What happened in 2014

Vuonna 2014...

... rakastuin sellaisiin kirjoihin kuin Divergent ja The Fault In Our Stars.
... ajauduin jälleen kerran ottamaan vähän liikaa vastuuta omille harteilleni.
... vietin koululla vapaapäivänä lähes yhdeksän tuntia rekkalakanoita maalaten, mehukattia juoden ja Disneyn mukana laulaen, nauttien sydämeni kyllyydestä ja hauskaa pitäen!

... stressasin prelejä, mutta saatuani paperit eteeni huomasin oikeasti jopa osaavani ne asiat. Mitä siis murehtia!
... potkin ihmisiä enemmän tai vähemmän persuksille.
... pukeuduin Candy Crushiksi ja hoilasin rekan lavalla ME OLLAAN MARTSARI, ME OLLAAN TULEVAISUUS!
... risteilin yhdessä muiden abien kanssa ja koin elämäni kauheimman aamun tähän mennessä.
... koin sellaisen ihmeellisyyden kuin lukuloma.

... huomasin, että en olekaan ehkä ihan niin menetetty tapaus, vaan jotakuta oikeasti kiinnostaa jutella kanssani tuntikausia.
... kevätfiilis puraisi ihan tosissaan!
... kävin kirjoittamassa muutaman laudaturin ja eximian, vaikkei aivopieruiltakaan vältytty.

... seikkailin maapallon toisella puolen.
... sain tietää, että Vapaudenpatsaalla tarjetakseen tarvitsisi tuulta pitävän toppatakin.
... sisäinen pessimistini heräsi eikä suostunut uskomaan, että taksi on tulossa sopimuksen mukaan. Oikeassa olin, ja sen ansiosta ehdimme lennollemme.

... pänttäsin tai ainakin yritin päntätä pääsykokeisiin.
... aloitin kolmannen kesäni marjatyttönä ja ymmärsin, mitä muut olivat tarkoittaneet hiljaisella toukokuulla.
... vietin päivän Tampereella pääsykokeissa ja kaupunkiin tutustuen. Rakastuin paikkaan!
... vedin valkolakin päähäni yhdessä maailman parhaimpien ystävien kanssa.

... hyppäsin ensimmäistä kertaa pakettiauton rattiin.
... rakastuin kuskinhommiin.
... tutustuin aivan mahtaviin työkavereihin!

... lääkiksen ovet eivät vielä auenneet, mutta tavallaan olin siitä melko helpottunut.
... nautiskelin lämpimistä ja aurinkoisista säistä yrittäen keksiä, miten saisin myös sen ei-ikkunan-puoleisen käden ruskettumaan.
... aina Geronimon tullessa radiosta nostin volyymia ja avasin auton ikkunat!
... tanssin tilalla ukrainalaisten työkavereiden, pomon ja kuskikaverin kanssa.

... jouduin luopumaan rakkaaksi tulleesta kuskinhommasta ja palaamaan myyntipöydän taakse.

... harjoittelin tulevaa uraani ukraina-suomi-kääntäjänä.

... täytin kunnioitettavat 19 vuotta, ensi vuonna vuorossa pyöreät!

... löysin itsestäni pienen työnarkomaanin.

... kuolin varmaan kymmeniä kertoja Megazonessa.

... pääsin nauttimaan muutaman viikon hyvin ansaitusta 'kesälomasta' sitkeän flunssan merkeissä.

... kävin sijaistamassa muutaman kerran ala-asteilla, tykkäsin!

... löysin itseni lähes kuukauden ajan pienten päiväkotilaisten keskeltä ja olin räjähtää ihan vain siitä suloisuudesta!
... säikähdin hieman, kun minulta kysyttiin muutamankin kerran "niin olikos sulla jo lapsia?".
... syysmasennus iski jälleen huomatessani, kuinka sosiaalinen elämäni oli kutistunut jo entisestään.
... mun elämäni muuttui kertaheitolla ja näin maailman ihan erilaisesta vinkkelistä.

... mua puraisi positiivisuuden aalto ja selviytyjäfiilis.
... jatkoin hyvin alkanutta opettajan sijaisen uraani yläasteen kemian opettajana.
... yritin päntätä, mutta eihän siitä juuri mitään tullut.
... syysmasennus hellitti viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsin juttelemaan kerrankin kasvotusten kaikenlaisesta höpsöstä ja puoliturhasta pakkasen pureskellessa poskiani.

... olin aivan höpönä joulukuusta ja joulun odotuksesta.
... otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin tunnollisesti joulukalenteria.
... tappelin käytännössä uuden läppärini kanssa vähintään kerran viikossa.
... olin pakahtua onnellisuudesta saatuani sittenkin valkean joulun ja vielä lumisemman loppukuun.
... minuun iski pahan luokan 'mitä teen ensi vuonna, mitä musta tulee isona'-kriisi.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

24. luukku: Ihanaa joulua! ♥

Katja kiittää ja kuittaa tämän joulukalenterin, ihanaa joulua kaikille! ♥

Aatto on sujunut rattoisasti. Aamulla meillä kävi muutama kyläilijä, josta siirryimme kuuntelemaan joulurauhan ja syömään joulupuuron tädillemme (ei, en saanut mantelia tänä vuonna). Kotona olimme vain rennosti ja rauhassa, söimme jouluaterian ja odottelimme pukkia, joka lopulta pitkän odotuksen jälkeen saapuikin. Seuraavana olisi vuorossa joulusauna, ja huomenna suuntaamme hautausmaalle. Lahjat olivat mieluisia ja suurin osa oikein hyödyllisiäkin, "hömppää" kertyi vain muutaman leffan, suklaarasian ja korviksien verran. Parasta kuitenkin oli, kun tontut olivat eilen käyneet pesemässä rakkaan pikku Nissanini ja käynyt samalla tankilla mittarin huudettua punaista, itse kun en ollut onnistunut tankkaamaan jäätyneen luukun vuoksi. (kiitos isi!)

Oletteko huomanneet, että vuotta on enää viikko jäljellä? Vielä on viikko aikaa tehdä tästä vuodesta paras mahdollinen. Viikko aikaa kirjoittaa tämän vuoden tarina loppuun.

Mulla on listalla muutama keskeneräinen asia. Sellaisia asioita, jotka ovat olleet kesken jo aivan liian pitkään. Haluaisin pitää enemmän yhteyttä kaikkiin rakkaisiin ystäviini, mutten vain oikein osaa. Olen ollut menneisyydessäni useammin kuin kerran tilanteessa, jossa joku on sinnikkäästi laittanut viestejä ja kysellyt kuulumisiani, joku sellainen siis, jonka en niin ehkä olisi halunnut tekevän. Aina kun laitan viestejä, ajattelen mielessäni: "Mitä jos sitä ahdistaa tää? Pitäisikö vain odottaa, että se kysyy kuulumisia ensin?". Tyhmäähän se on. Aika pöhköä. Tavallaan. Kuka nyt muka siitä ahdistuisi? Minä. Joskus hyvin, hyvin harvoin. Mutta joskus kuitenkin. Seuraan neuroottisesti, kumpi on aloittanut edellisen keskustelun. Jos se en ollut minä, voin aloittaa nyt. Jos olin, en uskalla. Varsinkin, jos aloitin vielä sitäkin edeltävän. En lupaa parantavani tätä tapaa tulevana vuonna. Sen sijaan aion aloittaa jo nyt. Miksi viivytellä vielä viikkoa?

Jos siis et missään nimessä halua olla enää tekemisissä kanssani, laita viestiä. Silloin en ainakaan arvuuttele turhaan. Jos taas haluat, laita viestiä jo nyt tai odota, että näytöllesi pomppaa teksti:

Moi! Mitä kuuluu? :)

23. luukku: Hetki enää

Aatonaatto on rakkautta. Kuusi koristellaan ja talo alkaa rauhoittua jouluun. Keittiössä alkaa jo tuoksua kinkku ja laatikot, perunat ovat imeltymässä. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni kotijuustoa. Kattilaa on hämmennettävä tauotta, mutta minä höpsöhän pistin vielä paremmaksi ja hämmensin vartin kylmää kattilaa. Lapsilukko oli jotenkin luiskahtanut päälle, eikä liesi ollut lämmennyt... 

Enää vähän aikaa vuoden parhaimpaan hetkeen, siihen, kun muu talo nukkuu ja saan hiippailla kuusen luokse lahjakasan kanssa. Alakerrassa on kuitenkin vielä täysi touhu päällä, joten joudun ehkä alkaa patistaa aikuisväkeä yöpuulle. 

Hymyilyttää. En pysty lopettamaan. Mutta se ei haittaa. Hymy ei ole koskaan pahasta! :)

22. luukku: Läppäriraivoa

Voiko mikään olla ärsyttävämpää kuin se, että tietokone kieltäytyy täydellisesti yhteistyöstä? Taistelin eilen tunteja saadakseni koneen käyntiin, kunnes luovutin ja päätin jättää eilisen luukun tälle päivälle. Tänään aamulla taisto jatkui. Juuri kun olin soittanut asiakaspalveluun, sopinut huollosta ja päättänyt puhelun, kone aukesi. Tadaa! Ehkä voisit toimia vielä joulunpyhät, pliis? Älä kiukkuile? Olet kuitenkin vasta (tarkistaa kuitista) tasan neljä kuukautta! *kaivaa synttärikakun esille, kunnes muistaa taas yhteistyöongelmat ja vie kakun takaisin piiloon*

Eilen oli jouluohjelmassa kummien joulukukkakierros ja piparisavotta. Sain paistettua loput taikinasta, yhteensä viisi pellillistä, vaikka äiti polttikin niistä yhden laittamalla muille mitään sanomatta yhden jo paistetusta pellillisistä takaisin uuniin ja unohtamalla sen sinne määrittelemättömäksi ajanjaksoksi. 

Lisäksi käytiin katsomassa tällaisia veitikoita. Kuka tunnistaa?

21. luukku: Kolme yötä jouluun on

Kolme yötä. Siinä on jotain taikaa. Silloin aikanaan, kun meilläkin vielä toimivat VHS-kasetit, katsoin aina jouluisin yhtä ja samaa videota uudelleen ja uudelleen. Videossa lapsiryhmä näytteli ja lauloi tuttuja lastenlauluja sanojen rullatessa laula mukana -tyylillä ruudun alaosassa. Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen... En varmaan koskaan unohda sanoja. Tästä alkaa mun joulurauhani.

Käytiin tänään isän lapsuudenmaisemissa kuusta hakemassa. Yleensä kuusimetsä on pitkä ja vaikea prosessi: jokaisella on omat mielipiteensä ja jokaiselle kuuselle löytyy vastustaja, kunnes metsässä on rämmitty niin kauan, ettei pieni toispuoleisuus tai keskivartalolihavuus aiheuta ylitsepääsemätöntä marinaa.

Tänään jätimme äidin kotiin ja metsälle lähtivät vain minä ja pojat. Lunta tuiskutti ja maa sai valkoisen hunnun, metsässä oli kaunista eivätkä jalat uponneet pohjetta myöten hankeen. Ehkä vartin rämmittyämme löysimme jo oikein sopivan kuusikandidaatin, mutta vilkaisimme vielä hetken ympärillemme ennen kuusellemme paluuta. Metsään ja ulos 40 minuutissa. Ennätys! Nyt on kuusi sulamassa, huomenna tai viimeistään ylihuomenna se kannetaan paikalleen.

Ihanaa ja suloista joulunaikaa! ♥

20. luukku: Joulusiivous!

Perjantaina nukuin myöhään. Valmistauduin nimittäin tulevaan, hermojaraastavaan, haisevaan, selkään sattuvaan, rankkaan koettelemukseen. Joulusiivous!

Tilasimme perinteisesti joulusiivouksen luottofirmastamme. Kahdessa tunnissa ei pari siivoojaa kuitenkaan pysty ihmeisiin, vaan meidän on siivottava talo imurointi- ja kiillotuskuntoon. Kukaan ei kuluneen vuoden aikana ole edes harkinnut kaappien siivoamista, kodinhoitohuoneen raivausta, saunan kuurausta...  Nada. Edessä on siis pari työntäyteistä päivää, jolloin ei konetta tai kännykkää ehdi juuri vilkaisemaan ennen nukkumaanmenoa. Apus keittiön kaapit.

Juuri kun olen aloittamassa toisen kaapin uudelleenjärjestelyä, saapuu perheen kuopus kotiin. Mikäs siinä, sopiva tilaisuus patistaa oman huoneensa siivoukseen. Kuuntelen hetken puhinaa ja tuhinaa ja murahduksia ilmoittaessani, ettei kone aukea ennen huoneen siivouksen valmistumista ja jätän pikkumiehen töihin. Kohta minut jo hälytetään tarkastukselle. Lattialta on noukittu pari isointa lelua ja vaatteet työnnetty sängyn alle. Just...

Parin tunnin, lukuisten kompromissien ja yhtä monen itkunväännön jälkeen voin palata takaisin kaappien kimppuun. Puunaan ja järjestelen ripeästi. Silti en etene juuri lainkaan. Yhdistelen maustepurkkien jämät ja ympärilläni leijuu pippuripilvi. Siivotessani keittiötä muu perhe saapuu omista siivouskohteistaan yksi kerrallaan haukkaamaan sitä ja maistamaan tuota, murustavat joulukakkua juuri pyyhkäistyille pöytätasoille, unohtavat pöydälle kädessä kulkeneita esineitä, jättävät astioita vähän minne sattuu ja unohtavat palauttaa juuston ja voin jääkaappiin. No, hitaasti, mutta varmasti... Viiden tunnin jälkeen on valmiina vasta yhdet vetolaatikot ja neljä kaappia. Muut menot painavat päälle, pakko jatkaa huomenna.

Tänään aloitin kevyen yleissiivouksen reippaana poikien vielä hakiessa todistuksiaan. Kävin hoitamassa juoksevat asiat pikaisesti kylillä, jonka jälkeen kohtasin taas vastustajani keittiön kaapiston. Kiristettyäni vanhemman pikkuveljen avukseni alkaa työ jopa näyttää edistyvän, tosin veli kipittää huoneeseensa aina, kun en ole vielä ehtinyt käskyttää seuraavan kaapin tai vetolaatikon kimppuun. Lopulta kaapistot ovat kohtuullisessa kunnossa ja pääsen kohtaamaan illan ja toivottavasti koko joulun viimeisen vastukseni, jääkaapin.

"HYIIIII YYYYYY AAAAAA NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" "Mitä sä Katja siellä oikein teet?" "Siivoon vihanneslaatikkoa..." Tuolta se aikalailla kuulosti. Kuorittuani päällimmäisen, hyvän kerroksen löysin pohjalta epämääräiseksi muhjuksi ja mehuksi muuttuneita kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, sipuleja, purjoa... Yäk. Muu jääkaappi oli lasten leikkiä. 

Nyt toivon, että jokin keiju kävisi heilauttamassa yön aikana taikasauvaansa ja kodinhoitohuoneesta evakoidut kassit ja laatikot katoaisivat, samoin kuin keittiön pöydän mainoskasa. Nyt on lupa nauttia iltateestä. Huomenna voi aloittaa joulun rentoutumisen!

19. luukku: Jouluisia macarons-täytteitä

En enää tässä vaiheessa ehtinyt pistää koekeittiötä pystyyn joulusiivouksen painaessa päälle, mutta tiedättekö mitä? Se ei oikeasti haittaa, sillä täytteiden perusohjeisiin saa heitettyä vaikka mimmoista twistiä aivan mututuntumalta; niitä voi maistella valmistuksen aikana, joten aloittamalla mausteiden/makuaineiden lisäämisen varovasti saa jokainen aikaan juuri mieluisiaan täytteitä. Nämä perustäytteet ovat aikaisemmin esitellyn piparminttutankotäytteen lisäksi hyväksi koetut lempitäytteeni. Helpoimmillaan voit poimia ne kaupan hyllyltä ja vaikeammatkin onnistuvat helposti niiltä, joilla on tarpeeksi taitoa tehdä macaronskuoret.

VADELMA-VALKOSUKLAAGANACHE

- 200g valkosuklaata

- 1dl kuohukermaa

- n. 0,5dl vadelmia tai vadelmapyrettä

Kuumenna kerma kiehuvaksi ja kaada se paloitellun valkosuklaan päälle. Hämmennä seosta, kunnes suklaa on täysin sulanut. Lisää vadelmat tai vadelmapyre. Jos käytät ulkomaisia vadelmia, muista kiehauttaa ne ennen täytteeseen lisäämistä! Sekoita reippaasti tasaiseksi, kokonaiset vadelmat saisivat mielellään hajota. Anna jäähtyä ja täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Korvaa vadelmat luumuhillolla, mandariinilla, piparinmuruilla tai jätä kokonaan pois, karpaloitakin voisi kokeilla. Voit myös maustaa kermaa kanelilla ja muilla joulumausteilla ennen kiehautusta, varo kuitenkin ylimaustamasta. Valkosuklaan voi myös korvata joulusuklaalla.

LEMON CURD

- purkki lemon curdia (kaupan hillohyllyltä)

TAI

- 100g voita

- 3 kananmunaa

- 2dl sokeria

- 1,5dl sitruunamehua

Sulata voi. Vaahdota munat ja sokeri, vatkaa joukkoon voisula ja sitruunamehu. Kuumenna seosta vesihauteessa koko ajan vatkaten, kunnes seos sakenee. Valmista! Anna jäähtyä tai avaa purkki ja täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Tämä onkin hieman vaikeampi. Ainakin itse tehdessä voi joukkoon lisätä mandariinia tai kokeilla joulumausteita. Sitruunamehusta ainakin osan voisi korvata glögitiivisteellä. Tai sitten sotkisin mukaan murskattua piparminttutankoa tai pipareita. Ole kuitenkin varovainen, tee kokeilusi pienillä määrillä kunnes olet tyytyväinen lopputulokseen!

MUSTIKKAINEN VOIKREEMI

- 100g voita huoneenlämpöisenä

- 1,5dl tomusokeria

- 1tl vaniljasokeria

- 1 keltuainen

- 2rkl mustikkasurvosta

(- sinistä elintarvikeväriä)

Sekoita voi, tomusokeri ja vaniljasokeri kulhossa. Vaahdota. Sekoita joukkoon loput ainekset. Täytä macaronsit.

JOULUTWISTIT: Mustikkasurvoksen voi korvata - yllätys yllätys - luumuhillolla. Tähän on myös helppo lisätä joulun mausteista ainakin kanelia, sekä niitä piparinmuruja. Itse aion kokeilla tätä mandariini-glögiversiona, jossa jättäisin ehkä keltuaisen kokonaan pois ja käyttäisin hieman glögitiivistettä, tarvittaessa enemmän tomusokeria. Mustikkasurvoksen korvaisin mandariinilla. 

+1: Kokeile myös omena-kaneli-marmeladia! Kaupoista löytyy tätä ainakin paistonkestävänä, joulutorttuihin sopivana marmeladina.

18. luukku: Maailman parhaat piparit

Viimeiset kymmenen vuotta se olen ollut minä, joka on loihtinut aina piparit jouluksi. En muista vuosiin yhtäkään kertaa, jolloin piparisavotan olisi hoitanut äiti tai isä, pojat ovat jaksaneet auttaa vuosittain ehkä yhden kertaalleen kaulitun taikinan verran (tällöinkin se tosin olen usein minä, joka sen taikinan on kaulinut...). Kertaakaan en ole turvautunut kaupan pakastealtaaseen vaan tehnyt sen taikinan alusta lähtien itse. Luottoreseptini on löytynyt Mildan ainakin pari vuosikymmentä vanhasta jouluvihkosesta. Näillä ohjeilla syntyvät maailman parhaat piparit!

TARVITSET
- 200g margariinia/voita
- 2,5dl sokeria
- 1dl siirappia
- 2tl kanelia
- 2dtl inkivääriä
- 1tl neilikkaa
- 2tl pomeranssinkuorta jauhettuna
- 2tl ruokasoodaa
- 0,5dl vettä
- 1 kananmuna
- n. 8-9dl vehnäjauhoja

1. Laita kattilaan rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Lämmitä varovasti, kunnes margariini on sulanut. Anna jäähtyä. Kaada jäähtynyt seos isoon leivontakulhoon.

Tässä vaiheessa voi mennä vikaan oikeastaan vain se, että sokeri pääsee kökkööntymään kattilan pohjaan. Kannattaa siis sekoittaa koko ajan ja pitää lämpötila mietona!

2. Liota sooda veteen ja lisää kulhoon. Lisää myös kananmuna ja sekoita hyvin.

3. Lisää jauhot samalla sekoittaen.

Määrät vaihtelevat paljon, joten varaa aina useampi desi ekstrajauhoja. Taikinan olisi tarkoitus olla niin kiinteää, että saat nostettua sen kulhosta yhtenä kimpaleena. 

4. Ripottele hieman jauhoja kulhon pohjalle taikinan alle ja taikinan päälle. Taikina on valmis! Peittele ja jätä yöksi viileään.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ...

Lohko taikinasta sopivan kokoinen kimpale. Jos olet käyttänyt tarpeeksi jauhoja, on taikina aika kovaa eikä ole vielä kaulittavissa, mutta vaivaa taikinaa käsissä ja kaulimen alla ja sen pitäisi pehmetä riittävästi (jos olet koskaan käsitellyt savea, niin tarkoitan samanlaista käsittelyä kuin saven ilmakuplien poisto). Kaulitse pehmennyt taikinamöykky jauhotetulle pinnalle muutaman millin paksuiseksi levyksi ja käytä haluamaasi piparimuottia. Nostele piparit varovasti leivinpaperilla vuoratulle pellille. Muista maistella myös taikinaa. ;)

Paista uunissa 190 asteessa n. 8 minuuttia. Parhaimmillaan ne ovat, kun ovat saaneet kauniin ruskean värin mutteivät vielä ole alkaneet palaa.

Piparit ovat valmiita! Anna jäähtyä, jonka jälkeen voit koristella ne mieltymystesi mukaan.

17. luukku: Millainen on jouluni?

(C)

Jouluaamuna jokainen saa herätä kaikessa rauhassa, mutta kukaan ei oikeastaan malta nukkua vaan koko talo on kahdeksaan mennessä hereillä. Joulupukin kuumalinja avataan taustalle pauhaamaan, syödään aamupalaa, nautiskellaan joulun tuoksusta, jouluradiosta ja kuusesta ja käydään katsomassa, ovatko tontut tuoneet paketteja kuusen alle. Yleensä kuusen alta löytyvät vain minun ja Lassin lahjat, ehkä tänä vuonna Laurinkin, joskus myös tädimme. Jokainen saa aamulla avata yhden lahjan kuusen alta, vaikka viime vuonna jätin tämän tilaisuuden jo väliin, ja niin aion tehdä tänäkin vuonna.

Jossain vaiheessa aamupäivää lähdemme tädillemme syömään joulupuuroa ja rusinasoppaa ja katsomaan joulurauhan julistuksen. Mummoni sanoi aina, että se, joka saa mantelin joulupuurosta, menee seuraavana naimisiin. Joskus ollessamme pienempiä äiti sujautti jokaisen lapsen lautaselle mantelin, mutta tavasta luovuttiin ehkä viitisen vuotta sitten. Vuosi toisensa jälkeen manteli löytyi lautaseltani, aivan huijaamatta, mutta kohtalo taisi luovuttaa suhteeni ja viime vuonna mantelin sai Lassi. Katsotaan, kenelle tämän vuoden puuro lupaa avio-onnea!

Palaamme kotiin nauttimaan joulusta ja tekemään kuka nyt mitäkin. Perinteenämme on päästää marsut kuusen juurelle maistelemaan alaoksia, mutta tänä vuonna voi tilanne olla toinen. Marsulaumamme on vuoden sisällä vaihtunut kokonaan; uutenavuotena Ella täytyi lopettaa ja tammikuussa meille muuttivat Minni ja Iiris Hanin seuraksi. Hani nukkui pois marraskuussa, joten kumpikaan puiputtajistamme ei ole vielä kokenut joulukuusiperinnettä. Jos ne eivät tunnu asiasta tykkäävän niin ei mahda mitään.

Pukki kolkuttaa ovelle joskus kahden-kolmen aikoihin ja jakaa lahjat. Viime vuodet pukkinamme on toiminut Laurin kummisetä, mutta koska Lauri huomasi tämän vuosi sitten ja menetti uskonsa joulupukkiin on tämä todennäköisesti yksi viimeisistä joulupukillisista jouluistamme. Pukin lähdettyä jaetaan myös loput kuusen alla olevat lahjat ja avataan paketit rauhassa Ninjan kytätessä lahjapaperikasaa.

Joulupäivällinen on illan kohokohtia. Joulupöydästämme löytyy kinkkua, graavilohta, perunalaatikkoa (imelletty minulle ja isälle ja tavallinen muille), maksalaatikkoa, pienet laatikot porkkanaa ja lanttua, kotijuustoa, perunoita, salaattia, rosollia, kastiketta... Kaikki ne perinteiset jouluruoat. Syömme hienoilta lautasilta ja katamme jouluservetit, juoda saa kukin mitä vain tahtookaan. Jälkiruokana on yleensä jokin enemmän tai vähemmän epäonnistunut kokeiluni, tänä vuonna tyydymme todennäköisesti amiksen glögijuustokakkuun. Ei siis ylimakeusvaroituksia tänä jouluna!

Syötyämme lähdemme käymään Vantaalla mummoni haudalla ja sytyttämässä muistopaikalla kynttilät ukilleni ja serkulleni. Jos et ole käynyt jouluna hautausmaalla olet menettänyt paljon. Kynttilöitä on kaikkialla, taivas on tumma, ihmiset iloisia, ehkä sataa jopa lunta. Se on vain niin kaunista. Äiti on halunnut käydä joulukirkossa jo useampana vuonna, mutta ruuhka on iso eikä meillä muilla ole kovin suurta mielenkiintoa istua kuin sillit suolassa.

