What happened in 2012, del två

Kesäkuu

Kesäloma alkoi Sarcan Kesäbiisin soidessa ja lakituksissa istuessa. Silloin kesän alussa mä olin oikeasti tosi onnellinen ja tyytyväinen elämään: takana oli mun siihenastisen elämäni kivoin kouluvuosi, aurinko paistoi ja mulla oli paljon kavereita ja jopa ystäviä. Eikä siitä asiat oo muuttuneet kuin parempaan suuntaan. Melkeen heti loman alettua mä suuntasin Tanskaan, Billundin maisemiin. Eläintarhakäyntejä, ruokapaikan etsintää, tuulivoimaloita, lisää tuulivoimaloita, Legoland ja poikien järkyttävän isot määrät matkamuistoja, kamelivauva ja kirahvi, jonka kieli olisi varmasti yltänyt maahan saakka, ruokokattoinen tiilimökki, sisäuima-allas ja se iso käärme, jota sain pidellä. Siinä tais olla aikalailla kaikki. Juhannusviikon vietin Päijänteen rannalla Lassin ja tädin kanssa, juhannukseksi muu perhe ja Ninja tuli asuntovaunulla mökin pihaan. Kesän ainoat mahdollisuudet ruskettua, muut aurinkopäivät menivät sitten töissä. Mun kesätyöt alkoi, niitä mä olin stressannut ihan älyttömästi, mut loppujen lopuksi mulla menikin ihan hyvin. Vaikka ekana päivänä sekoitinkin totaalisesti creditin ja debitin ja mun kolmannella vuorolla jätettiin täydennystilaus seuraavalle vuorolle (eli siis se oli kaks tuntia myöhässä... hups).

Heinäkuu

Kesätyöt jatkuivat ja mä aloin olla oikeasti ihan hyvä siinä hommassa. Opin repäisemään kuitin nätisti korttikoneesta, tekemään täydennystilauksen ja kertomaan, mikä mansikkalajike on paras kakkumansikka. Sit mä opin tankkaamaan, ja se oli jotain tosi hienoa. Koko kuukausi meni siellä töissä, mut kyl mä ehdin tehdä jotain muutakin. Järkkäsin mun Vantaantytsyilleni turistikierroksen Nurtsilla, jonka päätteeksi pidettiin Julian yllätyssynttärit meillä kakun ja leffan kera. Kuun lopulla Anette värjäsi noi mun hiukseni, enkä sen jälkeen oo tehnyt niille mitään. Oon sen verran pihi, et odotan seuraavaa värjäyskertaa juurikasvusta huolimatta vanhojentansseihin.

Elokuu

Loman viimeiset työvuorot (voiks näin sanoa? onko silloin lomalla, jos on kuiteskin töissä?) menivät kirkonkylällä, ja töiden loputtua muhun iski pahimman laatuinen materialismi ja shoppailuvimma. Onneksi mut pelasti lähtö isoseksi Bergvikiin, enkä siis ehtinyt shoppailla kuin parina päivänä. Bergvikissä oli ihan huippua, meillä oli tosi hyvä isosporukka ja ainakin meillä oli hauskaa. Käytiin sieniretkellä ja häkkireissulla, lainattiin Heinähattua ja Vilttitossua, mörköiltiin ja naurettiin oikein urakalla, saatiin hirmuiset jalkakrampit Roosan kanssa ja löydettiin kirjahyllystä Billy Graham.

Mut lomakin loppu joskus ja mulla alkoi lukion toinen vuosi. Enhän mä silloin tiennyt vielä yhtään mitään, mitä se toisi tullessaan. Vaikka joku ois kertonut, en ois ikinä uskonut. En ikinä. Never ever. Mut sekä mikä tapahtui oli vaihtarit. Siis ne, jotka olivat olleet maailmalla vaihdossa 2011-2012 ja tulivat nyt meidän vuosikurssille. Sitten tapahtui kanssa sellainen juttu, että meidän mantsan kurssi oli ylibuukattu, kaikille ei riittänyt omaa pulpettia. Joten sitten tämä eräs ameriikoista palannut rakkauspakkaus nappasi tuolin ja veti sen mun ja Adan viereen. Sitten koulun jälkeen bussipysäkillä tajusin tämän ihanaisen tulevan kanssa Klaken bussilla. Ja sitten mä hokasin, et tämä henkilö oli myös proggiksessa mukana. Anna vaan tuli ja valloitti Martsarin ihan totaalisesti, se tartutti ties mitä sen tapoja kakkosiin. Yhtäkkiä kuka vaan saattoi sanoa spontaanisti "oot suloinen", halata tai antaa poskipusun. Ja sit Japanista tuli kans eräs ihana Venla, josta sitten joskus syksyn mittaan sukeutui mun roolihahmon äiti. Niin, proggishan alkoi kanssa elokuussa. Mä tiesin jo silloin, et haluun olla Malla. Elokuussa oli myös mun kauan ootetut synttärit. Anna hyppäsi aamulla bussiin mukanaan synttärimuffinssi mulle, enkä ois voinut toivoo parempaa yllätyslahjaa.

Syyskuu

Mun sisäinen materialistini heräsi taas, stressasin vähän kaikkea, jatkoin apuohjaajan hommia isoskoulutuksessa. Annan kanssa käytiin Hesassa ja pidettiin leffailtoja ja yökyliä, proggiksessa hahmot alkoivat pikkuhiljaa selkiytyä. Tutoroin ihmissuhdetaitokurssilla Kipan, Miiran ja Rasmuksen kanssa, leikin uimavalvojaa. Vanhojenmekko lähti tilaukseen. Tanssin, juoksin paikasta toiseen kun oli vaan koko ajan niin kiire, keilailtiin ja vietettiin mun synttäreitä kuukaus myöhässä. Sain suuren valaistumisen derivoinnista.

