Adventures of Katja & Lauri

Tälleen aluksi pahoittelen kuvien laatua ja hassua kokoa, koska kuvat ovat a la Katjan superkännykkä. Pääs kamera aamulla unohtumaan kotia.

Olin siis luvannut näin syysloman vuoksi ottaa Laurin yhdeksi päiväksi kotiin, niin ei tarvinnut pienen herätä aamulla päiväkotia varten. Okei, no loppujen lopuksihan herra kukkui hereillä jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja piti mua hereillä viimeisen autuaaksi uniajaksi tarkoitetun tunnin.

Seitsemän jälkeen me sit jäätiin Laren kanssa kaksistaan kotiin muiden mennessä töihin ja kouluun. Siivoojat tuli kuitenkin kasilta, joten seitsemältä pikasiivous mun huoneelle (koska en missään nimessä laiskana ihmisenä halunnut joutua imuroimaan ja moppaamaan itse) ja lähtö naapurin eläkeläisille evakkoon. Siellä meitä odotti lettujen tuoksu ja höyryävä teekuppi. Mä haluun olla isona samanlainen mummu kuin Anja. Eiku niin joo. Munhan ei pitänyt vanheta ikinä. Siellä sitten oltiin muutama tunti, aamupalan jälkeen mä yritin harjoitella pianon pimputtamista (sain menee täysin korvamuistilta ikinä nuotteja näkemättä Everytime we touchin ekan kertin loppuun ihan mukiinmenevästi!) ja Lauri askarteli ja kuunteli mun soittoa jos sitä sellaiseksi haluaa kutsuaa.
Sitten heitettiinkin tavarat kotiin ja lähdettiin kohti bussipysäkkiä ja Klaukkalaa. No, kuten kuvista näkyy, meiän Ninjavauvahan päätti kekseliäänä tyttönä lähteä meidän mukaan. Aluksi annettiinkin sen seurata, ajateltiin, et kohta se kääntyy takaisin, mut ei. Siinä vaiheessa kun neiti, jolla ei oo mitään kunnioitusta itseään tuhat kertaa painavampia peltihevosia kohtaan, meinas jäädä auton alle kolmannen kerran se oli vaan ihan pakko viedä kotiin. Vähän kiire siinä sitten tuli, mut haluun antaa isot propsit autoilijoille, jotka kaikki (siis ihan oikeesti KAIKKI huikeat kolme autoa) pudotti vauhdin kahdenkympin tienoille niiden nähdessä meiän kung fu -kisun vaanimassa ojan pohjalta.

Kaikilla bussissa olleilla oli hirveen hauskaa niiden kuunnellessa Laren höpötyksiä. Siinä vaiheessa kun mentiin kirppiksen ja Rautian ohi koko bussi kuului etupenkistä kajautetun "VASARA JA NAULOJA!". Käytiin kirjastossa (jossa pääsin lukemaan ääneen enkunkielisiä lastenkirjoja) ja pehmiksillä ja palattiin kotiin. Ja taas oli bussimatkustajilla hauskaa, ainakin sen käytävän toisella puolella istuneen naisen ilmeistä päätellen.

Kotona pääsin sitten taiteilemaan kasvomaaleilla ketun ja lukemattomia paperilennokkeja. Kubella on jo kokonainen lentolaivue, josta monen maan puolustusvoimat ois kateellisia.

Kuinkakohan monta vuotta siitäkin on kun kuuntelin tota ylempää? Sanat kyl menee edelleenkin. Sä oot mun vihree mies, eksynyt vaan, kun Siriukseen ties, ei kantanutkaan....