I loved you then and I love you now

Mulla ei oo elefanttitauteilu vieläkään hellittänyt, vaikka muuten olo onkin jo paljon parempi. Viikko on mennyt ihan siivillä nuhasta ja siitä, etten oo ehtinyt/jaksanut käydä kuntosalilla, huolimatta. En yhtään tiedä mitä oon tehnyt, mutta kiire on silti ollut.

Viikonloppu meni aika lailla rauhallisissa merkeissä kotoillen. Perjantaina olo oli ihan outo kun koulu loppui jo puoli kolmelta. Milloinkohan viimeksi oon ollut perjantaina aikaisin kotona? Vähintäänkin oon ehtinyt käydä kotona vaan kääntymässä. Mutta nyt sai ihan vaan löhöillä ja lukea hyvää kirjaa. Lauantaina käytiin äidin kanssa Jumbossa katselemassa mulle ensi talveksi kenkiä ja tummia farkkuja. Farkkuja ei löytynyt eikä aluksi kenkiäkään, mutta Intersportissa silmiin osuivat heti nää mun uusimman materialismionneni kohteet. Oikeesti, kuin söpöt kengät voi olla?

hellyhansen.com

Sunnuntaina oli sitten mun pienten possusteni ja muiden talvilomariparilaisten konfirmaatio. Taisi olla mun viimeinen leirini isosena. Nyt on viimeisetkin pienet lentäneet maailmalle. Oli nyt siitä hassu ryhmä ettei tullut yhtäkään kutsua juhliin laulamaan, mutta ehkä aikainen kotiinpääsy ei ollut yhtään pahitteeksi.

 Pääsin nyt sitten parin viikon tauon jälkeen lopultakin tanssiin, ja meillä alkoi nyt tosissaan kevätnäytösharjoittelut. Näytöksen teemana on joku Minusta tulee isona tms., ja mä pelkäsin etukäteen et kaikil on vaan jotain tylsii ammattei eikä mitään vaihtelevuutta. No eipä mitä: meistä tuli streetissä lätkävaimoja ja lockingissa vähän perinteisemmin lentoemäntiä. Eka kerta pitkiin aikoihin kun tanssitaan kevätnäytös johonkin oikeesti suosittuun musiikkiin, mä siis lätkävaimoilen toukokuussa Macklemoren Thrift Shopin tahtiin.

Rakastuin. Tähän biisiin. En tiedä miks. Se vaan on niin mua. Glee-versio on kanssa hyvä, siinä vaan on vähän eri fiilis. Silti. Rakkaus. Odotan lauantaita.