"Se pisti sydämen!"

Kerron nyt aika pikaisesti tästä päivästä, herätyskello soi alle seitsemän ja puolen tunnin kuluttua ja olisi aika mukava saada nukuttuakin. Ekan vuoden postaus taitaa sitten jäädä huomiselle, koska lauantaina siinä vaiheessa kun todistus on kourassa ja herätyskellot kaapissa keskityn täysillä kesään, lomaan, vapauteen ja ylipäänsäkin kaikkeen, millä ei oo mitään tekemistä koulun, stressin tai kuudelta aamulla heräämisen kanssa.







Ja juu, tiedän, että näitten kuvien laatu kusasee ja pahasti, mutta hei, kameran takana olin minä enkä viittiny käyttää salamaa joten pääs hiukan tärähtämään...

Aamulla ei olisi tarvinnut oikeastaan herätä aikaisin, mutta siinä vaiheessa kun Lauri herää niin ei voi itsekään välttyä heräämiseltä (meidän talon seinät on kuin paperia tai jotain vastaavaa, mä kuulen omaan huoneeseeni kyljen kääntämisen toisella puolen taloa mutta kukaan ei tietenkään kuule mua kun karjun illalla naama punaisena, että eikö sitä telkkaria voisi laittaa pienemmälle). Puoli kymmenen jälkeen lähdin sitten Myyrmanniin katselemaan mulle mekkoa kevätjuhliin. Yksi kiva löytykin Lindexistä, mutta mun makuun turhan hörselöinen ja muutenkin vähän semmoinen ei-niin-mulle-sopiva. Huomenna olisi siis edessä palautusreissu kun illalla löysin sopivamman.

Kahentoista jälkeen alkoi musa vitosen valmistama pienoismusikaali, jossa oli mukana mun kavereista Samuli, Hannamari, Ellu, Kristiina ja Venla. Biisit olivat itsetehtyjä sanoja ja sävellyksiä myöten, ja olivat oikeastikin tosi hyviä (ja siis ehdottomasti varmaan paras oli Samulin duetton Kristan(?) kanssa, oikeesti siinä on jätkä jolla on ääntä!!!), Hannamari pääs jopa räppäämään ja kirvoitti yleisöstä aika kivat naurut. Kohokohta oli se, kun Venla tuli lavalle tajusin, että Venla oli lavalla. Vähän piti silmiä hieroa kun näki Venlan hiukset suoristettuina, korkkarit jalassa ja lokinpaskat silmissä. Muutenkin ihan älyttömän hauskaa katsella niiden pissishahmojen juttuja. :D (btw jos ette vielä oo eksynyt niin Venlalla on oikeesti ihan älyttömän kiva blogi ja se varmana tykkäis uusistakin lukijoista: kertakäyttöunelmia)

Musikaalin jälkeen jaettiin stipendit ykkös- ja kakkosvuosikursseille, alias jokaisesta ryhmästä yksi sai stipendin ilmeisesti numeroiden perusteella ja sen lisäksi stipendit jaettiin liikunnallisesti ansioituneelle opiskelijalle, luonnontieteissä kunnostautuneelle opiskelijalle ja Tansania-projektissa aktiivisesti olleelle opiskelijalle. Meidän ryhmän stipendi ajautui jotenkin mulle ja nyt oon sitten neljäkymppiä rikkaampi. :)

Illalla kävin sitten äidin kanssa ihan vaan Klaukkalassa kaupoilla katsomassa toista mekkoa kesän juhliin. Yli puoleksi tunniksi mä jouduin linnoittautumaan sovituskoppiin, mutta onneksi löyty edes suurinpiirtein kiva, turkoosi mekko. Sen lisäks sain pummittua äidiltä vielä semmoiset söpöt ballerinatkin.





Toi mekko näyttää sitten päällä paaaljon paremmalta kuin henkarissa, ja noiden taustalla olevien lappusten tarinan saatte kuulla lauantaina!