Lokakuu

Kuviksessa tein varmaan parhaan työn, jonka oon ikinä tehnyt, eli siis parafraasin Leikkivistä pojista. Silloin se vähän vielä epäilytti, mut nykyään se tuntuu jo ihan älyttömän hienolta. Hypetin Gleen jatkumisia, katsoin kipeänä kaikki (juu, ihan kaikki) edelliset jaksot. Eksyin Sokokseen ja Tinu luotsasi mut läpi Hullujen päivien. Kaunis ruska tuli ja meni, satoi. Satoi lisää. Ja satoi vielä pikkaisen lisää. Kerrankin mulla oli aikaa lukea niin paljon kuin lystäsi ja justiinsa niitä kirjoja joita haluaisin (toisin kuin nyt, kun pitää kuukauden sisään olla luettuna Tuntematon sotilas, Puhdistus ja joku enkunkielinen kirja, jonka tosin haluisin lukea muutenkin). Käytiin katsomassa Magic Mike Tennarissa, nyt se on sit ilmestynyt levylle. Syysloma, päivä kaksistaan Laurin kanssa. Ninjavaavi väijyi rekkoja ojasta. Syysmarkkinat. Proggiksen roolijaot ja se eräs Potsdamilainen, jota kattelin ne kaks päivää kuola valuen.
Marraskuu

Muhun iski masennus, joka on tässä koko ajan helpottanut pikkuhiljaa. Lusmuilin Annalla ihanien ihmisten kanssa leffaillan merkeissä ja näin mun elämäni ensimmäisen kauhuleffan (josta tosin jätin ne kauhukohtaukset katsomatta ja piilouduin omien (ja välillä Annan) käsien taakse. Vollotin sille, että tulikärpänen kuoli Disney-leffassa. Fyssan aivoriihi tehtävien parissa.
Joulukuu

Rakastan joulukuuta. Varsinkin nyt, kun oli tosi valkoinen ja luminen joulukuu. Käytiin Tampereella lomailemassa itsenäisyyspäiväviikonloppuna ja luistin onnistuneesti Kleopatran roolista. Löysin täydellisen mekon. Vanhojentanssit alkoivat, ja mokailin urakalla. Onneksi mun ihan paras parini vaan nauroi niille mun toilailuilleni.  Kävin katsomassa musikaalin ja pikkujouluilin kahteen otteeseen, ensin Espoossa ja sitten Klaukkalassa. Annan pikkujoulut oli jotain niin parasta. Onnistuin sulattamaan mun lempikulhostani pohjan pois, hääräilin joulujuttuja ihan tohkeissani. Hyppelin lavalla Puurojuhlassa ja leikin junaa. Käytiin Salkkarileffailemassa ja kruisailtiin ympäri Vantaata, kun kukaan ei halunnut mennä kotiin. Vietettiin joulua. Ihanaa. Joulualet. Tää oli materialismin vuosi. Ensi vuonna jotain uutta.

What happened in 2012, del ett

Vuosi 2012. Uusia, vanhoja ja uusvanhoja ihania ihmisiä mun elämässä, ripareja, Tanskan reissu. Koeviikkojen tuskailua ja draaman proggis, tulevien ylppäreiden etukäteisstressaaminen. Vihastumisia ja ihastumisia, uskottavuuden totaalinen menettäminen: ikinä en olisi uskonut käyttäväni sanaa raksupoksu. Muumeilua ja mallailua, monta ihanaa puuttuvaa palasta mun elämässä. Merkittävää kehitystä ei ole ainakaan vielä tapahtunut mun kameran- ja/tai kalenterinkäyttötaidoissani, vielä on pari päivää jäljellä. Sen sijaan en oo enää läheskään niin erakko kuin viime vuonna (tai ennen kesää). Hyvä minä! Mun vuosikausia kestänyt erakkorapuvaiheeni alkaa olla takana. Kyllä mä edelleen viihdyn yksin, en kaipaa seuraa koko ajan ja oon edelleenkin ainoa, joka saattaa lähteä huitelemaan omille teilleen ruokalasta muiden jäädessä syömään. Mut en enää vietä läheskään joka iltaa kotona omaan huoneeseeni linnoittautuneena. Kollaasiseinää oon kartuttanut läjällä valokuvia, muutamalla postikortilla, parilla julisteella, leffalipuilla ja sieltä täältä napatuilla tekstinpätkillä. Voitteko uskoa, et ikinä ennen tätä vuotta en ollut käynyt Finnkinossa. En niin ikinä. Ja nyt lippuja on säästynyt neljä, ja liput on kadonneet ainakin Tedistä ja New Year's Evesta. Mun uudenvuodenlupaus (josta kyl tiesin et ei tule ikinä onnistumaan) ei toteutunut. Se olikin vähän läpällä heitetty lupaus, koulun pihalla heitetty juttu. En tiedä, muistavatko nämä pari henkilöä joitten kanssa ajateltiin tää toteuttaa koko lupausta, mut mun tietääkseni en oo ainoa joka ei siihen pystynyt.

Tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu & toukokuu

Vuosi alkoi ihan kotosalla ilotulituksia katsoen ja tinaa valaen. Kauheasti mä en alkuvuodesta muista mitään: koulussa ei tapahtunut mitään hirveän ihmeellistä, eikä mulla oo mitään päiväkirjamerkintöjä (ihan vuoden ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta, niissäkin lähinnä kertaan edellistä vuotta), blogitekstejä tai ylipäänsä yhtään mitään kirjallista ajalta ennen toukokuun loppua. Nää on nyt siis niitä yksittäisiä, irrallisia juttuja ja muistoja, joita mulla on alkuvuodelta.

Tammikuusta en muista oikeen mitään. Ei silloin vaan tapahtunut mitään. Mä vaan elin ja junnasin tasaisesti mun elämääni eteenpäin. Soinimainokset ärsytti. Niitä tuli joka tuutista. Ratsastamassa kävin toistaiseksi viimeisen kerran, sitä ennen oli ollut puoli vuotta taukoa.

