18. luukku: Maailman parhaat piparit

Viimeiset kymmenen vuotta se olen ollut minä, joka on loihtinut aina piparit jouluksi. En muista vuosiin yhtäkään kertaa, jolloin piparisavotan olisi hoitanut äiti tai isä, pojat ovat jaksaneet auttaa vuosittain ehkä yhden kertaalleen kaulitun taikinan verran (tällöinkin se tosin olen usein minä, joka sen taikinan on kaulinut...). Kertaakaan en ole turvautunut kaupan pakastealtaaseen vaan tehnyt sen taikinan alusta lähtien itse. Luottoreseptini on löytynyt Mildan ainakin pari vuosikymmentä vanhasta jouluvihkosesta. Näillä ohjeilla syntyvät maailman parhaat piparit!

TARVITSET
- 200g margariinia/voita
- 2,5dl sokeria
- 1dl siirappia
- 2tl kanelia
- 2dtl inkivääriä
- 1tl neilikkaa
- 2tl pomeranssinkuorta jauhettuna
- 2tl ruokasoodaa
- 0,5dl vettä
- 1 kananmuna
- n. 8-9dl vehnäjauhoja

1. Laita kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Lämmitä varovasti, kunnes margariini on sulanut. Anna jäähtyä. Kaada jäähtynyt seos isoon leivontakulhoon.

Tässä vaiheessa voi mennä vikaan oikeastaan vain se, että sokeri pääsee kökkööntymään kattilan pohjaan. Kannattaa siis sekoittaa koko ajan ja pitää lämpötila mietona!

2. Liota sooda veteen ja lisää kulhoon. Lisää myös kananmuna ja sekoita hyvin.

3. Lisää jauhot samalla sekoittaen.

Määrät vaihtelevat paljon, joten varaa aina useampi desi ekstrajauhoja. Taikinan olisi tarkoitus olla niin kiinteää, että saat nostettua sen kulhosta yhtenä kimpaleena. 

4. Ripottele hieman jauhoja kulhon pohjalle taikinan alle ja taikinan päälle. Taikina on valmis! Peittele ja jätä yöksi viileään.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ...

Lohko taikinasta sopivan kokoinen kimpale. Jos olet käyttänyt tarpeeksi jauhoja, on taikina aika kovaa eikä ole vielä kaulittavissa, mutta vaivaa taikinaa käsissä ja kaulimen alla ja sen pitäisi pehmetä riittävästi (jos olet koskaan käsitellyt savea, niin tarkoitan samanlaista käsittelyä kuin saven ilmakuplien poisto). Kaulitse pehmennyt taikinamöykky jauhotetulle pinnalle muutaman millin paksuiseksi levyksi ja käytä haluamaasi piparimuottia. Nostele piparit varovasti leivinpaperilla vuoratulle pellille. Muista maistella myös taikinaa. ;)

Paista uunissa 190 asteessa n. 8 minuuttia. Parhaimmillaan ne ovat, kun ovat saaneet kauniin ruskean värin mutteivät vielä ole alkaneet palaa.

Piparit ovat valmiita! Anna jäähtyä, jonka jälkeen voit koristella ne mieltymystesi mukaan.

17. luukku: Millainen on jouluni?

(C)

Jouluaamuna jokainen saa herätä kaikessa rauhassa, mutta kukaan ei oikeastaan malta nukkua vaan koko talo on kahdeksaan mennessä hereillä. Joulupukin kuumalinja avataan taustalle pauhaamaan, syödään aamupalaa, nautiskellaan joulun tuoksusta, jouluradiosta ja kuusesta ja käydään katsomassa, ovatko tontut tuoneet paketteja kuusen alle. Yleensä kuusen alta löytyvät vain minun ja Lassin lahjat, ehkä tänä vuonna Laurinkin, joskus myös tädimme. Jokainen saa aamulla avata yhden lahjan kuusen alta, vaikka viime vuonna jätin tämän tilaisuuden jo väliin, ja niin aion tehdä tänäkin vuonna.

