomaan, että taksi on tulossa sopimuksen mukaan. Oikeassa olin, ja sen ansiosta ehdimme lennollemme.

... pänttäsin tai ainakin yritin päntätä pääsykokeisiin.
... aloitin kolmannen kesäni marjatyttönä ja ymmärsin, mitä muut olivat tarkoittaneet hiljaisella toukokuulla.
... vietin päivän Tampereella pääsykokeissa ja kaupunkiin tutustuen. Rakastuin paikkaan!
... vedin valkolakin päähäni yhdessä maailman parhaimpien ystävien kanssa.

... hyppäsin ensimmäistä kertaa pakettiauton rattiin.
... rakastuin kuskinhommiin.
... tutustuin aivan mahtaviin työkavereihin!

... lääkiksen ovet eivät vielä auenneet, mutta tavallaan olin siitä melko helpottunut.
... nautiskelin lämpimistä ja aurinkoisista säistä yrittäen keksiä, miten saisin myös sen ei-ikkunan-puoleisen käden ruskettumaan.
... aina Geronimon tullessa radiosta nostin volyymia ja avasin auton ikkunat!
... tanssin tilalla ukrainalaisten työkavereiden, pomon ja kuskikaverin kanssa.

... jouduin luopumaan rakkaaksi tulleesta kuskinhommasta ja palaamaan myyntipöydän taakse.

... harjoittelin tulevaa uraani ukraina-suomi-kääntäjänä.

... täytin kunnioitettavat 19 vuotta, ensi vuonna vuorossa pyöreät!

... löysin itsestäni pienen työnarkomaanin.

... kuolin varmaan kymmeniä kertoja Megazonessa.

... pääsin nauttimaan muutaman viikon hyvin ansaitusta 'kesälomasta' sitkeän flunssan merkeissä.

... kävin sijaistamassa muutaman kerran ala-asteilla, tykkäsin!

... löysin itseni lähes kuukauden ajan pienten päiväkotilaisten keskeltä ja olin räjähtää ihan vain siitä suloisuudesta!
... säikähdin hieman, kun minulta kysyttiin muutamankin kerran "niin olikos sulla jo lapsia?".
... syysmasennus iski jälleen huomatessani, kuinka sosiaalinen elämäni oli kutistunut jo entisestään.
... mun elämäni muuttui kertaheitolla ja näin maailman ihan erilaisesta vinkkelistä.

... mua puraisi positiivisuuden aalto ja selviytyjäfiilis.
... jatkoin hyvin alkanutta opettajan sijaisen uraani yläasteen kemian opettajana.
... yritin päntätä, mutta eihän siitä juuri mitään tullut.
... syysmasennus hellitti viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsin juttelemaan kerrankin kasvotusten kaikenlaisesta höpsöstä ja puoliturhasta pakkasen pureskellessa poskiani.

... olin aivan höpönä joulukuusta ja joulun odotuksesta.
... otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tunnollisesti joulukalenteria.
... tappelin käytännössä uuden läppärini kanssa vähintään kerran viikossa.
... olin pakahtua onnellisuudesta saatuani sittenkin valkean joulun ja vielä lumisemman loppukuun.
... minuun iski pahan luokan 'mitä teen ensi vuonna, mitä musta tulee isona'-kriisi.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

24. luukku: Ihanaa joulua! ♥

Katja kiittää ja kuittaa tämän joulukalenterin, ihanaa joulua kaikille! ♥

Aatto on sujunut rattoisasti. Aamulla meillä kävi muutama kyläilijä, josta siirryimme kuuntelemaan joulurauhan ja syömään joulupuuron tädillemme (ei, en saanut mantelia tänä vuonna). Kotona olimme vain rennosti ja rauhassa, söimme jouluaterian ja odottelimme pukkia, joka lopulta pitkän odotuksen jälkeen saapuikin. Seuraavana olisi vuorossa joulusauna, ja huomenna suuntaamme hautausmaalle. Lahjat olivat mieluisia ja suurin osa oikein hyödyllisiäkin, "hömppää" kertyi vain muutaman leffan, suklaarasian ja korviksien verran. Parasta kuitenkin oli, kun tontut olivat eilen käyneet pesemässä rakkaan pikku Nissanini ja käynyt samalla tankilla mittarin huudettua punaista, itse kun en ollut onnistunut tankkaamaan jäätyneen luukun vuoksi. (kiitos isi!)