Helmikuu... Sekin oli jotenkin tyhjää aikaa. Penkkarit tuli ja meni, vanhojentanssitkin. Sit oli hiihtoloma. Mentiin Åreen laskettelemaan, ja se oli jotain tosi siistiä. Huideltiin Marian kanssa päivät rinteissä keskenämme, syötiin rinnekahviloissa gulassikeittoa, juotiin kaakaota ja hilauduttiin sitten joskus takaisin mökille. Sielläkin me vaan istuttiin Marian sängyssä peiton alla ja laulettiin Barbie Girliä, vaikka ois pitänyt hoitaa Larea ja laittaa se nukkumaan. Olin voittanut facebookkisassa liput Suomen euroviisukarsintojen finaaliin, jonne en sitten päässytkään kun olin siellä Ruotsissa. Onneks kanavat näkyi laivassa, joten näin suorana finaalin. Helmikuussa, jo ennen kuin Ruotsin euroviisuedustajaa oli ees valittu, mä sanoin Loreenin voittavan koko roskan. No mites kävikään?

Maaliskuu ja huhtikuukin ihan yhtä sumua. Mun euroviisuhypetys vaan kasvoi ja kasvoi, kävin vähän isostelemassa Sääksissä. Myrkyponijonnet ja kymmenen pienen meduusan kivellälöllöilyt, kuusi parasta aamuherätystä laulaen. Katotus. Laurin suuri rakkaus Robinin musiikkiin ja varsinkin niiden biisien laulamiseen. Silloin en vielä tajunnut niiden kappaleiden hienoutta, koska se ainoa joka soi oli Frontside Ollie. Sain kesätyöpaikan, vaikka olin ollut ihan varma, että jään ilman ja joudun kotona pakkotyöhön koko kesäksi. Vielä työhaastattelun jälkeenkin mulla oli sellainen fiilis et penkin alle meni, mut sit sainkin parissa päivässä viestin, jossa ilmoitettiin mun pääsevän myymään marjoja pääasiassa Klaken alueella ainakin koko heinäkuuksi. Se oli hieno fiilis, muistan kun sain sen viestin kesken äikäntunnin ja vaan hihkuin siellä luokassa ja Merkkukin onnitteli mua :) Nälkäpeli tuli pitkän odotuksen jälkeen leffateattereihin, ja käytiin kattomassa se tyttöjen kanssa heti ensi-illan jälkeen.

Toukokuu alkoi lätkän MM-kisoilla, joissa seurasin jokaisen Suomen pelin ja kultaottelun. Sitä seurasi tanssin kevätnäytökset ja mun viimeiset tunnit jazzin parissa, teemana oli Elävät kuvat ja saatiin aika kivat leffat, jazziin Charlien enkelit ja streettiin MIB. Helatorstaina meidän taloon tuli uusi perheenjäsen: sellainen pikkuinen kissanpentu, joka oli tosi reppanan oloinen ja vietti ensimmäiset päivänsä lipaston alla. Silloin se oli vielä niin pieni, että mahtui vaivatta patterin taakse ja sitä piti koko ajan olla etsimässä. Oltiin ajateltu lykätä nimenantoa ja katsoa vähän, millainen persoona pikkuinen oli, mutta kyllä me sitä heti alettiin Ninjaksi kutsua, vaikka noina ekoina päivinä pelottikin, et tuli nyt annettua ihan väärä nimi pennulle. Liekö sitten ollut nimi vai mikä syynä, mut kylhän siitä melkoinen kung fu -kissa sukeutui. Euroviisut oli toukokuun lopulla, finaali oli mun bloggaamisen aloituspäivänä. Ja tuloksenhan mä tiesin etukäteen. Jos et usko, niin vilkaise blogin ensimmäistä postausta.

tällainen kung fu-kisu se silloin aluksi oli. sit siitä tuli lyllerö.

Snow is falling all around me, Merry Christmas, everyone!

Mulla oli tosi kiva ja ihana joulu. Aamulla katsoin uskollisesti Joulupukin kuuman linjan, joka ei oo jäänyt yhtenäkään jouluna multa väliin. Ehkä silloin, kun olin vasta pari kuukautta. Mut muuten oon seurannut sen vuosittain vähintään sivusilmällä. Käytiin mun tädillä aamupäivällä syömässä joulupuuro ja katsomassa joulurauhan julistus, kotiin tultua muutama tunti vaan nautiskeltiin ja sitten joulupukki tulikin jo käymään tonttu mukanaan. Meidän Lare uskoo vielä joulupukkiin, mikä on mun mielestä tosi kiva juttu. Ens vuonna asia on varmaan jo toinen, koulussa tajuaa aika nopeesti asioiden oikean laidan. Lauri lauloi reippaasti pari joululaulua (eikä mun tarvinnut tänä vuonna ees auttaa!) ja auttoi pukkia ja tonttua (pukki on siis ollut viimeiset seitsemän vuotta Laren kummisetä, tonttuilemassa oli tänä vuonna sen nuorempi tyttö) jakamaan lahjat. Ei niillä lahjoilla ollut mulle enää niin väliä, mutta olihan se silti kivaa saada lahjoja. Paketeista kuoriutui ainakin 50mm/f1.8 -objektiivi, Klaukkala-kirja (hihi mun oli ihan pakko saada lukea se!), astioita ja sähköhammasharja. Pojat oli molemmat ihan innoissaan lahjoista, tottakai. Mikseivät olisi? Tää oli muuten Ninjan ensimmäinen joulu. Se pelkäsi vähän joulupukkia, mutta tykkäs kyl kovasti kinkusta ja lahjakseen saamasta hiirestä. Syötiin joulupäivällinen, käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät ukille yleiseen muistopaikkaan ja mummon haudalle ja lopulta käytiin joulusaunassa.Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu :)