Jossain vaiheessa aamupäivää lähdemme tädillemme syömään joulupuuroa ja rusinasoppaa ja katsomaan joulurauhan julistuksen. Mummoni sanoi aina, että se, joka saa mantelin joulupuurosta, menee seuraavana naimisiin. Joskus ollessamme pienempiä äiti sujautti jokaisen lapsen lautaselle mantelin, mutta tavasta luovuttiin ehkä viitisen vuotta sitten. Vuosi toisensa jälkeen manteli löytyi lautaseltani, aivan huijaamatta, mutta kohtalo taisi luovuttaa suhteeni ja viime vuonna mantelin sai Lassi. Katsotaan, kenelle tämän vuoden puuro lupaa avio-onnea!

Palaamme kotiin nauttimaan joulusta ja tekemään kuka nyt mitäkin. Perinteenämme on päästää marsut kuusen juurelle maistelemaan alaoksia, mutta tänä vuonna voi tilanne olla toinen. Marsulaumamme on vuoden sisällä vaihtunut kokonaan; uutenavuotena Ella täytyi lopettaa ja tammikuussa meille muuttivat Minni ja Iiris Hanin seuraksi. Hani nukkui pois marraskuussa, joten kumpikaan puiputtajistamme ei ole vielä kokenut joulukuusiperinnettä. Jos ne eivät tunnu asiasta tykkäävän niin ei mahda mitään.

Pukki kolkuttaa ovelle joskus kahden-kolmen aikoihin ja jakaa lahjat. Viime vuodet pukkinamme on toiminut Laurin kummisetä, mutta koska Lauri huomasi tämän vuosi sitten ja menetti uskonsa joulupukkiin on tämä todennäköisesti yksi viimeisistä joulupukillisista jouluistamme. Pukin lähdettyä jaetaan myös loput kuusen alla olevat lahjat ja avataan paketit rauhassa Ninjan kytätessä lahjapaperikasaa.

Joulupäivällinen on illan kohokohtia. Joulupöydästämme löytyy kinkkua, graavilohta, perunalaatikkoa (imelletty minulle ja isälle ja tavallinen muille), maksalaatikkoa, pienet laatikot porkkanaa ja lanttua, kotijuustoa, perunoita, salaattia, rosollia, kastiketta... Kaikki ne perinteiset jouluruoat. Syömme hienoilta lautasilta ja katamme jouluservetit, juoda saa kukin mitä vain tahtookaan. Jälkiruokana on yleensä jokin enemmän tai vähemmän epäonnistunut kokeiluni, tänä vuonna tyydymme todennäköisesti amiksen glögijuustokakkuun. Ei siis ylimakeusvaroituksia tänä jouluna!

Syötyämme lähdemme käymään Vantaalla mummoni haudalla ja sytyttämässä muistopaikalla kynttilät ukilleni ja serkulleni. Jos et ole käynyt jouluna hautausmaalla olet menettänyt paljon. Kynttilöitä on kaikkialla, taivas on tumma, ihmiset iloisia, ehkä sataa jopa lunta. Se on vain niin kaunista. Äiti on halunnut käydä joulukirkossa jo useampana vuonna, mutta ruuhka on iso eikä meillä muilla ole kovin suurta mielenkiintoa istua kuin sillit suolassa.

Loppuilta meneekin nauttiessa ja lahjoja ihmetellessä. Kuuntelemme joululauluja ja syömme pikkuherkkuja, kuten pipareita ja äidin tekemiä nekkuja.

(C)

16. luukku: Mitä antaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

Tänään sain viimeisen joululahjan hankittua ja paketoitua, enää on kummien joulukukat hankkimatta. Tänä vuonna sain kuin sainkin kaikki lahjat mietittyä ajoissa, ja toivon paketeista paljastuvien yllätysten olevan saajilleen mieluisia. Todella usein sitä kuitenkin huomaa pohtivansa ja pohtivansa lahjaa, mutta mitään ei tule mieleen. Lahjan saajalla on jo kaikkea. Tai sitten olet niin mattimyöhäinen, että viimeiset piikkimatot (lahja, johon olet huolellisen miettimisen tuloksena päätynyt äitisi/siskosi/tätisi/isäsi/veljesi/mummosi/naapurisi/ystäväsi kohdalla) on jo riistetty kaupan hyllystä ehtiessäsi lahjaostoksille. Mitä siis paketoida ihmiselle, jolla on jo kaikkea, tai jos joulukalenterin luukut alkavat olla vähissä?

