Kiirettä on pitänyt ja elämä ollut hieman enemmän tai vähemmän mullistuksissa. Kalenterissa on tilaa, mutta päänsisäinen elämä kulkee vuoristorataa. Välillä tuntuu oikein yltiömäisen positiiviselta, välillä pelottaa niin että kädet tärisee. En synkistele tai murehdi, siihen en suostu. Mutta pelko tulevasta puraisee silti aina välillä. Kaikki on nyt hyvin, mutta entä viikon päästä? Vuoden? Kymmenen vuoden?
Tällä hetkellä mun elämääni hallitsevat hydrostaattisen paineen, EDTA-titrauksen sekä sitruunahappokierron ihmeellinen maailma. Hieman ennen joulua aloitin valmistautumisen pääsykokeisiin. Viime vuonna sisäänpääsy toki oli toiveissa, mutta olin liikkeellä enemmän sillä fiiliksellä, että "kiva jos pääsen sisään, mut ei haittaa vaikken pääsiskään". Välivuosi on tehnyt mulle hyvää, ja nyt se tahto päästä opiskelemaan ja omilleen on valtavan kova. Välivuosi on opettanut, ettei elämää riitä tuhlattavaksi asti. Milloin vain voi tapahtua jotain ikävää ja unelmat romuttua maan tasalle. Niin kauan kuin mulla vain on mahdollisuus aion pitää omistani kiinni. Jonain päivänä, kaiken toivon mukaan kuuden ja puolen vuoden päästä, musta tulee lääkäri. Hyvä sellainen. Ja jonain päivänä mä tulen työskentelemään Uudessa lastensairaalassa ja antamaan takaisin vähän siitä kaikesta hyvästä, mitä maailma on mulle antanut.
Aina sitä huomaa ihmettelevänsä löydettyään jonkun, jonka kanssa natsaa hyvin ja tuntuu mukavalta ja luontevalta. Varsinkin, kun on luonteeltaan tällainen erakkoravun ja yksinäisen suden risteytys. Ehkä vähän vaikeasti lähestyttävä, jonka kanssa ei ole aina helppoa löytää yhteistä puheenaihetta. Valmennuskurssi alkoi pari viikkoa sitten ja ajattelin, että olisin tauoilla lähinnä kännykällä tai kaakaonmetsästyksellä, ketään kun en sieltä tuntenut. Mitä vielä! Löysin kaverin, jonka kanssa käydä tauoilla hakemassa kaakaota ja jonka kanssa jutella vaikka ja mistä. Joka kerta löytyy jotain uutta yhteistä. En oo pitkään aikaan ollut niin iloinen kuin silloin, kun tämä ihana tyttönen juoksi luokasta mun perääni: "Hei sanoitko sä et sä oot Martsarista? Mäkin oon!"
Kesätyöt seuraavalle kesälle - check! Ja ajoituskin mitä täydellisin, työt alkavat juuri pääsykokeiden jälkeen. Takana on jo kolme kesää marjatyttönä ja neljäs edessä. Pomo nimittäin laittoi sähköpostia ja kyseli, vieläkö löytyisi kiinnostusta ja jaksamista yhteen täyteen mansikkakauteen. Tiedossa on ilmeisesti hieman erilainen työnkuva kuin viime vuonna, jonkinlainen isoimmista kojuista vastaava kuski. Mulle kaikki käy niin kauan, kun pääsen pakettiauton rattiin. Koko syksyn ja talven olen ikävöinyt uutta vanhaa Citroën Jumperia, joka siellä toivottavasti odottelee minua jälleen töihin saapuvaksi.
ps. Koskaan ei ole liian vanha Disney-leffoille! "Jos mä saisin valita minkä tahansa supervoiman, niin mä ottaisin kyvyn tulla tän kameran läpi ja tulisin halaamaan sua!♥" Olisitte nähneet mut ja Lassin siellä leffateatterissa. Molemmat ihan innoissamme tismalleen samassa asennossa, vähintään yhtä kikseissä kuin ne katsomossa istuneet lapset.
pps. Hyvää synttäriä 3-vuotias ninjakisuseni! ♥
pps. Hyvää synttäriä 3-vuotias ninjakisuseni! ♥