Loppuilta meneekin nauttiessa ja lahjoja ihmetellessä. Kuuntelemme joululauluja ja syömme pikkuherkkuja, kuten pipareita ja äidin tekemiä nekkuja.

(C)

16. luukku: Mitä antaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

Tänään sain viimeisen joululahjan hankittua ja paketoitua, enää on kummien joulukukat hankkimatta. Tänä vuonna sain kuin sainkin kaikki lahjat mietittyä ajoissa, ja toivon paketeista paljastuvien yllätysten olevan saajilleen mieluisia. Todella usein sitä kuitenkin huomaa pohtivansa ja pohtivansa lahjaa, mutta mitään ei tule mieleen. Lahjan saajalla on jo kaikkea. Tai sitten olet niin mattimyöhäinen, että viimeiset piikkimatot (lahja, johon olet huolellisen miettimisen tuloksena päätynyt äitisi/siskosi/tätisi/isäsi/veljesi/mummosi/naapurisi/ystäväsi kohdalla) on jo riistetty kaupan hyllystä ehtiessäsi lahjaostoksille. Mitä siis paketoida ihmiselle, jolla on jo kaikkea, tai jos joulukalenterin luukut alkavat olla vähissä?

(C)

Aikaa

Kukaan ei toivo mitään niin paljon kuin aikaa. Piirrä tai tee leikkaa-liimaa-menetelmällä hieno kortti, jossa lupaat pikkusisaruksellesi lähteväsi tämän kanssa mihin vain pikkusisarus haluaa, ystävällesi kahviseuraa, äidillesi tyttöjenillan ilman kännykän räpeltämistä. Vanhemmillesi tai tädillesi tai sedällesi tai kelle vain, jolla on pieniä lapsia, lupaudu lapsenvahdiksi, jotta he pääsisivät viettämään rennon viikonlopun vaikka kylpylässä tai tuttavilla murehtimatta lapsista. Lämmin, kiireetön halaus ei sekään ole huono lahja.

(C)

Lumiukkopaketti

Jos sinulla on pikkusisaruksia tai muita pieniä lahjottavia kokoa kenkälaatikkoon lumiukkopaketti. Käy vilkaisemassa kirpputorilta tai kolua kaapin kätköistä kaulahuivi ja hattu, halutessasi käy hakemassa vaikka muovipussiin hiiliä. Sisällytä pakettiin lahjakortti, joka oikeuttaa lumiukontekoapuun kolmesti talven aikana. Porkkanaa älä paketoi mukaan, se vain nahistuu odotellessanne suojakelejä ja/tai lunta.

(C)

Keksipurkki

Ehkä kulunut mutta mun mielestäni aivan ihana idea! Etsi tai muistele jokin oikein hyväksi koettu keksiresepti, etsi noin litran vetoinen kannellinen purkki ja mittaa kuivat aineet. Älä sekoita, sillä purkki on paljon kauniimpi jauhojen ja suklaapisaroiden ollessa kerroksina. Liitä mukaan ohjeet, tyyliin: "Lisää kananmuna ja 3dl maitoa. Pyörittele tasaiseksi sekoitettu taikina pellille palloiksi ja paista 200 asteessa 10min. Nauti!" Miksei samalla idealla voisi toteuttaa vaikka jouluisen makuista kahvikakkua? Tai jotain, joka ei missään nimessä maistu joululle?

(C)

Oma askartelu

Uskokaa mua, kuka tahansa osaa kutoa kaulahuivin. Tai tehdä sytykeruusuja. Ei haittaa, vaikkei lahjasta tulisi kovin kaunis, sillä silloin se ainakin huomataan itsetehdyksi. Aikaisemmin kysyin pikkuveljiltäni heidän joululahjatoiveistaan, eikä kumpikaan pitänyt villasukkia huonona vaihtoehtona, niin kauan kuin ne eivät ole kaupan hyllyltä poimitut. Luulisin saman koskevan myös kaulahuiveja.