(C)

Aikaa

Kukaan ei toivo mitään niin paljon kuin aikaa. Piirrä tai tee leikkaa-liimaa-menetelmällä hieno kortti, jossa lupaat pikkusisaruksellesi lähteväsi tämän kanssa mihin vain pikkusisarus haluaa, ystävällesi kahviseuraa, äidillesi tyttöjenillan ilman kännykän räpeltämistä. Vanhemmillesi tai tädillesi tai sedällesi tai kelle vain, jolla on pieniä lapsia, lupaudu lapsenvahdiksi, jotta he pääsisivät viettämään rennon viikonlopun vaikka kylpylässä tai tuttavilla murehtimatta lapsista. Lämmin, kiireetön halaus ei sekään ole huono lahja.

(C)

Lumiukkopaketti

Jos sinulla on pikkusisaruksia tai muita pieniä lahjottavia kokoa kenkälaatikkoon lumiukkopaketti. Käy vilkaisemassa kirpputorilta tai kolua kaapin kätköistä kaulahuivi ja hattu, halutessasi käy hakemassa vaikka muovipussiin hiiliä. Sisällytä pakettiin lahjakortti, joka oikeuttaa lumiukontekoapuun kolmesti talven aikana. Porkkanaa älä paketoi mukaan, se vain nahistuu odotellessanne suojakelejä ja/tai lunta.

(C)

Keksipurkki

Ehkä kulunut mutta mun mielestäni aivan ihana idea! Etsi tai muistele jokin oikein hyväksi koettu keksiresepti, etsi noin litran vetoinen kannellinen purkki ja mittaa kuivat aineet. Älä sekoita, sillä purkki on paljon kauniimpi jauhojen ja suklaapisaroiden ollessa kerroksina. Liitä mukaan ohjeet, tyyliin: "Lisää kananmuna ja 3dl maitoa. Pyörittele tasaiseksi sekoitettu taikina pellille palloiksi ja paista 200 asteessa 10min. Nauti!" Miksei samalla idealla voisi toteuttaa vaikka jouluisen makuista kahvikakkua? Tai jotain, joka ei missään nimessä maistu joululle?

(C)

Oma askartelu

Uskokaa mua, kuka tahansa osaa kutoa kaulahuivin. Tai tehdä sytykeruusuja. Ei haittaa, vaikkei lahjasta tulisi kovin kaunis, sillä silloin se ainakin huomataan itsetehdyksi. Aikaisemmin kysyin pikkuveljiltäni heidän joululahjatoiveistaan, eikä kumpikaan pitänyt villasukkia huonona vaihtoehtona, niin kauan kuin ne eivät ole kaupan hyllyltä poimitut. Luulisin saman koskevan myös kaulahuiveja.

(C)

Vuohi

Anna aineeton lahja jouluksi! Lahjoita lahjan saajan nimissä vuohi kehitysmaahan tai istututa puu. Rahan arvo kasvaa kummasti esimerkiksi Afrikkaan siirryttäessä, ja alle kahdellakympillä voi saada vaikkapa metrin vesiputkea, moskiittoverkon tai HIV-testin. Jos ongelmasi on sama kuin minulla, ja vuosi toisensa perään huomaat äitisi jättävän antamasi lahjan käyttämättä (joko se suklaalevy ehti parempiin suihin tai vanhemmille annetut leffaliput vanhenivat), on tämä varma ratkaisu, joka mitä todennäköisimmin on lahjansaajalle itse asiassa hyvinkin mieluinen. Voit myös tukea jonkun muun suomalaisen joulua Jouluapua-ryhmien kautta, ja kertoa lahjan ostamisen sijaan käyttäneesi sen kaksikymppisen, jotta työttömän yh-äidin neljä pientä lasta saivat joulukuusen, kinkun, laatikoita ja jokainen edes sen yhden lahjan.

Aineettomia lahjoja löydät esimerkiksi täältä.

(C)

Tähti

Nimeä tähti rakkaasi mukaan! Tämä ei todennäköisesti ole se oikea lahja sukulaiselle, mutta juuri oikea tyttöystävälle tai aviopuolisolle. Minä ainakin olisin todella otettu kyseisestä lahjasta, ainakin jos saisin sen oikealta henkilöltä.

