Ota mut syliin, pitele mut älä omista

Leipomusten jämäpalat, sohva ja uusi ihana kaveli. Kotona teetä ja ihana auringonlasku. Mikäs sen parempaa?

Tähän uuteen jaksoon oon alkanut pikkuhiljaa sopeutua. Liikkakin on menetellyt. Hannamari herpderppailee mun seuranani lähes jokaisella tunnilla, ja siellä missä ei oo Hannamaria on aina Julia tai Nella. En siis ole yksin :) Vähän vaikeeta vaan kun on niin erilaiset kurssit kuin suurimmalla osalla kamuista, tuntuu siltä et Samulia, Annaa ja Adaakaan en oo nähny aikoihin kunnolla. Vaikka S ja Ada onkin mun liikkaryhmäs. Silti. Mut kyllä tää täst, tällaista se on aina jaksojen aluksi. Kohta tääkin tasaantuu ja välkillä alkaa nähdä muitakin kuin omia kurssilaisia.

Mulla kävi vähän hassusti, sain töitä kesäkuun alkuun. Vaikka mä oon sanonut jo monta kertaa et en enää mee isoseksi kun riparilaiset alkaa käydä niin paljon nuoremmiksi. Tää tapahtui vähän vahingossa, en ollut edes tehnyt isoshakemusta. Satuin vaan näkemään erään nuorisotyönohjaajan ollessani auttelemassa uusien IKOssa, ja se kysyi onko mulla hommia alkukesälle. Ja seuraavaksi hokasinkin, että olin menossa parin tunnin sisään riparitapaamiseen. Hupsista. No mutta en valita! Mua oltais kysytty jopa yövalvojaksi jos vaan oisin täysi-ikäistynyt viimeistään heinäkuussa. Ei haittaa, en ois kuitenkaan päässyt marjanmyymisiltä. Tänään olin sit kirkolla seikkailemassa tosi isosti, ja oli hauskaa! Suunniteltiin unelmien ripari, ja tehtiin sellainen tosi iso interrail-ripari aaltopahvista. Joka muuten oli kaks kertaa niin pitkä kuin muut. Älkää enää ikinä päästäkö mua laulamaan näiden eräiden kanssa. Ei siitä mitään tullut kun koko ajan piti purra huulta ettei nauraisi.

Huomasin tossa yks päivä, että mähän itseasiassa muistan melkeen kaiken viime vuodelta mansikanmyyntihommista. En siis siitä, mitä siellä tapahtui, vaan ne ihan fakta-asiat. Osaisin luetella lunkilta ainakin kymmenen mansikkalajiketta, miltä ne maistuvat ja millaisiin käyttötarkoituksiin sopivat. Korona ja flair (mun lempparit!), polka, sonata, sol prinse, frida, hella, honeye, florence, rumba, salsa... Vadelmalajikkeistakin muistan jotain. Ja sen, et puolalaiset pensasmustikat on parhaita. Mä haluun takaisin töihin, en halua odottaa kesäkuuta!

Illanviettoa Nellan, meidän uuden Turun vahvistuksen kanssa. Kuin siistiä! Mutta miksi oi miksi Kinuskikissan kuvissa ne leivokset näytti ihan erilaisilta? Ainakin saatiin nauraa aina, kun leipomistaidot alkoivat epäilyttämään, ja jämäpalat syötiin ajan kanssa jutellen. Jossain vaiheessa mä vaan hokasin et viis tuntia oli mennyt ihan tosta noin vaan. Löysin muuten mun suuret rakkaudet: muumipatakintaat ♥

Meil on muuten nykyisin järvimaisemat takapihalta. Ettekö usko?