Virtasten jouluperinteet vuodesta papu ja nakki

1. Mörri
Mörri on sellainen tonttupehmo, jonka äiti on tehnyt joskus vuonna papu ja nakki neljännellä luokalla. Eli siis jos mä olen laskenut oikein, niin joskus seitkytluvun alussa. Kyl se vaan on niin, et joulu ei löydä meille ennen kuin Mörri kaivetaan esiin joulukoristelaatikoista. Keittiön jouluverhot ja vanha olkipukki on kanssa sellaisi juttuja joita ilman joulu ei vaan tule.
2. Joulukuusi
Mä en muista yhtäkään vuotta, et me oltais ostettu kuusi kaupan pihasta tai mistään sellaisesta. Aina ollaan ite käyty kaatamassa, joko kuusifarmilla (eli siis joo ollaan tavallaan ostettu) tai sit meidän omasta metsästä, niinkuin tänäkin vuonna. Kuusi saatetaan hankkia jo hyvissä ajoissa etukäteen, mutta sisään se kannetaan vasta aatonaattona. Aikaisemmin, silloin kun meillä ei vielä ollut jouluohjelmassa hautausmaakeikkaa, me koristeltiin kuusi aattoaamuna, mutta nykyään se koristellaan jo aatonaaton iltana. Mä oon saanut laittaa tähden siitä saakka, kun oon jakkaralta yltänyt latvaan saakka hyppimättä. Samalla kuunnellaan aina joulumusiikkia, ja mukana koristelussa on kaikki lapset.
3. Joulupukin kuuma linja, Tonttu Toljanteri ja joulurauhan julistus
Tosiaan, oon kattonut joulupukin kuuman linjan aina. Siis ihan aina. Se on vaan sellainen ohjelma, etten varmaan luovu katselusta vaikka musta tulis kuinka aikuinen. Sama pätee joulukalenteriin, mutta vaan jos siellä on Tonttu Toljanteri. Uusinnatkin käy, ei tartte olla uusi. Joulurauha kuunnellaan aina, jos ei television ääreen ehdi, niin sitten radiosta. Joskus pienenä se tuntui kestävän ikuisuuden ja olevan ihan turha, mutta nykyään siit on tullut tosi tärkeä perinne.
4. Joulupuuro manteleineen
Joulupuuro syödään aina samaan aikaan kuin normaalisti lounas, ja kattilasta löytyy yksi manteli. Joskus kun sekä mä että Lassi oltiin pieniä, äiti laittoi molemman lautaselle oman, mutta enää kukaan ei pety kauheesti vaikkei saiskaan mantelia, niin tuolla yhden mantelin tuuripelillä on menty. Mun mummo aina sanoi, että se, joka saa mantelin, on seuraava joka löytää itselleen sulhasen. Manteli on osunut mun kohdalle käytännössä siitä saakka, kun tosta manteli joka lapselle -tavasta luovuttiin. Tilanne alkaa näyttää aika pahalta poikien kannalta, jos mä en löydä sulhoa niin nekään ei saa ikinä mahdollisuutta :P Ikinä en ees oo huijannut, en oo ees katellut sinne kattilaan. Se vaan aina hakeutuu mun lautaselle.
5. Joulupukki ja lahjat
Joulupukki tulee aina ihan aikaisintaan kolmelta mut aina ennen kuutta, eikä ikinä oo jäänyt tulematta. Mun usko joulupukkiin meni, kun meillä oli yhtenä vuonna mustatukkainen joulupukki. Se oli iso shokki mut siitäkin sit selvittiin. Pukille lauletaan pari joululaulua, jaetaan lahjat ja annetaan vähän pipareita matkalle. Ees kuusen alla olevia lahjoja (eli siis niitä, jotka on multa ja Lassilta) ei saa avata ennen kuin pukki on käynyt, korkeintaan yhden saa avata aamulla. Tänä vuonna jätin ton aamulahjan välistä ja odottelin kärsivällisesti pukkia.
6. Jouluruoka
Kinkkua, laatikoita, omaa versiota rosollista, uunilohta... You know. Kokis menee palanpainikkeena ja jälkkäriksi syödään aina jotain mun reseptikokeiluja, jotka harmittavan usein paljastuu ylimakeiksi yrityksiksi. Viime vuonna vika oli mussa kun laitoin sokerit vahingossa kahteen kertaan, tänä vuonna puhtaasti ohjeessa.
7. Itse leivotut piparit ja nekut
Piparit tehdään aina alusta saakka itse vanhan Milda-vihkosen reseptillä, ja yleensä se oon ollut minä, joka ne piprut on tehnyt. On kyllä hyviä olleet. Aina meillä on koristelutarpeitakin, mut harvoin me jaksetaan paria enempää koristella. Piparitalokin tulee aina naapureilta joululahjana (tänä vuonna ei - mitä ihmettä? nyt ollaan sitten ilman piprutaloa). Lisäksi äiti tekee joka vuosi nekkuja, jotka on ihan älyttömän hyviä vaikkeivät lähdekään irti niistä karkkivuoista.

Jos mä kuolen nuorena, kunpa silloin olisi pakkasta

Ootteko huomanneet, että musta on tullut tosi ahkera kuvaaja (todellakin! joka viikolta ees muutama kuva!)? Mun neljässä viimeisimmässä bloggauksessa  on kaikissa ollut kuvia, jopa sinne poikkujoulupostaukseen karsiutui muutama omaottamakin. Tästä kaikesta kuuluu pienoinen kiitos eräälle ihanalle Wenluskaiselle, joka tais viime viikolla mulle sanoa, et oli tosi kivaa nähdä kuvia mun blogissa. Tack för henne, jaksoin tänäänkin kaivaa kameran (lue: kännykän) taskusta ja ottaa muutaman kuvan.



Mulla on ollut ihan mahtava päivä. Aamulla lähdettiin serkuille maalle kuusta hakemaan, matkalla poikettiin mammalla ja papallakin. Oon ollut nyt vähän kipeänä, joten harkitsin muutaman kerran tota kuusimetsään lähtöä, mutta kylhän se niin on, et kuusimetsästä ei kieltäydytä edes kuolemantaudissa. No, mähän sitten tulinkin entistä kipeemmäksi rämmittyäni siellä lumessa varmaan tunnin ajan. Ollaan käyty hoitamassa meidän metsää vähän heikonlaisesti, ei sieltä löytynyt kuin toispuoleisia ja honteloita kuusia, mutta lopulta löydettiin sitten serkkujen puolelta yks tosi hyvä latvus. Kerrankin oon tosi iloinen ja tyytyväinen meidän kuuseen.

