 |
| andthatswhoiam.tumblr.com |
Vesi oli raidoittanut bussin ikkunasta metsän. Sininen taivas ja
aurinko. Aamurusko, jota katselin Johannan kanssa tänään aamulla
ikkunasta äitiä odotellessa. Kaupassa vastaan tullut pieni poika, joka
hymyili kuin sata aurinkoa. Eilen tulin kotiin vasta juuri ennen
yhdeksää, ja taivas oli ihan kirkas ja pilvetön ja täynnä tähtiä. Mä
rakastan tähtiä. Ne on aina kauniita.
Isot, pehmeät
lumihiutaleet. Ihan kuin pumpulia. Tosin tää lumentulo voisi jo loppua
ja kevät saapua. Leskenlehti ojanpenkassa olisi jotain tosi kaunista.
Kai
se on tää vuodenaika. Ei sillä ole väliä, onko lunta ja pakkasta, vaan
sillä, että kalenteri sanoo nyt olevan maaliskuu. Eli kevät. Eli talvi
on takana. Ja pahin stressikin nyt kun äidinkielen keskiaikatunti on
pidetty. Ajattelin ryhtyä oikein superaktiiviseksi bilsanopiskelijaksi
ja ilmoittauduin kahdelle vapaaehtoiselle retkelle. Ensi viikolla käyn
Meilahdessa lääkikseen tutustumassa Julian kanssa ja kuukauden päästä
Korkeasaaressa kuuntelemassa Itämeren ongelmista Tinun kanssa.
Materialismionni
jatkuu. Eilen kävin Mannissa Annan, Moiskan ja Vallun kanssa ja löysin
mulle mustat farkut (kenenkään ei tarvitse taas vähään aikaan kuunnella
mun "mä haluun mustat farkut"-juttuja) ja tänään kävin yksin samassa
paikassa ja hankin tosi kivan T-paidan ja vyön. Eli en mitään ihmeempää,
mutta se oli silti ihanaa päästä taas vähän kaupoille. En mä turhan
usein shoppaile enkä silloinkaan mitenkään ylenmäärin.
Tein
soittolistan lauantaille. Mulla on taas parille viikolle viikonlopuiks
ohjelmaa, huomenna meen Julialle ja viikon päästä erään
supertyypin täysi-ikäistymisbaardeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti