So baby come over from the end of the sofa

Makoilen sohvan pohjalla, popitan James Bluntia ja oon ihan höpönä. Nää särkylääkkeet ei tee mulle hyvää, mut ei maha mitään. Ainakin on nyt ne viisaudenhampaat hoidettu iäksi.

Varmin kevään merkki bongattu. Kevättä ei ole ilman pussimiestä. Kyseessä on siis tällainen jokaiselle nurmijärveläiselle tuttu mies, joka pyöräilee pitkin poikin Nurtsia tarakalla pahvilaatikollinen muovipusseja. Eikä sekään riitä. Käytännössä tämä mysteerimies pukeutuu muovipusseihin. Jotkut sanoo, että se käy joka päivä Korkeasaaressa sillä pyörällänsä. Mä en usko.

Mulle saa ehdottaa tekemistä. Oon siis tosiaankin nyt sairaslomalla, ja ainoo mitä oon tähän mennessä tehnyt on Candy Crushin pelaaminen ja digiboksille kertyneiden ohjelmien katsominen. Leipoa en viitti, koska en voi viel tänään syödä mitään kiinteetä. Kouluhommiakaan ei jaksais puurtaa.

Niin että kivaa vappua jokaiselle, mua saa tulla moikkaamaan jos jaksaa buranahuuruissa olevan Katjan höpöttelyjä :)

4 päivää lätkän MM-kisoihin
15 päivää Euroviisuihin
15 päivää kevätnäytöksiin
33 päivää kesälomaan
0,5 minuuttia pakastimelle suunnistukseen kohteena Ben&Jerry's Cookie Dough

But if you close your eyes... you'll see everything

Oho. Ja taas meni viikko.

Rakastan. Aurinkoa. Leskenlehtiä. Sitä, että kevät ihan oikeasti ja tosissaan on täällä, vihdoin ja viimein. Sitä, et kaikki murheet saa syrjään ja hoidettua sellaisia asioita, joita on vatvonut ihan liian pitkään. Stressitaso laskis sadasta kahteenkymppiin. Kevät on oikeesti niin ihanaa aikaa. Parhaiten sen tunnistaa siitä, että koski kuohuu taas ja pihalta löytyy leskenlehtiä ja ihmiset alkaa hymyillä enemmän. Kaamos on ohi.

Tää viikko on mennyt tanssiessa, kesätyön koulutuksessa ja kavereitten synttäreillä. Yhtään iltaa en ole ehtinyt vaan olla. Oottelen kesää ja abivuotta, silloin on oikeesti aikaa tehdä vaikka mitä. Mun harrastukset vähenee kolmesta illasta yhteen plus sali, jossa voin käydä silloin kun ehdin ja siltä tuntuu. Maanantain, tiistain ja torstain vietin harjoittelemalla kevätnäytöksiä, ja nyt on lopultakin sarjat valmiina. Enää niitä pitää vaan hioa, hioa ja vielä kerran hioa. Keskiviikkona kävin pyörähtämässä Hyvinkäällä kesätyön koulutuksessa, lähinnä työtuntien takia (koska ihan samat asiat ne oli mitä viime vuonnakin käytiin läpi) ja viikonlopun oon pyörinyt kamujen täysi-ikäistymispaardeissa. Mä tunnen itseni nykyään ihan junioriksi, kun käytännössä kaikki muut on jo 18 ja mä joudun odottamaan vielä neljä kuukautta.

Nellan kanssa hörpdörppäilyä Nooran synttäreillä (siel oli marsuja!) ja sieltä Nellalle yöks, enkä muista millon oisin viimeks nukkunut noin makeasti kuin mitä nukuin Nellan sohvalla. Ja se kuivakakku oli hyvää. Alan pikkuhiljaa toipua mun aikatauluneuroottisuudestani, menin sellaisella bussilla motarille jolla mulla jäi VAIN viis minuuttia vaihtoaikaa. Mistäs sitä ikinä tietää jos bussi onkin etuajassa tai eka bussi myöhästyy, yleensä odottelen pysäkillä vähintään kymmenen minuuttia.

Eilen suuntasin Adan paardeihin, jotka oli ihan erilaiset kuin edellisiltaiset. Vaikka meidän lukion porukat onkin aika löyhät eikä mulla ainakaan tuota ongelmia mennä juttelee muillekin kuin niille "omille" kavereille, niin kyl porukoitten erot vaan huomaa tollaisissa. Enivei, mulla oli tosi hyvä ilta. En ollut ihan odottanut tota, mutta hyvä ilta se oli kuitenkin.

Mun voittamat leffaliput muuten tuli! Olin tosiaankin silloin joskus viikolla papu ja nakki HUS:in järjestämillä kampuspäivillä Meilahdessa, missä osallistuin erääseen kilpailuun. Tehtävänä oli kirjoittaa paperille asia, joka on omasta mielestään tärkeintä nuoren hyvinvoinnille. Ja seuraavalla viikolla sain tekstarin, jossa mun ilmoitettiin voittaneen kaksi leffalippua. En valita :)

HUS Facebookissa

Ota mut syliin, pitele mut älä omista

Leipomusten jämäpalat, sohva ja uusi ihana kaveli. Kotona teetä ja ihana auringonlasku. Mikäs sen parempaa?

Tähän uuteen jaksoon oon alkanut pikkuhiljaa sopeutua. Liikkakin on menetellyt. Hannamari herpderppailee mun seuranani lähes jokaisella tunnilla, ja siellä missä ei oo Hannamaria on aina Julia tai Nella. En siis ole yksin :) Vähän vaikeeta vaan kun on niin erilaiset kurssit kuin suurimmalla osalla kamuista, tuntuu siltä et Samulia, Annaa ja Adaakaan en oo nähny aikoihin kunnolla. Vaikka S ja Ada onkin mun liikkaryhmäs. Silti. Mut kyllä tää täst, tällaista se on aina jaksojen aluksi. Kohta tääkin tasaantuu ja välkillä alkaa nähdä muitakin kuin omia kurssilaisia.

Mulla kävi vähän hassusti, sain töitä kesäkuun alkuun. Vaikka mä oon sanonut jo monta kertaa et en enää mee isoseksi kun riparilaiset alkaa käydä niin paljon nuoremmiksi. Tää tapahtui vähän vahingossa, en ollut edes tehnyt isoshakemusta. Satuin vaan näkemään erään nuorisotyönohjaajan ollessani auttelemassa uusien IKOssa, ja se kysyi onko mulla hommia alkukesälle. Ja seuraavaksi hokasinkin, että olin menossa parin tunnin sisään riparitapaamiseen. Hupsista. No mutta en valita! Mua oltais kysytty jopa yövalvojaksi jos vaan oisin täysi-ikäistynyt viimeistään heinäkuussa. Ei haittaa, en ois kuitenkaan päässyt marjanmyymisiltä. Tänään olin sit kirkolla seikkailemassa tosi isosti, ja oli hauskaa! Suunniteltiin unelmien ripari, ja tehtiin sellainen tosi iso interrail-ripari aaltopahvista. Joka muuten oli kaks kertaa niin pitkä kuin muut. Älkää enää ikinä päästäkö mua laulamaan näiden eräiden kanssa. Ei siitä mitään tullut kun koko ajan piti purra huulta ettei nauraisi.

Huomasin tossa yks päivä, että mähän itseasiassa muistan melkeen kaiken viime vuodelta mansikanmyyntihommista. En siis siitä, mitä siellä tapahtui, vaan ne ihan fakta-asiat. Osaisin luetella lunkilta ainakin kymmenen mansikkalajiketta, miltä ne maistuvat ja millaisiin käyttötarkoituksiin sopivat. Korona ja flair (mun lempparit!), polka, sonata, sol prinse, frida, hella, honeye, florence, rumba, salsa... Vadelmalajikkeistakin muistan jotain. Ja sen, et puolalaiset pensasmustikat on parhaita. Mä haluun takaisin töihin, en halua odottaa kesäkuuta!

Illanviettoa Nellan, meidän uuden Turun vahvistuksen kanssa. Kuin siistiä! Mutta miksi oi miksi Kinuskikissan kuvissa ne leivokset näytti ihan erilaisilta? Ainakin saatiin nauraa aina, kun leipomistaidot alkoivat epäilyttämään, ja jämäpalat syötiin ajan kanssa jutellen. Jossain vaiheessa mä vaan hokasin et viis tuntia oli mennyt ihan tosta noin vaan. Löysin muuten mun suuret rakkaudet: muumipatakintaat ♥

Meil on muuten nykyisin järvimaisemat takapihalta. Ettekö usko?

We'll run away if we must

Mä selvisin koeviikosta. Ihan kiitettävästi jopa. Vain bilsan numero tippui, ja sekin ihan ymmärrettävää kun oli kuitenkin lukion vaikein bilsankurssi.

Tässä on tapahtunut vähän kaikenlaista. Illanistujaiset, leffa ja Korkeasaari. Uusi tyttö meidän ryhmään. Mä aloin heti leikkiä suojelusenkeliä, ihan mun tapaistani. Jalat kipeenä, koska mun elämäni viimeinen liikankurssi alkoi. Robinin konsertti. Kyllä, luitte oikein. SE Robin.

Eilen olin tosiaankin koulunpenkillä istumisen sijaan Korkeasaaressa herpderppailemassa Tinun kanssa vuotuisessa koululaiskonferenssissa. Nähtiin vaikka mimmoista otusta, kissaeläimistä ei kyllä näkynyt merkkiäkään. Kuunneltiin Itämeren öljyvahinkotorjunnasta ja öljyyntyneiden lintujen puhdistuksesta, väsäsin rautalangasta ja silkkipaperista sellaisen superhienon (NOT) linnun. Ei siellä nyt oikeastaan paljoa mitään tehty. Sellainen kiva sluibailupäivä koulun keskelle. Kävin sitten katsomassa samalla kerralla The Hostin, ja oli kyllä ihan erilainen kuin  mitä mä olin odottanut. Ihan hyvä silti. Velna sanoi mulle etukäteen, että sen oli tehnyt leffassa mieli sanoa et lopettakaa jo se pussailu. Olin vähän dafuq mut nyt kyllä tajuan et mitä se sillä tarkoitti. Eihän ne pystynyt pitää näppejä irti toisistaan viittä minuuttia pitempään.

Viikko sit olin siellä Robinin Nurmijärven konsertissa mun pikkuveljen kanssa. Älkääkä naurako, koska siel oli oikeesti hauskaa. Oltiin melkein eturivissä, mutta Lare ei tietty nähnyt mitään niiden ekojen rivien 10-15v tyttöjen ohi joten se oli koko sen tunnin mun reppuselässä. Oon ihan varma et mun kädet venyi vähintään kymmenen senttiä. Ainakin seuraavana päivänä kädet tuntui siltä.

Maailman ihanin tunne. Vieläkin parempi kuin se, että kokeet on takana mutta uusi jakso ei ole vielä alkanut. Se, kun kävelet illalla hämärässä tienreunaa, eikä missään ole ketään. Ei autoja, ei ihmisiä, ei ketään. Kuuluu vain musiikki korvanapeista, omien askelten rahina ja taustalta kosken kuohunta. Kuiva asfaltti ja lumen alta paljastuva ruskea ruoho. Ainakaan mä en tiedä mitään parempaa. Silloin tekisi vaan mieli nauraa ääneen. Ainoa asia, mikä olis parantanut sitä is ollu tähdet. Mutta kyllä ne vielä ehtivät.

Huuda huuda vapaudesta

11 faktaa itsestäsi.

11 kysymystä haastajalta.

11 haastettavaa.

11 kysymystä haastettaville.

Tarkemmin sanoen:
• kerro itsestäsi 11 asiaa.
• vastaa haastajan antamiin kysymyksiin
• haasta 11 vähintään pari henkilöä, keksi heille kysymykset ja kerro haasteesta.
(käsky: tee vaikka olisit aikasemmin jo tehnyt)

Jotenkin hassua, että mua haastetaan tällaisiin, mutta en valita yhtään! Kahdesta haasteesta valitsin sitten toisen ihan vaan fiiliksen mukaan, tää haaste tuntui enemmän multa. Mutta juu enivei, kiitokset tästä Irikselle! :3