(C)

Suklaata

Tuttu ja vanha juttu, mutta toimii aina. Suklaa kuluu eikä kukaan varastoi sitä kuukausitolkulla, ja viimeistään tässä vaiheessa ovat viime joulun varastot syöty loppuun. Voit vaikka tehdä omia makeisia halutessasi panostaa lahjaan enemmän, googlaamalla löytyy hyviä ohjeita, myös lähikirjastostasi aivan varmasti löytyy makeisohjeita sisältävä kirja, todennäköisesti useampikin. Tämä lahja sopii niin isälle kuin äidillekin, sisarukselle, ystävälle, tädille, sedälle, mummolle, vaarille, naapurille, puolitutulle, opettajalle... Tosin varmista ensin, ettei lahjan saaja ole tunnettu suklaanvihaaja (uskomatonta kyllä, näihinkin on törmätty), allerginen tai Painonvartijoissa (tässä tapauksessa anna oikein tummaa ja kallista suklaata, jolloin levy on hyvin pieni, tai vaihtoehtoisesti raakasuklaata).

15. luukku: Nuketkin hienot pojille tuo

(C)

Aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten lähdimme joulunviettoon Kihniöön. Vaikkei se ole vielä läheskään Lappia, niin siltä se pienestä Katjasta tuntui. Se oli samalla sekä paras että huonoin joulumme tähän mennessä.

Vaikken ehkä olisi enää joulupukkiin uskonutkaan, niin lahjatoivekirjeisiin uskoin kovastikin. Olin kirjoittanut oman kirjeeni jo todella hyvissä ajoin, mutta joulukuussa tulin katumapäälle. Kirjoitin siis uuden kirjeen, mutten kehdannut myöntää toiveideni muuttuneen, vaan kerroin ensimmäisen kirjeen olleen pikkuveljeltäni; "Niin se oli siis Lassi joka toivoi Baby Bornia. Minä tahtoisin turkoosin leluponin. Ja robottikoiran."

Kihniössä maa oli valkeanaan ja mukanamme olivat täti ja mummo. Asuimme pienessä mökissä lomakylässä, mökin nurkassa oli joulukuusi tuomassa hieman kodikkuutta muuten karuun mökkiin. Joulu sujui rattoisasti, mutta silti takaraivossa jäyti ajatus siitä, ettei joulu ole niin kivaa reissun päällä kuin kotona.

Silloin oveen koputettiin. Oven takaa paljastui joulupukki poroineen ja pulkkineen, ja muorikin oli päässyt mukaan rekiretkelle. Pukilla ei ollut kiire, joten innoissani vedin takin ylleni ja sain istua sen pienen unohtumattoman hetken pukin reessä - joka tosin oli lievästi sanottuna alimitoitettu suomalaisten lasten kaikkia lahjoja ajatellen. 

Lahjat olivat pieniä, suurin osa kirjekuoressa olleita kuvia asioista, jotka meitä kotona odottaisivat. Jos en aivan väärin muista, sain lahjaksi ihanan punaisen polkupyörän. Lassin paketista kuitenkin paljastui kuin paljastuikin Baby Born. 

Lassi raahasi nuken ovensuuhun, jossa se vietti loppuloman. Myönnän hieman katuneeni kirjettäni. No, ainakin äidillä oli hauskaa.

14. luukku: Korvatunturin pakettiosaston pikkupiru

Joulu ei ole joulu ilman niitä hetkiä, jolloin kaivaa esiin lahjapaperit, -narut ja pakettikortit ja perustaa pukinpajan! Viime vuosina nämä hetket ovat kuitenkin olleet hieman ongelmallisia. Korvatunturin pakettiosaston on nimittäin vallannut pieni jouluterroristimme Ninja, joka vaistoaa paketointipäivät ennalta ja joka kynsin ja hampain puolustaa oikeuttaan niin ihanasti rahiseviin lahjapapereihin ja rusetteihin. Tämän ennustustaitonsa ansiosta kissa kieltäytyy menemästä pihalle, jottei vain jäisi paitsi paketoinnista.

Ongelmia ei ole niin kauan, kuin paperirullat ja narukerät pysyvät kuosissa. Mutta auta armias, kun avaat ensimmäisen rullan alkaessasi paketoimaan!