Everybody was kung fu fighting

Nyt mä voin oikeesti onnitella itseäni ja kunnolla, viimeinen koe tehtynä eli toisin sanoen lukion ensimmäinen vuosi käytännössä pulkassa! Enää jäljellä huomenna stipendien jako ja musa vitosen pienoismusikaali, jonka näkemistä oikeesti odotan innolla, ylihuomenna kokeiden palautukset ja tutortapaaminen ja sitten lauantaina abien lakkiaiset.

Viimeinen koe oli pitkän matikan vitoskurssi eli vektorit, enkä oo oikeesti ikinä panikoinu yhteenkään kokeeseen niin paljon. Asiaa ei yhtään auttanut se, että MAOLissa vektoreista on huikea yksi aukeama ja siinä ehkä viis asiaa joita kurssilla käytiin, eikä myöskään se, että Hannamari tuli kyselee multa just ennen koetta että miten katsotaan onko joku piste suoralla vai ei (okei, nyt se tuntuu ihan selkeeltä, mutta kokeilkaapa miettiä sitä kun yrität kuumeisesti kerrata viime hetkellä asioita joita rupeaa tajuamaan vasta siinä kerratessa ja kellon mukaan koe alkaa viiden minuutin sisällä). Sitten kun koepaperi oli edessä rupesin oikeasti miettimään, että mitä vattumehua mä panikoin. Kahdeksasta tehtävästä piti tehdä kuusi, viisi ekaa meni ihan heittämällä ja viimeisellä ei sitten ole oikeastaan väliä koska sain vihosta kuusi pistettä huonoimmin menneeseen tehtävään. Ja taas olin varautunut olemaan kokeessa viimeiseen minuuttiin saakka, yllätys yllätys taisin olla toinen lähtijä tunti ja vartti kokeen alkamisesta. Bussin lähtöön oli puolitoista tuntia, mutta menin aikaisemmalla bussilla Klaukkalaan saakka missä aikaa sai kulutettua kirjastossa. Nyt oon sit vaan nauttinut tästä vapaudesta ja pitänyt seuraa meidän kung fu -kissalle, eli toisin sanoen illalla en oo saanut aikaiseksi niin  yhtään mitään.







                                                                                  tuitui<3

Olis muuten kiva kuulla joitakin postaustoiveita tai vastaavia, muuten saatte tyytyä tällaisiin normiarkihuttu-juttuihin :D Pari juttua olisi postauslistalla, huomenna varmaan kirjoittelen mun ekasta lukiovuodesta ja sitten  johonkin väliin mun kesäsuunnitelmista. Ninjalle olisi kanssa tulossa ihan oma postauksensa, vaikka sen kuvia nyt viljelenkin vähän kaikkialle. Syy ihan vaan siinä, että pikkunen on seurannu mua kuin hai laivaa nyt kun oon ollu kotona paljon enemmän kuin muut.

Pysy aina pikkuveljenä

Tänään oli aika rento normipäivä. Toisiksi viimeinen koe eli äidinkieli jotenkuten kunnialla takana ja enää matikka edessä huomenna, siitä eilisestä kemiankokeestakin selvisin sitten elossa vaikka vähän toista uumoilin. Mutta juu siis 8.15 alkoi äidinkielen koe, ja koska lämpötilat oli kivasti tippunut eilisestä olin ihan kohmeessa selvittyäni mopolla (mun ihanista ihanin pikkuinen piaggioni joka ei oo vielä kertaakaan jättäny mua pulaan vaikkei se pakkasöistä tykkääkään <3) Martsariin. Kuuman veden valuttaminen sormille ei auttanut, mutta Milla ja sen ihanan lämmin käsi pelasti mut ja mun sormet hypotermialta. 

Mä olin kuvitellut äikänkokeen vievän multa aikaa tuntikaupalla, koska yleensä mulla menee mitä tahansa esseetä tms. kirjoittaessa ensimmäiset neljäkymmentäviisi minuuttia siihen, että ihan vaan tuijotan niitä kysymysvaihtoehtoja, yritän saada niistä jotain suurta valaistumista (40min) ja suunnittelen, mitä kirjoitan (se viisiminuuttinen), mutta nyt tällä kertaa selvisin luokasta alle puolessatoista tunnissa ja soitin Nooralle (jolla ei siis ollut koetta) ihan extempore, että lähtisi mun kanssa Klaukkalaan syömään kiinalaista. Thö Klaukkala Cityssä ei oikeasti oo yhtään mitään koulujen ja kaikkien perus terveysasemien jne. lisäksi, oikeastaan vaan sittari ja sen yhteydessä pari vaatekauppaa, yksi hampurilaispaikka jossa ei voi syödä mitään ilman närästystä, läjä pizzerioita ja kebabpizzerioita, yksi leipomokahvila ja Ylägrilli, josta saa oikeasti ihan älyttömän hyviä hamppareita. Mutta sitten siel on nää kaksi kiinalaista, ja se on oikeasti kaikki mitä mä voin toivoa ja ehkä ainoa syy harrastusten lisäksi minkä takia jaksan aina välillä pysähtyy kotimatkalla Klaukkalaan. Yangs on ihan sittarin vieressä, sieltä me haetaan aina Kantonin kanaa ja Kantonin porsasta takeawayna ja mennään syömään sinne aina kun on vähänkin jotain juhlanaihetta. Ja sitten Fu Man Lou, missä kävin tänään, on ihan mun ja Nooran oma paikka. Siellä on ihan paras buffetti ikinä, aika samantapainen kuin siinä Mannin kiinalaisessa. Ja sieltä saa sushia. Kun käytiin siellä Nooran kanssa viime kerralla, mä olin ehtinyt nähdä unia lautasellisesta sushia jo ainakin viikon.

Fu Man Loun jälkeen mentiin siihen viereen Klaukkalan yläasteen poloihin, jotka eivät nyt sitten enää olletkaan mitkään kunnon polot. Mekot oli tottakai yhtä hienoja kuin aina, siellä oli taas kutakuinkin puolet ysin tytöistä viimeistelly niiden itsetehtyjä mekkoja joka päivä koulun jälkeen ainakin viikon verran. Kuvia otin Nellin kameralla, joten itselläni ei ole nyt yhtään kuvia tansseista. Oli jotenkin tosi outoa mennä sinne, aina aikaisemmin kun oon käynyt siellä ysin jälkeen kaikki opettajat tulivat moikkaamaan ja juttelemaan ja kysymään kuulumisia, nyt ei oikeastaan kukaan muu kuin kuvismaikka ruvennu juttelemaan yhtään moita enempää. Koululaisilta sain enemmän moikkauksia kuin ikinä aiemmin, moikkaajien määrä tuntuu kasvavan aina käytyäni jollain riparilla isostelemassa. Mutta juu, kivaa oli :)

Sitten illalla menin Laren kaitsijaksi Hippokisoihin. Palkintosijoille ei pikkunen yltänyt, mutta yritys oli kova ja mukaan kotiin lähti hieno osallistujamitali. Tiedän, että tää postaus on jo venynyt ihan älyttömiin hehtaarimittoihin, mut täytyy nyt silti sanoo et mul on maailman ihanin pikkuveli <3. Toi toinen onkin sitten pikkusen ärsyttävämpi ja hermoheikompi mut on sekin ihan suhteellisen usein kiva veli. Tää on vaan jotenkin niin surullista et Laurille leikattiin kesätukka ja nyt koen hirveitä vieroitusoireita, kun en voikaan pörröttää sen tukkaa aina mennessäni ohi.

40 metrin juoksu

Päästin Laurin kokeilemaan mun järkkäriä, jotenkin tuntuu et se saa sillä jo ihan vahingossakin paljon parempia kuvia kuin mä.