Eilen tuli kavereitten kanssa puhetta leffaan lähdöstä. Hirveesti ois tehnyt mieli käydä katsomassa Robin (älkääkä vaan naurako, mä ihan tosissani haluun nähä sen!), mut meidän pikkuinen Adelsson oli vielkin kipeenä eikä me voitu mennä Robiniin ilman sitä. Hobittikaan ei käynyt, kun Julia kävi kattomassa sen justiinsa eilen. Ette ikinä arvaa, mihin me päädyttiin. Miten ihmeessä mä onnistuin löytämään tänään itseni Salkkarit-leffasta? Ihan tosissaan?

Mut se leffa oli niin päätön, et ei sille voinut muuta kuin nauraa. Toinen pahiksistakin hukkui kahdesti ilman selityksiä. Miten ihmeessä? Kaiken lisäksi sillä oli kuivat, samat vaatteet toisella hukkumiskerralla kuin edelliselläkin eikä naarmun naarmua missään. Kukaan ei ees ihmetellyt, et mitäs toi tossa taas tekee, vaikka just äsken tippui laidan yli. Äly hoi? Ja se "vai onko?"-ilme.

Ketään ei oikein huvittanut lähteä kotiin (vaikka siis Julia oltiin jo heitetty niille), joten päätettiin sit lähtee kruisailemaan ja soitettiin Julia uudestaan kyytiin niitten pihalta. Ajeltiin ympäri Vantaata hervottomasti naureskellen ja elämän syntyjä syviä yhdessä pohtien, kulutettiin liikenneympyrää muutaman ylimääräisen kierroksen verran, käytiin mäkkärissä... Noi ihanat lähtivät sit vielä takaisin Vantaalle heitettyään mut kotiin.

Täällä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan joulun. Enää kaks luukkua avaamatta kalentereista, ja eiköhän Toljanterikin saa viimeistään ylihuomenna (eikun huomenna! missä vaiheessa tää kello noin monta kierrosta on mennyt?) joulupukin muistin takaisin. Huomenna leivotaan pipareita, tuodaan kuusi sisään ja jos se pojista on kiinni, koristellaankin se. Mulla se on ollut pienestä pitäen aattoaamun perinne, mutta ehkä mä kestän kuusen koristelun etuajassa.

Joulukalenteri melkein lopussa, nyt voi jo vähän levähtää

IT'S CHRISTMAS TIME! ♥

andthatswhoiam.tumblr.com

Se ois sitten joululoma ♥
Jos kukaan ei oo sattunut huomaamaan, niin mä rakastan joulua. En siksi, että silloin saa lahjoja. Enkä siksi, että saa syödä niin paljon kuin napa vetää ja ruoka on älyttömän hyvää. Vaan siksi, että silloin kaikki on niin iloisia ja onnellisia, eikä kukaan riitele. Joulua ei pilaa edes se, että meidän äidillä on joka vuosi ihan hirmuiset joulustressit ja joudun kutakuinkin kotiarestiin joa vuosi viikko ennen joulua. Koska äiti ilmoittaa, että ovesta astutaan ulos vain kouluun tai töihin siihen asti, että kaikki on valmista joulua varten. Ja vaikka kuinka siivoaisi tai tekisi pipareita tai mitä vain, niin aina äiti keksii jotain, mikä on meidän kaikkien muiden mielestä turhinta maailmassa. Mutta sitten kun joulu tulee, äiti antaa itselleen vuoden ainoan vapaapäivän. Mä oon sitä mieltä, että ikinä ei voi olla niin kiire, etteikö ehtisi tunniksi istua alas katsomaan televisiota tai lukemaan kirjaa. Mutta sitten pitää vain istua alas, koska ei se työ tekemällä lopu. Kaikki ei vaan sitä osaa, ja joulu on sellainen päivä, kun äiti unohtaa kaikki hommat ja vaan istuu alas ja nauttii, viimeistään siinä vaiheessa, kun jouluruoka on syöty.

Eilen oli mun viimeinen koulupäivä vuonna 2012. Koulu loppui jo kahdelta, ja takaisin palattiin kuudelta syömään puuroa. Mä olin ajatellut, et puoltoista tuntia on ihan naurettavan pitkä aika vaan syödä lautasellinen puuroa ja juoda glögiä, mutta siinä se vaan meni hujauksessa. Tai siis se tunti. Mä ja Venla lähdettiin nimittäin puoli tuntia aikaisemmin toiselle puolelle tietä valmistautumaan itse puurojuhlaan. Mun rooli ei ollut mikään järin iso, mutta tykkäsin siitä kovasti ja se meni hyvin. Juhla alkoi siis meidän proggiksen ensimmäisellä kohtauksella hieman muunneltuna, ja jatkui sitten poliisipäällikö Saken eli Erkan ja poliisiharjoittelija Pajun eli Venlan selvitellessä tontun mystistä ja murhaa. Tutkimukset aloitettiin epäiltyjen eli martsarilaisten vanhemmista, jonka jälkeen kouluun lähetettiin soluttautujia. Soluttautujat saivatkin yllättävää kuvamateriaalia, mutteivät mitään murhaan viittaavaa, joten tutkintaan joutuivat myös reksi ja opettajat. Mun silmät ei ikinä toivu siitä, että ne meiän rakkaat ihanat miesmaikat riisuivat housunsa siellä lavalla. Mut kyl mä vaan nauroin. Ei siinä muu auttanut. Lopulta kuolinsyyntutkija (eli minä!) soitti poliisilaitokselle ja kertoi tontun kadonneen ruumishuoneelta. Niin, yleisessä tiedossahan on, että tontut vaipuvat niin syvään uneen, että ne vaikuttavat kuolleilta. Puurojuhlaa seurasi perinteinen yömessu. Jollain hassulla tavalla mä tykkään niistä. Koska se vaan on niin ihana. Laulut on kivoja, näkee viimeistä kertaa kaikkia ihania kavereita sen vuoden aikana ja koska jouluevankeliumi. Jos et oo kuullut sitä kuoron esittämänä, et tiedä mistä mä puhun. Se vaan on niin kaunis.