1. Rakastan yli kaiken sellaisia tosi kirkkaita talvisia tähtiöitä. Varsinkin jos sataa tähtiä. Joka tapauksessa mä saatan talvisin vaan makoilla hangessa ja katsella tähtiä ja nauraa ääneen ihan vaan koska se tuntuu niin hyvältä.
2. Oon varmaan maailman epätyylitietoisin ihminen. Mulla ei oo tyyliä ollenkaan, vaan heitän päälle ihan mitä käteen ensimmäisenä sattuu.
3. Eilen oli hyvä päivä. Koska mun ihanat kaverit ja niiden kanssa käydyt supersyvälliset keskustelut.
4. Tää voi ehkä olla vähän noloa, mutta oon ihan tosissani alkanut tykätä Robinista. Aluksi se oli vain sellaista läppää, mutta eilen löysin itseni Robinin keikalta laulamasta joka ikisen kappaleen mukana.
5. Euroviisut on mulle jotain tosi tärkeetä. Mä muistan edelleenkin sen, kun katsoin niitä ekaa kertaa seitsemän vuotta sitten. Olin katsonut aikaisemmin vain Suomen karsintoja, mutta Lordin päästyä finaaliin mä ja äiti päätettiin katsoa se. Äiti nukahti sohvalle, kun taas mä tapitin ruutua silmät pyöreinä ihan äänestyksen loppuun saakka. Se oli varmaan maailman ihmeellisin hetki. Jäin koukkuun.
6. Mun elämänmottoni on, että jos johonkin ryhtyy, niin se myös sitten tehdään kunnolla.
7. Viimeiset pari vuotta oon vaan odottanut lukion päättymistä ja omilleen lähtöä. Nyt mä toivoisin ajan kuluvan vähän hitaammin. Mä en halua et lukion loppumiseen on käytännössä enää alle vuosi. Ei se opiskelu vaan ne ihmiset. Vaikka me kuinka lupailtais et pidetään yhteyttä, niin kaikkien kanssa se ei vaan yksinkertaisesti aina pidä.
8. Mua ahdistaa ihan älyttömästi olla jonkun kanssa kahdestaan tuntikaupalla. Yks yö menee, kaks ei. Ainoot poikkeukset on mun pikkuveljet. Ne on hirveen rakkaita.
9. Sain kesätöitä! Mut löytää taas tänä kesänä mansikoita myymästä.
10. Mä oon ihan tosissani saamaton ihminen. En saanut tänä viikonloppuna tehtyä mitään, mitä olin aikonut tehdä. Tai ainakaan mitään, mitä mun ihan oikeesti ois pitänyt tehdä.
11. Oon tosi epävarma ihminen.

1. onko tapana sortua paineen alla? yritättekö jotenkin ns elvyttää itseänne jos näin?
          Mä en oikeastaan sorru paineen alla, mutta en mä parhaimmillanikaan silloin oo. Tai oikeestaan sillä ei oo kauheesti väliä. Kyllä mä saan hommani hoidettua ja näin, mutta parhaiten se onnistuu silloin, kun siihen on fiilistä, ja paineen alla sitä ei oo. Jos joskus iskee oikein tosi hirmuinen paine ja paniikki niin silloin ei mun kohdallani auta muu kuin napit korviin, musa soimaan ja yrittää vaan hengittää rauhassa.

2. mitkä asiat tekevät elämästä elämisen arvoisen?
         Ystävät on yksi ihan ykkösistä. Ja sit sellainen klisee, että on jotain mielekästä tekemistä. On se joku oma juttu, ihmisiä ympärillä ja tunteita elämässä. Ei välttämättä tarvitse olla ees rakkautta tai mitään sellaista. Kunhan ei ihan lahna ole. Sellaisten hengistyskoneihin kytkettyjen aivokuolleiden vihannesvanhusten elämä ei mun mielestä oo elämisen arvoista. Muuten kaikki elämä on arvokasta.

3. mitä kolmea asiaa rakastatte tän hetkisessä elämässänne?
         Mun ihania lukiokamujani ja muutenkin kaikkea, mitä lukio on mulle tuonut, sitä, että reilu vuoden kuluttua pääsee lentämään pesästä ja toisaalta sitä, että vielä siihen asti mulla on lupa olla lapsi.

4. millaisia ominaisuuksia et ihmisissä siedä? perustele.
         Itsesäälissä rypeminen saa mut yllättävän usein raivon partaalle. En oikein tiedä miksi, koska mäkin harrastan sitä aina joskus. Kai sitä vaan haluais ihmisten huomaavan ne hyvät asiat ja pääsevän yli niistä menneistä mokista. Pessimismi samasta syystä. Ja sitten se, ettei oo avoin uusille ajatuksille ja asioille, koska ihmiset menettävät ihan hirveästi sillä, etteivät suostu vaikkapa tutustumaan homoon ihan vain siksi että se on homo. Mulla on jokin ongelma Timo Soinia kohtaan, ja siksi persumyönteisyydestä mun on kanssa vähän vaikea päästä yli. Niin ja sit se, et kättelee veltosti kuin kuollut lahna. Phyi. Sitten on parempi olla kättelemättä ollenkaan.