Oletteko huomanneet, että vuotta on enää viikko jäljellä? Vielä on viikko aikaa tehdä tästä vuodesta paras mahdollinen. Viikko aikaa kirjoittaa tämän vuoden tarina loppuun.

Mulla on listalla muutama keskeneräinen asia. Sellaisia asioita, jotka ovat olleet kesken jo aivan liian pitkään. Haluaisin pitää enemmän yhteyttä kaikkiin rakkaisiin ystäviini, mutten vain oikein osaa. Olen ollut menneisyydessäni useammin kuin kerran tilanteessa, jossa joku on sinnikkäästi laittanut viestejä ja kysellyt kuulumisiani, joku sellainen siis, jonka en niin ehkä olisi halunnut tekevän. Aina kun laitan viestejä, ajattelen mielessäni: "Mitä jos sitä ahdistaa tää? Pitäisikö vain odottaa, että se kysyy kuulumisia ensin?". Tyhmäähän se on. Aika pöhköä. Tavallaan. Kuka nyt muka siitä ahdistuisi? Minä. Joskus hyvin, hyvin harvoin. Mutta joskus kuitenkin. Seuraan neuroottisesti, kumpi on aloittanut edellisen keskustelun. Jos se en ollut minä, voin aloittaa nyt. Jos olin, en uskalla. Varsinkin, jos aloitin vielä sitäkin edeltävän. En lupaa parantavani tätä tapaa tulevana vuonna. Sen sijaan aion aloittaa jo nyt. Miksi viivytellä vielä viikkoa?

Jos siis et missään nimessä halua olla enää tekemisissä kanssani, laita viestiä. Silloin en ainakaan arvuuttele turhaan. Jos taas haluat, laita viestiä jo nyt tai odota, että näytöllesi pomppaa teksti:

Moi! Mitä kuuluu? :)

23. luukku: Hetki enää

Aatonaatto on rakkautta. Kuusi koristellaan ja talo alkaa rauhoittua jouluun. Keittiössä alkaa jo tuoksua kinkku ja laatikot, perunat ovat imeltymässä. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni kotijuustoa. Kattilaa on hämmennettävä tauotta, mutta minä höpsöhän pistin vielä paremmaksi ja hämmensin vartin kylmää kattilaa. Lapsilukko oli jotenkin luiskahtanut päälle, eikä liesi ollut lämmennyt... 

Enää vähän aikaa vuoden parhaimpaan hetkeen, siihen, kun muu talo nukkuu ja saan hiippailla kuusen luokse lahjakasan kanssa. Alakerrassa on kuitenkin vielä täysi touhu päällä, joten joudun ehkä alkaa patistaa aikuisväkeä yöpuulle. 

Hymyilyttää. En pysty lopettamaan. Mutta se ei haittaa. Hymy ei ole koskaan pahasta! :)

22. luukku: Läppäriraivoa

Voiko mikään olla ärsyttävämpää kuin se, että tietokone kieltäytyy täydellisesti yhteistyöstä? Taistelin eilen tunteja saadakseni koneen käyntiin, kunnes luovutin ja päätin jättää eilisen luukun tälle päivälle. Tänään aamulla taisto jatkui. Juuri kun olin soittanut asiakaspalveluun, sopinut huollosta ja päättänyt puhelun, kone aukesi. Tadaa! Ehkä voisit toimia vielä joulunpyhät, pliis? Älä kiukkuile? Olet kuitenkin vasta (tarkistaa kuitista) tasan neljä kuukautta! *kaivaa synttärikakun esille, kunnes muistaa taas yhteistyöongelmat ja vie kakun takaisin piiloon*

Eilen oli jouluohjelmassa kummien joulukukkakierros ja piparisavotta. Sain paistettua loput taikinasta, yhteensä viisi pellillistä, vaikka äiti polttikin niistä yhden laittamalla muille mitään sanomatta yhden jo paistetusta pellillisistä takaisin uuniin ja unohtamalla sen sinne määrittelemättömäksi ajanjaksoksi. 