Lahjoin mun kavereitani itsetekemillä piparkakkutoffeilla ja Julia-karkeilla täytetyillä karkkitötteröillä. Se toffeiden tekeminen osoittautui aika ongelmalliseksi. Koska mikro. Sanotaan vaikka, et mitä resepteihin tulee, mä oon hyvin itsepäinen ihminen. Harvoin mä lähden soveltamaan niillä aineksilla, mutta muulla kylläkin. Ohjeessa luki, että sekoita aineet lasikulhoon. No, minähän ajattelin, et en tykkää lasikulhoista ja laitoin sokerin, siirapin ja kerman mun lempparimuovikulhooni. No, ainakin mikro selvisi.



Mä oon ollut nyt tänään tosi ahkera. Yhdeltätoista mä ja etätöissä ollut äiti lähdettiin siivoojia evakkoon Klaukkalaan, jossa käytiin kiinalaisessa syömässä, kirjastossa kääntymässä, sittarissa kaupoilla ja viemässä Aneten lahja. Kotiin tultua täällä oli ihanan siistiä, mutta vaikka noi siivoojat on muuten hirveen tunnollisia ja ahkeria, niin mun huone on yleensä vaan vähän päältä imurilla sutaistu. Eli siis mua odotti sängyn takana läjä villakoiria ja nurkassa sinne kerääntyneet romut. Siivosin meidän kuistin, tamppasin matot, pudistelin äidin kanssa petivaatteet, silitin ja ripustin kaikki talon jouluverhot (paitsi et Lassin verhot ei selvinnyt ikkunaan saakka, kun en löytänyt niitä sellaisia klipsutinrenkaita), levitin mattoja takaisin paikoilleen, tein tortillatäytteet. Siivosin sen romunurkan (enää jäljellä vain kameran jalusta, joka siis ihan jopa kuuluu sinne!) lisäksi kaksi mun kolmesta kaapista (ensimmäisen siivosin pari viikkoa sitten), kaappien päällisen, pöydän ja yöpöydän ja sänkyn taukset. Mä jopa kiristin mun sängyn jalat. Ja vielä olisi tarkoitus tehdä piparitaikina ja käydä saunomassa. Vitsit oon ylpeä itsestäni, mut mun mielestä nyt mulla on siihen ihan syytäkin! Kaikki lahjat on jo paketoitu, mulla oli jopa täällä sellainen yllättävä pikkuinen karvainen paketointiapulainen, joka oli niin haltioissaan lahjanarusta et tein sille ihan oman rusetin retuutettavaks.



Hyvää joulunodotusta teille kaikille, toivottavasti en oo ainoa joulurakas ihminen tässä maailmassa! ♥

Let's make the most of the night like we're gonna die young!

Ihan mahtava viikonloppu ja ihan mahtavia ihmisiä. Noi kuvat on kaikki Venlan kamerasta eli sille ihanalle tyttöselle creditit, vaikka must tuntuukin et eniten sitä kameraa käytti pojat, minä ja Ella. Mut siis oli ihan mahtavaa.

Viikko mennyt siivillä, viimeiset harrastukset ennen joulutaukoa, viimeiset joululahjat hankittu, käytiin Tinun kanssa vähän seikkailemassa, meidän pitemmänpuoleinen autolenkki perjantaina, kun käytiin ensin siellä jossais Vantaan perukoilta, sieltä Nurtsille ja vasta sitten meille (ja siitä auto jatkoi matkaa vielä Klakeen). Lauantai sitten alkoi aikaisella lähdöllä Helsinkiin kummitädin kanssa katsomaan Viulunsoittaja katolla -musikaalia, joka oli oikeastikin tosi hyvä (siitäkin huolimatta, että mulle on edelleen epäselvää et miten se viulunsoittaja liittyi yhtään mihinkään), ja sieltä sitten Annalle pikkujouluihin.

Taisin olla ensimmäinen vieras paikalla ja mulle annettiin heti hommaksi soittolistan teko ("noku sä tanssit niin ihan varmana tiedät tanssittavaa musaa") ja jotenkin siin sit kävi niin, et mä jämähdin sinne koneen ääreen DJ:ksi käytännössä koko illaksi?!?! Siis minä jolla on tällainen musamaku kuin on? Mut se oli ihan älyttömän hauskaa!!! Kyl mä ehdin tanssiakin niin, et koko lattia tärisi ja hyppiä ja kiljua ja laulaa kaikkien mun rakkaitten kanssa. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Mulla ei oo ikinä ollut noin hauskaa, eli kiitos teille kaikille mahtaville ihmisille jotka olitte paikalla :)<3

Joskus puolenyön jälkeen meidän porukka oli jo vähän kutistunut, ja kahden aikaan valtasin pallotuolin viltin kanssa ja yritin saada unta näiden viimeisten riehuessa ja soittaessa edelleen musaa täydellä, ja eihän siitä mitään tullut. Ovi kävi lopulta puol neljältä ja tuli ihanan hiljaista ja sain varmaan vähän nukuttuakin vaik jaoinkin sen pikkuisen pallotuolin Valtterin kanssa. Jossain vaiheessa sitten tuli pari ihmistä takaisin hirveellä rytinällä nukkumaan, heräsin kuumaan ja sitten myöhemmin kylmyyteen. Paljonkohan mä sain nukuttua, ehkä nelisen tuntia ja senkin pätkissä?