Avaan rullaa, vain sen verran, että pikkuveljen lahja mahtuu levitetylle osalle. Tarkalla kissankatseellaan Ninja havaitsee tämän vartiostaan, ja suorastaan syöksyy paperin päälle. En mahdu leikkaamaan sopivaa palaa, ja yrittäessäni levittää rullaa hieman lisää tunnen terävät kynnet ranteessani. Takatassujen kynnet pureutuvat reisiini Ninjan yrittäessä työntää minua ja paperirullaa erillemme. Mitä on tehtävissä? Leikkaan narukerästä pätkän narua ja kiusoittelen sillä joulupirulaista, kunnes se lopulta siirtyy rullan päältä saadakseen narusta otteen. Jos olen riittävän nopea, saan levitettyä paperia tarpeeksi ennen kuin Ninja huomaa petkutuksen ja palaa vahtimaan (ah niin arvokasta) rullaansa. Nyt mahdun leikkaamaan riittävän suuren palan lahjapaperia, kissan samalla pureskellessa saksia. 

Paketoidessani kurotan kohti valmiiksi leikattuja teipinpaloja. Ne eivät tartu kiinni lahjapaperiin uituaan kissankarvoissa. Ninja on siirtynyt lahjapaperin sijasta teippirullan kimppuun. Pienen taistelun jälkeen onnistun valtaamaan teippirullan takaisin ja paketointi voi jatkua.

Onnistun leikkaamaan riittävän pätkän lahjanarua ongelmitta, mutta alkaessani kietoa sitä lahjan ympärille huomaan narun toisen pään ehtineen jo kadota parempiin hampaisiin. Naru on mennyttä ja monena suikaleena, mutta sutaisen siitä jonkinlaisen hätärusetin ja heitän sen muutaman metrin päähän. Seuraavan pätkän narua saan kunniakkaasti solmittua paketin ympärille Ninjan keskittyessä irtorusettiinsa.

Alkaessani kirjoittaa pakettikortteja tulee vastaan seuraava ongelma. Ninja leikkii kukkulan kuningasta lahjakasalla, mutta taktisten hämäysten ja vikkelien ranneliikkeiden avulla onnistun valtaamaan paketit itselleni lähes vahingoitta.

Älkää siis ihmetelkö, jos lahjanne ovat hieman taisteluarvilla.

Syytetty painoi päänsä jäätyään kiinni luvattomasta kaappiintunkeutumisesta.

13. luukku: Snowday!

"Lunta, lunta, tosi paljon lunta, kaikkialla lunta..." En ole ikinä ollut näin iloinen herätessäni keittiöstä kuuluvaan rallatukseen. Niin valkoista ja niin valoisaa! Yhdessä yössä maailma oli muuttunut synkeästä ja mutaisesta kauniiksi.

Herättyäni kunnolla vedin talvisaappaat jalkaani, nappasin kameran käteeni ja hypähtelin onnellisena ulos. Täydellinen lumiukkokeli! Pikkuveli vain kainaloon, ulkohousut jalkaan ja menoksi. Lumen alta paljastui yhä vihreä maa ja mustuneet lehdet. Ei sittenkään ihan niin kovin kaunista. 

Ala-asteella meillä oli tapana tehdä lumesta hattivatteja. Kuvittelimme hattivattien saartavan ja jahtaavan rehtoriamme, ei sillä ettemmekö olisi hänestä pitäneet, mutta se nyt oli sitä vitosluokkalaisen ajatuksenjuoksua. Ajattelin elvyttää perinteen, ihan hyvä siitä tuli! :)

Ps. Päivän mittaan lumiukkomme koki skolioosin. Siellä se nyt seisoo hieman kallellaan. Toivottavasti ei selkä katkea yön aikana.

12. luukku: Unelmoi!

(C)

Mulla on unelma.

