Mua on jo muutaman viikon vaan hymyilyttänyt hymyilyttämästä päästyäänkin. Vaikka kuinka yrittäisi pitää välillä vakavaa naamaa, niin silti se hymy puskee pintaan. Tiedän, mun pitäisi keskittyä siihen lukemiseen, mutta eihän sitä tarvitse kellon ympäri tehdä? Mun lukuloma on ollut täynnä kaikkea muutakin kuin lukemista: Facebookissa käytyjä tuntikausia kestäneitä juttutuokioita, koskella otettuja valokuvia, kevään merkkejä, ihana, rakas vanha ystävä, jonka edellisestä näkemisestä oli kulunut aivan liian kauan (tässä vaiheessa katson peiliin), leffailta yksien maailman parhaimpien ihmisten kanssa, Divergentin soundtrackin fiilistelyä, kuraisia kissantassuja tuulilasissa ja auton katolla. Kai se on se kevät. Auringon paistaessa enemmän ja enemmän ja lintujen laulaessa ulkona mäkin alan mönkiä pois kiven alta ja lakkaan leikkimästä erakkorapua. Tällaiset pienet takatalvet eivät mun kevättäni pilaa!
Ylppärit ovat nyt puolessavälissä. Enkun kuuntelusta ja äidinkielen tekstitaidosta tuli tosi kivat alustavat pisteet, ja esseekoekin tuntui menevän hyvin, joten sormet ristissä toivon sitä kirkkainta arvosanaa. Koska jos mä jostain sen laudaturin oikeasti haluaisin niin se olisi just äikkä. Ekasta luokasta lähtien mä oon kulkenut joka paikkaan nenä kirjassa ja kirjoittanut kirjoittamasta päästyäni. Se laudatur oikeasti merkitsisi mulle paljon. Tosi paljon.
Toinen koe mihin oon tosi tyytyväinen on kemia. Stressasin sitä ihan älyttömästi etukäteen, mutta tehtäviä selaillessa se kaikki vaan hälveni. Tietty sinne muutama aivopieru lipsahti, menin muun muassa väittämään vetyä yksiatomiseksi kaasuksi (not, hyvin tiesin et siin haettiin heliumia, mut no... en oo tunnettu siitä et tarkastaisin kokeen ennen palauttamista...), mutta kun illalla katsoin oikeita vastauksia, mielessä vaan pyöri et joo, ton osasin, ton osasin, toikin meni oikein. Tosissaan, voisiko mulla siinäkin olla jonkinlainen mahdollisuus saada se L? Kuulin vaan enkelikuoron laulamassa hallelujaa.
Enkku olikin sit ihan omanlaisensa tarina. Koska kielioppi ja avot. Miten ihmeessä ne YTL:n sedät ja tädit olivat onnistuneet tekemään niin hankalan kokeen? Kieliopissa tuli vastaan kohtia, joista en osannut yhden yhtä vastausvaihtoehtoa suomentaa, ja avojen kysymykset oli muotoiltu tosi huonosti. Ymmärsin kaiken teksteissä sanotun ja osasin vastata kysymyksiin, mutta jostain syystä YTL vaati ihan erilaisia vastauksia. No niissä sentään on mahdollisuus, että sensorit muuttavat vastauskriteerejä. Onneksi en oo kuulemma ainoa, jolla pistesaldo meni todennäköisesti alle oman tason, pisterajojen pitäisi siis laskea.
Edessä vielä pitkä matikka keskiviikkona ja fysiikka perjantaina, sormet ristissä lähdetään pisteitä kalastelemaan. Tsemppiä kaikille, joilla on ensi viikolla vielä urakka edessä, hyvin se menee! :)