MUN SY-SY-SYDÄMESTÄ PUUTTUU PALANEN JA OO-OO SÄ VOISIT TÄYTTÄÄ SEN!

kiitos rakkaat!<3

Somewhere over the rainbow

En yhtään tiedä miksi, mutta multa ei vaan kirjoittaminen suju. Nyt on tapahtunut viikossa niin paljon, ettei oikeen tiedä mistä aloittais, mistä kertoisi ja mitä jättäisi pois. Joten varoituksen sana: luvassa on todennäköisesti kilometripostaus. Hyvin epäselkeä sellainen, ja veikkaisin vähäsen, että vaan muutamassa lauseessa on oikeesti järkeä.

Viikon aluksi mulla starttasi uusi jakso: Äi4, EnA5, RuB4, MaA9, Fy5, Hi3, vanhojentanssit ja draama ja teatteri. Miten mä tuun ikinä selviämään kolmesta kielestä saman kurssin aikana?!? Silloin ykkösellä se onnistui vielä jotenkin, mutta enää en oo ihan varma. Ruotsin pitäisi olla piece of cake (hihi nauran vieläkin sisäisesti sille peace of cakelle ♥), meillä tais olla tiedossa vaan kaks kirjoitustehtävää ja sellainen ope, joka oikeesti ymmärtää mun ongelmat (joita mä en kaikkia ollu itsekään huomannut ennen kuin se kerto niistä) ja neuvoo niissä. Mut enkku ja äikkä. Oon kuollut. Pitää tehdä puhe ja ilmeisesti joku oma enkunkielinen kaunoteksti, lukea yksi kirja enkuksi, Tuntematon sotilas ja Sofi Oksasen Puhdistus. Ja mulla ois niin paljon muitakin kirjoja joita haluaisin lukea nyt uudelleen, kun niiden jatko-osat on ilmestymässä suomeksi (tai sitten lyön kaksi kärpästä yhdellä kerralla ja luen jonkun niistä enkuksi, mutta eipä se vielä paljoa auta). Ja tää on nyt sitten viimeinen jakso dt:tä. Mua ainakin harmittaa, kun proggis loppuu. Mutta samalla siitä on tosi ylpeä, et on onnistunut tekemään jotain niin hienoa alusta loppuun. Ja voin vaan kuvitella sen fiiliksen, kun rooliasu on päällä ja katsomossa väkeä eikä kohtausten välissä pidetä uutta ohjeistusta. Ja wanhat odottaa sitten sen jälkeen, kun proggis on saatu kunnialla loppuun. Mulla on tosi kiva pari, vaik ei me mitään kummoisia tanssijoita yhdessä ollakaan. Ainakin meillä on kivaa ja voidaan höpötellä niin paljon kuin sielu sietää. Esimerkiksi Euroviisuista. Nythän julkistettiin Suomen ehdokkaat. Kyllä se aika selvää on, että Diandra lähtee keväällä Ruotsiin. Sanon jo nyt.


Torstaina sit suunnattiin Tampereelle viettämään pitkää viikonloppua, muilla oli perjantai vapaapäivä ja mulla anottu loma (tosin mun ihana höpsö ryhmänohjaani taisi unohtaa tämän, sillä oli itsekin merkannut mulle Wilmaan luvattoman poissaolon vaikka keskiviikkona allekirjoittikin mun loma-anomuksen :3 täytyypi käydä huomenna muistuttamassa tästä asiasta...). Torstaina ihan vaan asetuttiin hotelliin, käytiin uimassa hotellin kylpylässä ja katsottiin Linnan juhlat. Se nallemekko oli kyllä jotain tosi järkyttävää.

Mäkin pääsin keinuhevosen kyytiin!♥

Perjantaina käytiin Vapriikissa, joka on sellainen iso museokeskus Tampereella. Meillä on siis hissassa pakollinen museokäynti ja raahasin sitten noi muutkin mukaani. Meidän pojat ei oo ikinä viihtyneet museoissa tai missään vastaavassa, korkeintaan Heurekassa, mutta tuolta ne joutui suurinpiirtein raahaamaan ulos. Vapriikissa oli menossa vaikka minkälaista näyttelyä, museoraporttia varten käytiin katsomassa muumioita, ihan huviksemme sitten lintumuseota, jääkiekkomuseota, leikkimuseota, kenkämuseota ja innovaatiomuseota. Lintumuseosta löytyi tietenkin omat paikkansa niin Aku Ankalle ja Repe Sorsalle, lintuaiheisille lauluille että tietenkin - tattadadadaaaaa - Angry Birdseille! Siellä ne pojat sitten pääasiassa olikin, pelasivat AB:tä livenä ja kahdella isolla näytöllä.
Vapriikista lähdettiin delfinaarioon, jossa oon käynyt viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten. Kamera keksi sitten tietenkin kusasta joka ikisen kuvan, joten sori, niitä mun delfiinikuvia en kehtaa tänne laittaa. Museokuvia laitan muutaman, vaikka niidenkin laatu on jostain tosi syvältä (esimerkiksi siksi, ettei salamaa saanut käyttää ja varmaan muutenkin kaikki asetukset oli päin prinkkalaa). Illalla käytiin vielä moikkamaassa meidän pikkuserkkuja, jotka muutti Tampereelle viime vuoden lopulla.