Unelmoin lääkiksestä ja mukavasta työstä, siitä, että saisin elää terveenä ilman kausiflunssaa suurempia vaivoja. Unelmoin, että joskus asuisin omakotitalossa, lainat olisi maksettu, pihalla olisi omenapuita. Ja keinu. En asuisi siinä talossa yksin, vaan sellaisen miehen kanssa, jota rakastan, ja joskus hamassa tulevaisuudessa siinä talossa asuisi myös lapsia. Ja kissa. Unelmoin, että saan pitää kiinni rakkaistani viimeiseen asti, että äiti ja isä eläisi pitkän ja onnellisen vanhuuden ja ehtisivät tutustua lapsenlapsiinsa, ja siitä, että vaikka mitä tapahtuisi, mulla olisi aina mun ihanat, rakkaampaakin rakkaammat veljet puhelinsoiton päässä. Ja siitä, etten koskaan menettäisi ystäviäni.

Tämä unelma on kuitenkin isompi.

Mä haluan olla hyvä ihminen. Ehkä mä olenkin jo, mutta mä haluan tehdä jotain enemmän. Jättää jälkeni tähän maailmaan. Löytää parannuskeinon syöpään, auttaa jotakuta sopeutumaan. Tehdä jotain sellaista, jolla oikeasti on merkitystä, ei vain minulle vaan jollekulle muullekin. Antaa hyvän kiertää, tehdä tästä maailmasta parempi paikka, jotta huominen olisi aina eilistä parempi. En halua olla vain se tyttö vanhoissa luokkakuvissa, se, jonka nimen muistaa vain kuvan taakse tehdyistä merkinnöistä. Jonka muistaa hämärästi tunneilta, mutta joka oli muuten aika mitäänsanomaton. Haluan olla jollekulle se jolla on väliä. Jota ilman ei maailma olisi samanlainen.

11. luukku: Toiveita loppukuuksi?

Nyt kun joulukalenterissa lähestytään hyvää vauhtia puoliväliä on hyvä pysähtyä kysymään teidän mielipiteitänne. Onko jotain erityistä, joista haluaisitte lukea loppukuun aikana? Joulureseptejä, lahjavinkkejä, pohdiskeluja, kuulumisia, muistoja? Kysymyksiä? Videota? Raakarunko minulla on jo valmiina, eli ei mulla asia ole loppumassa. Haluaisin kuitenkin, että joulunodotus olisi myös teille mahdollisimman mukavaa aikaa ja luettava mielenkiintoista, joten vielä pystyn tekemään muutoksia reiluun kymmeneen luukkuun.

Eräs asia minua mietityttää erityisesti: Innostuiko kukaan tekemään macaronseja? Olisiko kiinnostusta postaukselle, jota varten kehittelisin erilaisia joulutäytteitä?

Ihanaa joulunodotusta, enää 13 yötä jouluun! :) Kai teillä on jo lahjat hankittuna?

10. luukku: Joulun soittolistani

(C)

Vaikkei enkeleitä ollakaan

Vuosia sitten olin pieni ykkösluokkalainen, jolla ei ollut koulussa ystäviä ja jonka itsetunto oli lähes nollassa. Joulujuhla lähestyi ja luokkamme oli saanut tehtäväkseen näytellä jouluevankeliumin. Rooleja jaettiin niitä haluaville ja hieman myös haluamattomille, yhdestä tuli Joosef ja toisesta Maria, muutamasta pojasta paimen, myös tietäjät valittiin. Enemmän kuin mitään muuta halusin olla enkeli. Enkeleitä valittiin vain yksi, ja kanssani samaan rooliin halusi nätti ja vaalea luokan suosituin tyttö. En ikinä pääsisi enkeliksi. Jostain syystä sain kuitenkin enkelin roolin, enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä onnellinen kuin silloin. Sain olla lavalla siivet selässäni, ja lauloimme Vaikkei enkeleitä ollakaan. Muisto on ihana ja laulu minulle se rakkain joululaulu.