Lisäksi käytiin katsomassa tällaisia veitikoita. Kuka tunnistaa?

21. luukku: Kolme yötä jouluun on

Kolme yötä. Siinä on jotain taikaa. Silloin aikanaan, kun meilläkin vielä toimivat VHS-kasetit, katsoin aina jouluisin yhtä ja samaa videota uudelleen ja uudelleen. Videossa lapsiryhmä näytteli ja lauloi tuttuja lastenlauluja sanojen rullatessa laula mukana -tyylillä ruudun alaosassa. Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen... En varmaan koskaan unohda sanoja. Tästä alkaa mun joulurauhani.

Käytiin tänään isän lapsuudenmaisemissa kuusta hakemassa. Yleensä kuusimetsä on pitkä ja vaikea prosessi: jokaisella on omat mielipiteensä ja jokaiselle kuuselle löytyy vastustaja, kunnes metsässä on rämmitty niin kauan, ettei pieni toispuoleisuus tai keskivartalolihavuus aiheuta ylitsepääsemätöntä marinaa.

Tänään jätimme äidin kotiin ja metsälle lähtivät vain minä ja pojat. Lunta tuiskutti ja maa sai valkoisen hunnun, metsässä oli kaunista eivätkä jalat uponneet pohjetta myöten hankeen. Ehkä vartin rämmittyämme löysimme jo oikein sopivan kuusikandidaatin, mutta vilkaisimme vielä hetken ympärillemme ennen kuusellemme paluuta. Metsään ja ulos 40 minuutissa. Ennätys! Nyt on kuusi sulamassa, huomenna tai viimeistään ylihuomenna se kannetaan paikalleen.

Ihanaa ja suloista joulunaikaa! ♥

20. luukku: Joulusiivous!

Perjantaina nukuin myöhään. Valmistauduin nimittäin tulevaan, hermojaraastavaan, haisevaan, selkään sattuvaan, rankkaan koettelemukseen. Joulusiivous!

Tilasimme perinteisesti joulusiivouksen luottofirmastamme. Kahdessa tunnissa ei pari siivoojaa kuitenkaan pysty ihmeisiin, vaan meidän on siivottava talo imurointi- ja kiillotuskuntoon. Kukaan ei kuluneen vuoden aikana ole edes harkinnut kaappien siivoamista, kodinhoitohuoneen raivausta, saunan kuurausta...  Nada. Edessä on siis pari työntäyteistä päivää, jolloin ei konetta tai kännykkää ehdi juuri vilkaisemaan ennen nukkumaanmenoa. Apus keittiön kaapit.

Juuri kun olen aloittamassa toisen kaapin uudelleenjärjestelyä, saapuu perheen kuopus kotiin. Mikäs siinä, sopiva tilaisuus patistaa oman huoneensa siivoukseen. Kuuntelen hetken puhinaa ja tuhinaa ja murahduksia ilmoittaessani, ettei kone aukea ennen huoneen siivouksen valmistumista ja jätän pikkumiehen töihin. Kohta minut jo hälytetään tarkastukselle. Lattialta on noukittu pari isointa lelua ja vaatteet työnnetty sängyn alle. Just...

Parin tunnin, lukuisten kompromissien ja yhtä monen itkunväännön jälkeen voin palata takaisin kaappien kimppuun. Puunaan ja järjestelen ripeästi. Silti en etene juuri lainkaan. Yhdistelen maustepurkkien jämät ja ympärilläni leijuu pippuripilvi. Siivotessani keittiötä muu perhe saapuu omista siivouskohteistaan yksi kerrallaan haukkaamaan sitä ja maistamaan tuota, murustavat joulukakkua juuri pyyhkäistyille pöytätasoille, unohtavat pöydälle kädessä kulkeneita esineitä, jättävät astioita vähän minne sattuu ja unohtavat palauttaa juuston ja voin jääkaappiin. No, hitaasti, mutta varmasti... Viiden tunnin jälkeen on valmiina vasta yhdet vetolaatikot ja neljä kaappia. Muut menot painavat päälle, pakko jatkaa huomenna.

Tänään aloitin kevyen yleissiivouksen reippaana poikien vielä hakiessa todistuksiaan. Kävin hoitamassa juoksevat asiat pikaisesti kylillä, jonka jälkeen kohtasin taas vastustajani keittiön kaapiston. Kiristettyäni vanhemman pikkuveljen avukseni alkaa työ jopa näyttää edistyvän, tosin veli kipittää huoneeseensa aina, kun en ole vielä ehtinyt käskyttää seuraavan kaapin tai vetolaatikon kimppuun. Lopulta kaapistot ovat kohtuullisessa kunnossa ja pääsen kohtaamaan illan ja toivottavasti koko joulun viimeisen vastukseni, jääkaapin.

"HYIIIII YYYYYY AAAAAA NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" "Mitä sä Katja siellä oikein teet?" "Siivoon vihanneslaatikkoa..." Tuolta se aikalailla kuulosti. Kuorittuani päällimmäisen, hyvän kerroksen löysin pohjalta epämääräiseksi muhjuksi ja mehuksi muuttuneita kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, sipuleja, purjoa... Yäk. Muu jääkaappi oli lasten leikkiä. 

Nyt toivon, että jokin keiju kävisi heilauttamassa yön aikana taikasauvaansa ja kodinhoitohuoneesta evakoidut kassit ja laatikot katoaisivat, samoin kuin keittiön pöydän mainoskasa. Nyt on lupa nauttia iltateestä. Huomenna voi aloittaa joulun rentoutumisen!

19. luukku: Jouluisia macarons-täytteitä

En enää tässä vaiheessa ehtinyt pistää koekeittiötä pystyyn joulusiivouksen painaessa päälle, mutta tiedättekö mitä? Se ei oikeasti haittaa, sillä täytteiden perusohjeisiin saa heitettyä vaikka mimmoista twistiä aivan mututuntumalta; niitä voi maistella valmistuksen aikana, joten aloittamalla mausteiden/makuaineiden lisäämisen varovasti saa jokainen aikaan juuri mieluisiaan täytteitä. Nämä perustäytteet ovat aikaisemmin esitellyn piparminttutankotäytteen lisäksi hyväksi koetut lempitäytteeni. Helpoimmillaan voit poimia ne kaupan hyllyltä ja vaikeammatkin onnistuvat helposti niiltä, joilla on tarpeeksi taitoa tehdä macaronskuoret.

VADELMA-VALKOSUKLAAGANACHE

- 200g valkosuklaata

- 1dl kuohukermaa

- n. 0,5dl vadelmia tai vadelmapyrettä

Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se paloitellun valkosuklaan päälle. Hämmennä seosta, kunnes suklaa on täysin sulanut. Lisää vadelmat tai vadelmapyre. Jos käytät ulkomaisia vadelmia, muista kiehauttaa ne ennen täytteeseen lisäämistä! Sekoita reippaasti tasaiseksi, kokonaiset vadelmat saisivat mielellään hajota. Anna jäähtyä ja täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Korvaa vadelmat luumuhillolla, mandariinilla, piparinmuruilla tai jätä kokonaan pois, karpaloitakin voisi kokeilla. Voit myös maustaa kermaa kanelilla ja muilla joulumausteilla ennen kiehautusta, varo kuitenkin ylimaustamasta. Valkosuklaan voi myös korvata joulusuklaalla.

LEMON CURD

- purkki lemon curdia (kaupan hillohyllyltä)

TAI

- 100g voita

- 3 kananmunaa

- 2dl sokeria

- 1,5dl sitruunamehua

Sulata voi. Vaahdota munat ja sokeri, vatkaa joukkoon voisula ja sitruunamehu. Kuumenna seosta vesihauteessa koko ajan vatkaten, kunnes seos sakenee. Valmista! Anna jäähtyä tai avaa purkki ja täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Tämä onkin hieman vaikeampi. Ainakin itse tehdessä voi joukkoon lisätä mandariinia tai kokeilla joulumausteita. Sitruunamehusta ainakin osan voisi korvata glögitiivisteellä. Tai sitten sotkisin mukaan murskattua piparminttutankoa tai pipareita. Ole kuitenkin varovainen, tee kokeilusi pienillä määrillä kunnes olet tyytyväinen lopputulokseen!