5. onko teillä jotain asiaa, jonka tekemisestä nautitte ja joka piristää teitä vihasena, masentuneena, lähes aina ja missä tahansa?
         Mä kirjoitan. Usein. Ihan mitä tahansa. Yleensä pikkuisia lappusia, mutta joskus vähän pidempiäkin tekstejä. Aikaisemmin mä kirjoitin runojakin. Kirjoittamisella mä saan yleensä purettua kaikki pahat fiilikset ulos tuolta sisältä. Sitten mä kanssa luen. Uppoutumalla kirjaan mä pääsen johonkin ihan toiseen maailmaan, kauas omasta elämästä. Jos ei kirjaa tai kirjoitusvälineitä oo saatavilla mä kuuntelen musiikkia.

6. millaisena, missä ja miten näette itsenne 5 vuoden päästä?
           22-vuotiaana (paitsi että mä oon vakaasti päättänyt lopettaa ikääntymisen kun täytän 21) mä voisin kuvitella olevani aika samanlainen kuin nytkin. En oikeestaan yhtään tykkää miettiä mun tulevaisuutta kovin pitkälle, ens syksykin tuntuu viel hirveen kaukaiselta. Mutta joo. Mä opiskelen. Lääketiedettä Tampereella jos hyvin käy. Asun yksin tai kaverin kanssa valkoseinäisessä asunnossa. Lapsista ja miehestä ei oo tietoakaan ja ehk ihan hyvä vaan niin. Tai ehkä musta tulee sellainen Simpsonien Catlady. Joku työpaikkakin mulla pitäis olla, koska en varmanakaan saa elettyä pelkällä opintotuella.

7. kertokaa lapsuudestanne. mitä ette koskaan unohda?
           Mun lapsuus oli aika jännää aikaa. Oikeestaan mä en muista kauheasti asioita siitä ajasta kun olin alle kouluikäinen, muutamia välähdyksiä vaan. Auton ikkunasta nähty tulipalo 3-vuotiaana. Se, kun heräsin kesken leikkauksen. Päiväkodin leikkimökin ikkunaluukusta huudettu "aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!" ja Samulin läksiäiskakku, jossa oli vihreää marsipaania. Enemmän mä tiedän asioita, joita muut on mulle kertoneet. Ennen kuin aloitin päiväkodin mun täti hoiti mua päivisin ja teki musta tosi eläinrakkaan. Päiväkodissa mulla oli sitten kaksi parasta kaveria ja sit oli tää Samuli, jonka kanssa menin kihloihin mun 3v-synttäreillä. Mua kutsuttiin Petruskaks. Eskarissa sit olin lähinnä yhden Ronnyn kanssa, ja kun ala-aste sit alkoi, mä sairastuin tosi pahasti ja musta tuli tosi sulkeutunut. Uimisesta tykkäsin hirveesti. Silloin päiväkodissa meillä oli joku aivan superkiva lautapeli. Haluisin vaan tietää mikä sen nimi oli.

8. onko teilla tapana hullaantua johonkin ja unohtaa se nopeasti vai innostua vähitellen ja olla kiinnostunut pidempään?
          Riippuu ihan tilanteesta, mut yleensä mä hullaannun silleen pam ja oon kiinnostunut oikeasti aika pitkään. Tietty tulee joskus niitä hetken päähänpistoja ja joskus katselen vähän pitempään sivusta ennen kuin oikeesti kiinnostun.

9. millä kolmella verbillä, substantiivilla ja adjektiivilla kuvailisitte itseänne?
           Innostua, lukea, elää, kanaemo, lukiolainen, nurmijärveläinen, sotkuinen, ailahtelevainen, haaveilija.

10. pahoja pelkoja?
          Mä oon ihan hirvee pelkuri. Pahimpia on hissit, pimeä ja sameat vedet. Tai pimeä ei suoranaisesti vaan se, että asiat näyttää pimeessä niin erilaisilta. Kaapin ovet ei saa olla raollaan kun valot sammuu. Pelkään putoamista ja vieraille ihmisille juttelemista. Sitä, että mun läheisille tapahtuu jotain pahaa. Kuolemaa. Hammaslääkäriä. Jos pää menee alaspäin. Benji-hyppyä en ikinä uskaltais tehdä. Sitä et teen jotain väärin ja jään yksin.