Lauantaina lähdettiin aamu-uintien jälkeen takaisin kotiin, ja matkalla piti pysähtyä pariksi tunniksi Ideaparkiin. No oho, jotenkin sen kaksituntinen pysähdys venyi neljään tuntiin, eikä mä ja äiti siitäkään huolimatta ehditty käydä läheskään kaikissa kaupoissa, joissa oltaisiin haluttu. Siellä oli sellainen piparkakkutalokilpailu, jossa oli tehty sellainen maisema vajaasta sadasta piparitalosta ja vähän kaikesta muustakin, ja oli niin söpöjä et oli pakko ottaa useempikin kuva. Tavoitteena oli etsiä mulle tanssikenkiä (siis ihan streetiin ja lockingiin, mun nykyisistä tippuu pohjat kovaa vauhtia pois), vanhojentanssikenkiä, laukkua ja mekkoa pikkujouluihin ja vastaaviin. Äidistä en vieläkään oo ihan varma, et mitä kaikkea se oli lähtenyt hakemaan, joululahjoja varmaan pääasiassa. No tolta mun listalta löytyi tasan tarkkaan mekko ja listan ulkopuolelta ihan tavallinen, tummansininen olkaimeton toppi. Mutta se mekko. On. Ihana! Se on ihan älyttömän söpö, ei sellainen ylijuhlava muttei kuitenkaan liian arkinen. Jos siltä tuntuis, voisin käyttää sitä ihan hyvin koulussa, mutta se päällä kehtaa mennä ylppäreihin, konffiksiin ja vaik teatteriin. Se vaan on niin superihana ♥ Vyö ei oo ihan toi sama, koska siellä liikkeessä oli yks mekko rikkinäisellä vyöllä, ja koska toi vyö on vähän hankala (toi metalliosa on sellainen, et istuu vaan jos on pyykkilautavatsa) niin sain sit sen rikkinäisen mekon kahdella ylijäämävyöllä. Molemmat sellaista mustaa kiiltonahkaa, toinen ihan perus ja toisessa sit rusetti. Ja tolla kuvan mallilla on pakko olla tosi pitkät jalat, koska mulla helma yltää polveen saakka.

Kuva: mango.com

Lumi teki enkelin eteiseen ♥

Lumipyry. Rakastan! En sitä tuulta. Se ei oo kivaa. Mut toi lumi. Ah!♥ Se ihana fiilis, kun kävelee pimeessä bussipysäkille, hengitys huuruaa, lumihiutaleita sataa hiuksiin ja jaloissa on ihanat pehmeät talvikengät ja pienessä mielessään voi nähdä tähdet siellä jossain pilvien takana. Joulukuu, joulukalenterien ensimmäiset luukut avattu ja Tonttu Toljanteri katsottu. Kahdesta lastenohjelmasta mä en luovu koskaan, ja ne on joulukalenteri ja Joulupukin kuuma linja. Niin kukaanhan ei oo huomannut, et mä rakastan joulua. Joulu on ihanaa. Lumi kanssa. Vaikka sen mä taisin jo sanoa. Ei se haittaa. Koska lumi nyt vaan on niin täydellistä. Nyt jos tää pysyis maassa niin olisin maailman onnellisin ihminen. Pikkujoulut vol 1 kahden ihanan kaverin kanssa. Syötiin pizzaa, patonkia ja luumurahkaa, tehtiin tryffeleitä joissa kyllä tais olla vähän liian vähän suklaata. Ne nimittäin suli ennen kuin ehtivät suuhun saakka. Päädyttiin syömään niitä lusikoilla. Kynttilöitä joka paikassa. Siis kaikkialla. Ihan kaikkialla. Koko kerrostalokolmio oli täynnä niitä. Parvekkeella, olohuoneessa, makkarissa, eteisessä, keittiössä. Tehtiin mulle tyynyistä patja lattialle. Kuunneltiin musiikkia, juteltiin. Halailin Anettea. Koeviikolla näkee ihmisiä ihan liian harvoin, tulee halipula. Anna, Tinu ja Ada, jos luette tän, tiedätte mitä tehdä kun näätte mut maanantaina koulussa. Ja kaikki muutkin. Mua saa halata. Missä ja milloin vaan.

Meidän höpsöstä pienestä Ninjakisusta on tullut ihan lihapulla. Silläkin on oma joulukalenteri. Jalmari the Bambunoksa alkaa pikkuhiljaa toipua. Siirsin sitä semmoiseen paikkaan mis aurinko paistaa vähän enemmän ja heti voi paljon paremmin. Piparintuoksu. Huomenna joulusiivous ja ens jakson kirjojen päällystys. Koeviikkokin loppu jo ja ihan hyvin oli mennyt. Kaikki paitsi kemia. Siitä tuli 8½, muista kymppiä korkeintaan miinuksella varustettuna. Fyssaa ei olla vielä saatu takaisin mut mun mielestä se meni hyvin. Aneten kanssa tänään jouluostoksilla. Löysin mulle vanhoihin ihan täydelliset kengät, mut ei vaan ollut kokoja. Täytyy käydä kattomassa jos löytyisi Vagabondin omasta liikkeestä. Toivotaan parasta. Tiistaina ensimmäiset tanssiharkat. Mul on pari ja mul on mekko, kengät enää puuttuu. Mitä muuta mä tartten? Kyllä mä sen kampaaja-ajankin käyn jossain vaiheessa varaamassa. Ei varmaan ees kauheen vaikea homma kun Arkadiassa ne tanssii vaan perjantaina. Sit mul on ruotsia Annan kanssa, hii! Kyllä se ruotsi on ihan kivaa jos vaan on hyvää seuraa. Draamakin jatkuu taas ja löydän jälleen pienen Mallan itsestäni. Ihana kirja loppui, uusi alkoi. Kohta mulla ei oo enää mitään luettavaa. Tääkin menossa nyt toista kertaa kesän jälkeen. Miksi oi miksi kirjasarjat jatkuu niin hitaasti? Mulla ois pari leffalippuu, jotka pitäis käyttää ennen tammikuun loppua. Haluaisko joku lähteä mun kanssa katsomaan jotakin?

Niin ja sit mä oon miettinyt sitä, et koska mä aina kirjoitan tällaista yleistä löpinää joka ei liity millään tavalla yhtään mihinkään, niin jos tekisin jonkunlaisen kysymyspostauksen niin kysyiskö ihmiset yhtään mitään? Ei siis nyt tähän tarttis mitään kysymyksiä kommentoida (tai siis tottakai saa!) mut siis tekisin ihan semmoisen mis pyytäisin kysymyksiä, mut siis kertokaa nyt ihmeessä jos teillä olis mitään mielenkiintoa kysymyspostaukselle :)

Very Merry December to everyone! ♥