(c) Lauri

We're higher and higher and higher, we're reaching for divinity

Tälleen vois ihan hyvin aloittaa sillä, että mitäs mä sanoin. Oon hokenu varmaan kaks viikkoa (ihan varmana kyl viel enemmänkin), et Ruotsi tulee viemään tänä vuonna viisut ja pikemminkin pitäis miettiä et meneekö Rybakin piste-ennätys rikki. No ei nyt ihan, jäi kiinni viidestätoista pisteestä vaikka äänestäviä maita oli ihan yhtä monta. Seuraavia saa sitten odottaa taas vuoden, eli tän postauksen jälkeen saatte taas loppusyksyyn lomaa mun euroviisuhehkutuksilta. Ei ollu niin hyvät viisut ku viime vuon mut silti jaksan kattoo joka ikinen vuosi. Biisit oli kyllä joo tosi monet oikeestikin ihan hyviä, lavashow ja sellaset vaan jotenkin kusi melkee kaikilla. Mun oma henkilökohtainen lempparini Valko-Venäjä tippu jo semifinaalissa, enkä yhtään ihmettele, käytännössä kaikkien mielestä mä olin hullu kun tykkäsin niistä. (mut niil ihan oikeestiki oli hyvä enkku vaik kaikki väittää ettei ollu, ainakin paljon parempi ku Sveitsillä!!) Pari ihan käsittämätöntä oli kuitenkin jollain oudolla tavalla löytänmyt viisufinaaliin, tälleen heitetään Liettuan Love is blind, joka oli oikeesti yksi surkeimmista esityksistä silt ajalta ku oon viisuja kattonu. Ja sit tämmönen mitä mä en käsitä: MITEN ON MAHDOLLISTA, ETTÄ KÄRKISIJOILLA OLI NE VENÄJÄN MUMMELIT?!?! Okei, se pikkunen mummo oli Venäjän karsinnois tosi sulonen ku se oli ihan hukassa mut hei haloo, eläkeikä on olemassa oikeesti hyvästä syystä.

Ah, oli ihan pakko laittaa tää <3 Paras viisu IKINÄ, paras esittäjä ja ah oikeesti fanitan tätä edelleenkin ihan kybällä! (tälleen btw mul on Paradise Oskarin nimikirjoitus kehystettynä mun sängynpäädyssä)

Sitten juu tähän päivään: onnistuin taas lahjakkaasti olemaan tekemättä yhtikäs mitään ainakaan ajoissa. Huomen olis kemian koe ja pakko kyl myöntää etten taaskaan oo kyl saanu ees avattuu vihkoa saati sitten kirjaa. Tällä koeviikolla menny vähän jokainen koe samaan tapaan eli aamulla menny kouluun kasin bussilla vaikka koe alkaiski vasta ysiltä ja lukenu sitten sen tunnin ja sillä on pärjätty. Mietin vaan et mimmoses pulassa mä tuun olemaan sitten kun ne ylppärit tulevat vastaan jossain hamassa tulevaisuudessa puolentoista vuoden päässä. Lähinnä oon siis tänään katellut edellisillan ohjelmia nauhalta, lukenut kirjaa ja leikkiny Ninjan kanssa. (vitsit se on kyl nii ihana pikku kisuli<3 katotaan jos saisin siitä kirjoitettua jossain vaiheessa ihan oman juttunsa) Vasta joskus kuuden jälkeen sain vihdoin ja viimein siivottua mun huoneen ja joskus kaheksalta marsujen häkin. Minäkö saamaton ihminen? Illasta sit tuli Noora piristämään mun arkea ja käymään meillä. Mitenköhän on muute mahollista et siit on kuukausikaupalla kun Noora on viimeks ollu meillä ja silloinkin se oli hoitamassa Laretsua.... Jotenkin mä vaan tykkään mieluummin juurtua sinne Nooran kellarihuoneeseen kuin viettää aikaa meillä. Voi kans johtuu siitä et en kauheen mielelläni päästä ihmisii tutkimaan tota mun seinäkollaasia joka oikeesti on varmaan paras tapa päästä mun mieleni sisälle. Mutta joo, lähinnä Nooran kans vaan istuttiin ja juteltiin ja vahittiin Ninjaa kun pikku hurja uskalsi tulla ulos jo patiolle saakka, tähän asti tyytyny vielä pelkkään terassiin.