MUSTIKKAINEN VOIKREEMI

- 100g voita huoneenlämpöisenä

- 1,5dl tomusokeria

- 1tl vaniljasokeria

- 1 keltuainen

- 2rkl mustikkasurvosta

(- sinistä elintarvikeväriä)

Sekoita voi, tomusokeri ja vaniljasokeri kulhossa. Vaahdota. Sekoita joukkoon loput ainekset. Täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Mustikkasurvoksen voi korvata - yllätys yllätys - luumuhillolla. Tähän on myös helppo lisätä joulun mausteista ainakin kanelia, sekä niitä piparinmuruja. Itse aion kokeilla tätä mandariini-glögiversiona, jossa jättäisin ehkä keltuaisen kokonaan pois ja käyttäisin hieman glögitiivistettä, tarvittaessa enemmän tomusokeria. Mustikkasurvoksen korvaisin mandariinilla. 

+1: Kokeile myös omena-kaneli-marmeladia! Kaupoista löytyy tätä ainakin paistonkestävänä, joulutorttuihin sopivana marmeladina.

18. luukku: Maailman parhaat piparit

Viimeiset kymmenen vuotta se olen ollut minä, joka on loihtinut aina piparit jouluksi. En muista vuosiin yhtäkään kertaa, jolloin piparisavotan olisi hoitanut äiti tai isä, pojat ovat jaksaneet auttaa vuosittain ehkä yhden kertaalleen kaulitun taikinan verran (tällöinkin se tosin olen usein minä, joka sen taikinan on kaulinut...). Kertaakaan en ole turvautunut kaupan pakastealtaaseen vaan tehnyt sen taikinan alusta lähtien itse. Luottoreseptini on löytynyt Mildan ainakin pari vuosikymmentä vanhasta jouluvihkosesta. Näillä ohjeilla syntyvät maailman parhaat piparit!

TARVITSET
- 200g margariinia/voita
- 2,5dl sokeria
- 1dl siirappia
- 2tl kanelia
- 2dtl inkivääriä
- 1tl neilikkaa
- 2tl pomeranssinkuorta jauhettuna
- 2tl ruokasoodaa
- 0,5dl vettä
- 1 kananmuna
- n. 8-9dl vehnäjauhoja

1. Laita kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Lämmitä varovasti, kunnes margariini on sulanut. Anna jäähtyä. Kaada jäähtynyt seos isoon leivontakulhoon.

Tässä vaiheessa voi mennä vikaan oikeastaan vain se, että sokeri pääsee kökkööntymään kattilan pohjaan. Kannattaa siis sekoittaa koko ajan ja pitää lämpötila mietona!

2. Liota sooda veteen ja lisää kulhoon. Lisää myös kananmuna ja sekoita hyvin.

3. Lisää jauhot samalla sekoittaen.

Määrät vaihtelevat paljon, joten varaa aina useampi desi ekstrajauhoja. Taikinan olisi tarkoitus olla niin kiinteää, että saat nostettua sen kulhosta yhtenä kimpaleena. 

4. Ripottele hieman jauhoja kulhon pohjalle taikinan alle ja taikinan päälle. Taikina on valmis! Peittele ja jätä yöksi viileään.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ...

Lohko taikinasta sopivan kokoinen kimpale. Jos olet käyttänyt tarpeeksi jauhoja, on taikina aika kovaa eikä ole vielä kaulittavissa, mutta vaivaa taikinaa käsissä ja kaulimen alla ja sen pitäisi pehmetä riittävästi (jos olet koskaan käsitellyt savea, niin tarkoitan samanlaista käsittelyä kuin saven ilmakuplien poisto). Kaulitse pehmennyt taikinamöykky jauhotetulle pinnalle muutaman millin paksuiseksi levyksi ja käytä haluamaasi piparimuottia. Nostele piparit varovasti leivinpaperilla vuoratulle pellille. Muista maistella myös taikinaa. ;)

Paista uunissa 190 asteessa n. 8 minuuttia. Parhaimmillaan ne ovat, kun ovat saaneet kauniin ruskean värin mutteivät vielä ole alkaneet palaa.

Piparit ovat valmiita! Anna jäähtyä, jonka jälkeen voit koristella ne mieltymystesi mukaan.