Jouluyön hymni

Tulkoon joulu

Isoskoulutukseemme kuului sellainen tilaisuus kuin Nuorten kauneimmat joululaulut. Siellä lauloimme nuorten valitsemia joululauluja, kuuntelimme eri ryhmien lauluja ja pidimme leikkimielisen kuorosodan isoskoulutusryhmien kesken. Jonain vuonna saimme laulaa omana osuutenamme Tulkoon joulu. Useampi kymmentä nuorta laulamassa kirkkaasti ja arastelematta

kaunista joululaulua. Vau! ♥

Tähti tähdistä kirkkain

Kun joulupukki suukon sai

Joulumaa

Varpunen jouluaamuna

Pukki tietää

Lukion ykkösellä draamakurssini pääsi esiintymään perinteiseen puurojuhlaan (joka on tosi ihana ja hirmu hauska perinne, ja vaikka lukio on ohi niin puurojuhla ei! mähän en lavalta lähde kulumallakaan ;) ). Tehtävänämme oli kuvittaa Rajattoman Pukki tietää, ja tulos oli... mielenkiintoinen. Näytteleminen oli valtavan hauskaa ja saimme aikaan isot aplodit ja naurunremakat, ohjaajamme kun ei ollut maininnut, että pukkimme osuus kohdassa "On jouluyö, hän liitää halki taivaan poroillaan" oli hieman kaksimielisesti tulkittavissa, me muut kun emme nähneet mitä pukki touhusi takanamme.

All I Want For Christmas Is You

Last Christmas

Snow Is Falling

Feliz Navidad

Gleen joulujaksot ovat rakkautta. Vaalin niitä sydämeni pohjasta ja katson ne joka vuosi joulun alla. Tämä laulu oli Gleessä parhaimmillaan, vaikka niinhän kaikki laulut ovat. Jostain syystä tämä vain on todella rakas joululaulu, ja nimenomaan tällaisena nopeatempoisena.

My Only Wish (This Year)


Mitkä ovat teidän rakkaimmat joululaulunne? :)

9. luukku: DIY kuusenkoriste

Vuosi sitten puursin kuvisdiplomini parissa. Osana sitä tein origamikurkia: maalasin aivan tuiki tavallista kopiopaperia ja opettelin taittelemaan paperin kurjiksi. Saatuani diplomityön valmiiksi, katseeni kiinnittyi aina lentäviin kurkiorigameihin, sen verran kauniita ne olivat. Sen jälkeen olen keksinyt tekosyitä tehdä kurkia aina tilaisuuden tullen. Miltäköhän ne näyttäisivät kuusen oksilla?

DIY KURKIKORISTEET

Tarvitset vain tavallista paperia, vesivärit, siveltimen, sakset ja narua/lankaa, sekä hieman kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä! :)

Aloita maalaamalla kuoseja paperille. Ole luova, vain taivas on rajana! Raitoja, palloja, kiekuroita, vaikka kissoja jos niin haluat. Riittää, että maalaat vain yhden puolen, mutta suosittelen maalaamaan myös paperin toisen puolen. Lähes poikkeuksetta joku taitos menee nimittäin hieman vinoon, ja silloin riskinä on paperin nurjan puolen irvistäminen jostain välistä. Tämä ei ole ongelma, jos nurja puoli ei erotu kirkkaan valkoisena värien keskeltä. Varo käyttämästä liikaa vettä, ruttuun mennyttä paperia on paljon vaikeampi käsitellä... Vaihtoehtoisesti voit kokeilla käyttää lahjapaperia tai printata kuosin netistä, mahdollista on tietenkin myös kuviopaperin käyttäminen. Halutessasi voit panostaa hankkimalla origamipaperia, jolla taitoksista tulee lähes poikkeuksetta siistimmät, mutta tavallinen paperi riittää mainiosti. Voit myös kokeilla käyttää vesivärien sijaan vaikka puuvärejä tai pastelliliituja, mitä vain!

Leikkaa (kuivuneista) maalaamistasi papereista neliöitä. A4-kokoisesta paperista tehty suurin mahdollinen neliö on mielestäni sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen, mutta kokeilin myös A5-kokoista neliötä. Sekään ei vielä mikään lilliputti ollut, mutta siitä pienempiä en tässä tilanteessa tekisi. 

Taittele neliöt kurjiksi:

Tässä vaiheessa kurkiesi tulisi näyttää kutakuinkin tältä:

Puhkaise kurkien selkään reiät ripustusnaruja varten. Ajattelin aluksi käyttää rei'itintä, mutta huomasin ajatuksen aika utopistiseksi... Saksilla sain aikaa oikein sopivat reiät. Pujota sopivan pituisiksi leikatut langat rei'istä ja sido ne lenkeiksi.

Helpot, kauniit ja persoonalliset kuusenkoristeesi ovat nyt valmiita!