(C)

Vuohi

Anna aineeton lahja jouluksi! Lahjoita lahjan saajan nimissä vuohi kehitysmaahan tai istututa puu. Rahan arvo kasvaa kummasti esimerkiksi Afrikkaan siirryttäessä, ja alle kahdellakympillä voi saada vaikkapa metrin vesiputkea, moskiittoverkon tai HIV-testin. Jos ongelmasi on sama kuin minulla, ja vuosi toisensa perään huomaat äitisi jättävän antamasi lahjan käyttämättä (joko se suklaalevy ehti parempiin suihin tai vanhemmille annetut leffaliput vanhenivat), on tämä varma ratkaisu, joka mitä todennäköisimmin on lahjansaajalle itse asiassa hyvinkin mieluinen. Voit myös tukea jonkun muun suomalaisen joulua Jouluapua-ryhmien kautta, ja kertoa lahjan ostamisen sijaan käyttäneesi sen kaksikymppisen, jotta työttömän yh-äidin neljä pientä lasta saivat joulukuusen, kinkun, laatikoita ja jokainen edes sen yhden lahjan.

Aineettomia lahjoja löydät esimerkiksi täältä.

(C)

Tähti

Nimeä tähti rakkaasi mukaan! Tämä ei todennäköisesti ole se oikea lahja sukulaiselle, mutta juuri oikea tyttöystävälle tai aviopuolisolle. Minä ainakin olisin todella otettu kyseisestä lahjasta, ainakin jos saisin sen oikealta henkilöltä.

(C)

Suklaata

Tuttu ja vanha juttu, mutta toimii aina. Suklaa kuluu eikä kukaan varastoi sitä kuukausitolkulla, ja viimeistään tässä vaiheessa ovat viime joulun varastot syöty loppuun. Voit vaikka tehdä omia makeisia halutessasi panostaa lahjaan enemmän, googlaamalla löytyy hyviä ohjeita, myös lähikirjastostasi aivan varmasti löytyy makeisohjeita sisältävä kirja, todennäköisesti useampikin. Tämä lahja sopii niin isälle kuin äidillekin, sisarukselle, ystävälle, tädille, sedälle, mummolle, vaarille, naapurille, puolitutulle, opettajalle... Tosin varmista ensin, ettei lahjan saaja ole tunnettu suklaanvihaaja (uskomatonta kyllä, näihinkin on törmätty), allerginen tai Painonvartijoissa (tässä tapauksessa anna oikein tummaa ja kallista suklaata, jolloin levy on hyvin pieni, tai vaihtoehtoisesti raakasuklaata).

15. luukku: Nuketkin hienot pojille tuo

(C)

Aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten lähdimme joulunviettoon Kihniöön. Vaikkei se ole vielä läheskään Lappia, niin siltä se pienestä Katjasta tuntui. Se oli samalla sekä paras että huonoin joulumme tähän mennessä.

Vaikken ehkä olisi enää joulupukkiin uskonutkaan, niin lahjatoivekirjeisiin uskoin kovastikin. Olin kirjoittanut oman kirjeeni jo todella hyvissä ajoin, mutta joulukuussa tulin katumapäälle. Kirjoitin siis uuden kirjeen, mutten kehdannut myöntää toiveideni muuttuneen, vaan kerroin ensimmäisen kirjeen olleen pikkuveljeltäni; "Niin se oli siis Lassi joka toivoi Baby Bornia. Minä tahtoisin turkoosin leluponin. Ja robottikoiran."

Kihniössä maa oli valkeanaan ja mukanamme olivat täti ja mummo. Asuimme pienessä mökissä lomakylässä, mökin nurkassa oli joulukuusi tuomassa hieman kodikkuutta muuten karuun mökkiin. Joulu sujui rattoisasti, mutta silti takaraivossa jäyti ajatus siitä, ettei joulu ole niin kivaa reissun päällä kuin kotona.

Silloin oveen koputettiin. Oven takaa paljastui joulupukki poroineen ja pulkkineen, ja muorikin oli päässyt mukaan rekiretkelle. Pukilla ei ollut kiire, joten innoissani vedin takin ylleni ja sain istua sen pienen unohtumattoman hetken pukin reessä - joka tosin oli lievästi sanottuna alimitoitettu suomalaisten lasten kaikkia lahjoja ajatellen. 

Lahjat olivat pieniä, suurin osa kirjekuoressa olleita kuvia asioista, jotka meitä kotona odottaisivat. Jos en aivan väärin muista, sain lahjaksi ihanan punaisen polkupyörän. Lassin paketista kuitenkin paljastui kuin paljastuikin Baby Born. 

Lassi raahasi nuken ovensuuhun, jossa se vietti loppuloman. Myönnän hieman katuneeni kirjettäni. No, ainakin äidillä oli hauskaa.