Everyone is an artist of her own life

Kuviksen portfolio valmistui! Välillä meinasi usko loppua niin ajan kuin laadun suhteen, mut nyt sit jäikin itse asiassa pari päivää yli ja oon tohon oikeestaan tosi tyytyväinen. Tekstit ja pikkukuvat tein ajallaan, osan kotona ja osan koulussa, mutta tän parafraasin eli oman version teko vähän tökki ja ei sit meinannut lähteä käyntiin niin millään. Aika selkeä idea mulla oli. Mun valitsema työ oli Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla, ja halusin tehdä siitä oman näköisen version maalaamalla taustan ja lisäämällä siihen valokuvat meidän pojista vähän nykyaikaistettuna. Taustan sain maalattua koulussa, oli vähän pakkorako, kun ei kotoa löydy sopivia maaleja. Kaksi oppituntia ja läjä välkkiä siihen kyllä sitten menikin.

Eilen sain sit lopulta aloitettua tän kuvausoperaation. Pojat oli aika helppo suostutella mukaan, vähän hymyili ja pyysi kauniisti niin mulla oli pari reipasta mallia. Vähän harmitti kun ei saanut itse päättää, minne katsoo tai miten jalat ovat, mutta ei se sitten niin hirveetä ollutkaan. Shortseihin en saanut kumpaakaan vaihtamaan, mutta edes lahkeet sain kääriä ja sukat ottaa pois. Yllätys yllätys meillä ei ollutkaan kauko-ohjattavaa lentokonetta tai helikopteria, mutta asia ei ollut onneksi mikään ongelma. Lassille jonkun auton kauko-ohjain käteen ja styroksilennokista kuva niin alla är bra.

Kuvankäsittelyssä oon oikea murheenkryyni. En oo ikinä osannut sitä kunnolla enkä tuu ikinä osaamaan. No worries tässäkään asiassa: sen verran mullakin riitti osaamista, että sain parannettua valotusta Lassin ja lentokoneen kuvassa. Lentokoneen kanssa lähdin pelleilemään vähän väreillä, niillä ei ollut paljon väliä. Kuvat laitoin sitten wordiin ja siellä sovitin noi koot sopivammiksi.

Sitten vain leikkasin ja liimasin kuvat taustaan. Ylimmässä kuvassa näkyy myös alkuperäinen teos jos joku on jotenkin selvinnyt elämästään tuota näkemättä. En mä voi muuta sanoa kuin et oon ihan älyttömän ylpeä tosta työstä ja itsestäni, kun sen sain väännettyä. Nyt mulla on sitten kanssa kuvia siitä mun eilen mainostamasta mysteeriboksista. Tanssi on tältä päivältä peruttu, jotenka mulla on hyvin aikaa tehdä näitä juttuja. Loppuillan tavoite on siivota huone ja kaappi ja lukea ehkä pikkupätkä ruotsia. Det sista provet, jes! Ja tosiaan mä luin läpi yön mantsaa. Lopetin lukemisen vasta siinä vaiheessa, kun huomasin lukevani samaa kohtaa viidettä kertaa ymmärtämättä vieläkään sanaa. Kehitykset ja diffuusiot ja geotermiset energiat ja vaikka mitkä väestöllisen muuntumisen mallit vaan vilisi silmissä. Puolet koealueesta jäi illalla lukematta, ne sitten selasin pikaisesti aamulla ja vihkonkin ehdin vain kertaalleen lukaista. Hyvin se sit loppujen lopuksi meni, sain köyhien sijoittumisesta maapallolla kolmisen sivua tekstiä ja innovaatioiden leviämisestä kaksi. Tuskin siintävät uusinnat edessä.