11. oma kysymys? kysymys, jota kysytte itseltänne usein?
          Ömömöm. Mitä ihmettä mä oikein luulen taas vaihteeksi tekeväni? Vastauksesta ei harmainta aavistustakaan. Ja sit mä aina mietin, et jos mä joskus tapaisin jonkun jonka kanssa oikeesti voisin kuvitella viettäväni loppuelämäni, oisinko mä valmis muuttamaan mun suunnitelmia Tampereesta sen vuoksi. Tähänkään en oo vielä saanut vastausta.

Kysymykset haastetuille:
1.Mitkä kolme asiaa ottaisitte mukaanne autiolle saarelle?
2. Mikä tekee ihmisestä tutustumisen arvoisen?
3. Parhaat kirja, jonka olette koskaan lukeneet? Miksi?
4. Mistä asiasta ette olisi koskaan valmis luopumaan?
5. Kertokaa tähänastisen elämänne hienoimmasta hetkestä.
6. Jos joutuisitte valitsemaan vain yhden aistin loppuelämäksenne, mikä se olisi?
7. Kertokaa tärkeimmästä esineestänne.
8. Millainen olisi teidän täydellinen päivänne?
9. Jokin kappale, joka kuvaa juuri teitä ja vähän perusteluja.
10. Mikä on oudoin tapanne?
11. Mikä asia tekee teistä ainutlaatuisia?

Haastetut:
Claudia, Emppu, Iiris & Jessica

Muutkin saavat toki haastaa itsensä.

Matikkaa välttelevän alisuorittajan koeviikkolöpinöitä

Mua ei nyt vaan oo huvittanut ihmeemmin kirjoittaa. Mulle on viimeisen reilu viikon aikana tapahtunut vaan niin paljon kaikkkee sellaista, mistä en oo valmis täällä kertomaan. Oon itekin vielä hirveen sekaisin kaikesta. Ei mitään huolta, nää ei oo mitään pahoja juttuja. Mä vaan jotenkin ajattelen ne vielä toistaiseksi aika henkilökohtaisiksi jutuiksi kun en itsekään oikeen tiedä mitä haluan. Katotaan nyt pari viikkoa et miten asiat etenee ja saanko mitään järkeä tonne pääkopassa sijaitsevan kaaoksen keskelle.

Koeviikko alkoi ja mä en vaan yksinkertaisesti oo jaksanut panostaa. Torstaina oli bilsan koe, siihen sentään vilaisin vihkon lisäksi kirjasta tiivistelmät. Ihan kohtuuhyvin se taisi siitä huolimatta mennä. Eilen oli enkun koe ja tänään ussan. Molemmista jäi hyvä fiilis, vaikka ussassa vilkaistuani niitä tehtäviä ekan kerran ajattelin olevani ihan pulassa. Kyllä mä vaan silti sain aika kivastikin juttua paperille. Huomenna matikka ja ylihuomenna kemia, maanantaina vielä äikkä. Hyvin ne menee. Nyt kun vielä saisin tehtyä pari matikantehtävää niin saisin kokeeseen ne kuusi pistettä ja kaikki asiat käytyä läpi. Hyvinhän tässä vielä ehtii, kokeeseen vielä kuiteskin melkeen 11 tuntia.

Viikonloppuna olin hoitamassa taas vaihteeksi koiria. Tällä kertaa en ollut ihan yksin vaan sain aina välillä sinne jopa seuraakin. Ja ainahan mulla oli Disney Channel, jonka ohjelmat kyllä loppui rikollisen aikaisin. Pääsin taas vähän fiilistelemään Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -leffaa.

Meillä alkaa pikkuhiljaa tanssin kevätnäytökset valmistua. Street on ilmeisesti aika loppusuoralla, locking taidettiin saada eilen kanssa melko valmiiksi. Tiettyhän niissä on hiottavaa, mutta ainakin se koreografia on olemassa. Onhan tässä vielä aikaa, näytökset sitten toukokuun puolivälissä.

Menin tänään Annalle extempore vältelläkseni matikkaa. Katsottiin Viisi legendaa, ja se oli oikeesti ihan mahtava animaatio! Suomennokset ja pääsiäispupu naurattivat. Öö. Mut juu, kivaa oli, ja oli hirveen kivaa taas hengata ton rakkaan tyttelin kanssa ihan kaksistaan pitkästä aikaa!