 

Niinniinniin ja sit viel tää aivan ihana asia: meidän pihan omenapuut kukkivat, eli kesä on vihdoinkin täällä <3

Isä olen täällä maailman toisella puolen

Voisin aloittaa tän nyt ihan alusta, eli miksi vattumehussa mäkin aloin nyt kirjoittaa blogia. Sanotaan vaikka että eräs nimeltämainitsematon kaveri keksi rupee pitää blogia kesän alussa, ja keksin sitten tuppautua mukaan. Tässä nyt sitä sitten ollaan, tavoitteena olisi jaksaa kirjoittaa ainakin kesän loppuun saakka päivittäin ainakin pari kolme kertaa viikossa. Kuvia yritän viljellä jonkin verran, riippuu vähän siitä et miten muistan tota kameraa (joka btw on siis Canonin EOS 1000D ja joskus hyvin paljon harvemmin joku Pentaxin pokkari) raahata mukanani ja kaivaa laukusta. Ongelma vähän siinä että pentaxin laatu jostain hyvin syvältä ja näin kohta kaksi vuotta järkkärin omistaneena en oo vieläkään saanut luettua käyttöohjeista kuin ne kaikista pakollisimmat kohdat (plus vielä se, etten todellakaan saa otettua itsestäni kovin hyviä kuvia eikä kukaan muukaan ikinä kuvaile mua, joten saatte todennäköisesti tyytyä aika pitkälti luontokuviin). Saas nähdä jos innostuisin kokeilemaan ja tutkimaan kameraa tarkemmin tässä kesän aikana, jos niin käy niin lupaan laittaa kokeiluja tännekin.

Sitten voisi päästä pikkuhiljaa ihan sinne asiaankin: viitisen tuntia ajomatkaa takana ja navin mukaan vielä reilu tunti jäljellä. Suuntana siis Rautavaara ja ukin hautajaiset, eli oon tosi pahoillani että tää bloggaaminen alkaa tällaisella surullisemmalla jutulla. Sitä en tajuu miten kukaan - siis yhtään kukaan - haluaa tulla haudatuksi Rautavaaralle, jonka keski-ikä pyörii jossain kuudenkympin tienoilla ja joka on oikeesti ihan keskellä metsikköä (matkaa sivistyksen pariin varmana kymmeniä kilometrejä). Koko kylästä löytyy tuliterän terveysaseman/jonkin sortin vanhainkodin lisäksi ehkä hyvällä tuurilla jonkinnäköinen ruokakauppa, pankki ja vaatekauppa, jossa myyjä tietää kaikkien paikan asukkaiden vaatekoot ja hyvä kun ei ole pistänyt jo pussiin valmiiksi kun menee ostoksille. Turisteja käy ehkä viisi vuodessa jos ei lasketa lähellä olevaa Metsäkartanoa, ja kun sinne menee kaikki katsovat kuin sirkusapinaa ja tulevat kyselemään että oletkos sinä olavin sukulaisia. Oon ihan varma, että meidän viime käynnin jälkeen paikallislehdessä oli juttu turistiryntäyksestä. Eli vaikka mulla onkin oikeesti ihan hirvee ikävä ukkia niin Rautavaaran vierailuja en kyllä jää kaipaamaan niin ollenkaan.

Autossa istuminen on ollut mulle aina ihan hirveetä tuskaa enkä edelleenkään ymmärrä, mitä vitsiä on käydä ajelemassa huvikseen. Tätä tuskaa ei yhtään helpota se, että äiti ja isä eivät suostu laittamaan radiota sen verran kovalle että kuuluisi tänne takapenkille asti, radiokanava on ja pysyy suomipoppina eikä noi suostu vaihtaa sitä voicelle tai nrj:lle eikä ees novalle. Plus sitten vielä se, että läppärissä on akkua jäljellä enää vajaat kaksi tuntia. Mut mä aion kestää kuin nainen. Wish me luck.

Niin ja euroviisut on illalla!!! Vitsit oon venannu tätä varmaan koko vuoden, jonka tietää kaikki ketkä viettää mun kans aikaa koulussa, vaikka nyt ihmiset on joutunu kestää pikkaisen vähemmän kuin viime vuonna kun Martsariin osui toinenkin viisufani ja ollaan voitu rikun kans hehkutella niit ihan keskenämme. Huomen saatte sit varmaan lukea mun suuranalyysiani tästä illasta, mut tälleen etukäteen voin sanoa et vaikkei Ruotsi oo todellakaan muun suosikkini, se tulee silti voittamaan.