Will you love me, can you love mine?

Elämän pieniä iloja...
1. Oon jo saanut hoidettuu lähes kaikki kasautuneet hommat!
2. Draamaa <3 rakastan!
3. Ihanaa nähdä niinkin yllättävässä paikassa kuin koulubussissa ihmisiä, joita on kaivannut jo monta viikkoa! :)
4. Löysin mun hyperihanan paidan, joka oli karkuretkellään seikkaillut yläkertaan saakka
5. Vaikka onkin kylmä niin kyl vaan syksy on kaunista aikaa :))
6. Ihania uusia ihmisiä mun elämässä (Anna ja Venla <3)
7. Anna vie mut tuulettumaan Hesaan viikon päästä!

...ja suruja
1. Mulla ei ole edelleenkään vanhoihin mekkoa eikä Annalle paria
2. Miljoona asiaa on edelleen kesken tai täysin tekemättä
3. En osaa edelleenkään käyttää kalenteria vaan turvaan ulkomuistiin, jonka vuoksi niitä asioita kasautui sen tuhat ja yksi.
4. Ens viikolla vaan yksi draamatunti :/
5. Stressifinni otsassa, eiköhän riitä selitykseksi.
6. En oo päässyt ollenkaan käyttämään koulussa mun farkkushortsihaalareitani...
7. Mun seinälle ei enää mahdu mitään isompaa enkä haluu laajentaa mun kollaasia muille seinille :(

Hii, tänään rupee pikku hiljaa tuntumaan siltä, että rupeen saamaan asioita valmiiksi. Monnareista, ei ehkä tuu mitään hirmuista floppia liian vähäisen suunnittelun vuoksi vaan oikeestaan aika hyvät, mun asu rupee pikkuhiljaa hahmottumaan (nahkatakin saan lainaan, kävelen numeroa liian pienillä kengillä ja loput sovellan todennäköisesti jätesäkeistä ja vanhoista, risoista vaatteista joita en jostain syystä oo viel saanut raahattua roskikseen). Suunnitelmat käyty hyväksyttämässä reksillä ja hommat organisoitu ihmisille, ainoo mitä mulla on varsinaisesti tekemättä on koreografia yhteen ohjelmanumeroon, tosin en oo siitä ihan yksin kokonaan vastuussa.

Huomenna ois vihoviimeinen työvuoro tänä vuonna, siitä huolimatta, että mun sopimushan loppui melkeen kuukausi takaperin. Pikkasen haikee fiilis jää, mut hei ens kesänä jos pääsisin uudestaan niin ei oo mikään maailmanloppu. Valkkiksen kyläpäivät menee tänä vuonna multa sivu suun, mut ei mahda mitään, ne on olleet laskussa aika tasaisesti jo useemman vuoden. Sunnuntaina vuorossa Syysmiitti jossa näkee kaikkii superihania ihmisiä ja keskiviikkona alkaakin sit jo koulutukset. Minne tää kesä oikeen katosi?!?!?

Tänään koululla oli muuten palohälytys pariinkin otteeseen, mut onneks tuolla tulee paloauto parissa minuutissa eli siel ulkona ei tarvinnu ootella kuin hetkisen. Toinen sentään osui ruotsintunnin päälle - jes! Draamaakin oli taas vaihteeks, ja et vitsit oikeesti rakastan niit tuntei <3 Meil on tosi kiva ja hyvä porukka tekemässä sitä ja nyt alustavan juonikaaren ja henkilöiden perusteel ite näytelmästäkin tulee tosi hauska j hyvä. Saa nyt nähdä, mimmoinen rooli mulle sitten joskus hamassa tulevaisuudessa osoitetaan, mutta pari ennakkosuosikkia mulla on. Kaikista mieluiten olisin sellainen pikkutyttö, joka möläyttelee vähän kaikenlaisia juttuja, jotka saavat sen vanhemmat vaikuttamaan syyllisiltä. Kakkosvaihtoehtona olisi sitten poliisi tai hotellin työntekijä, jos siitä tulee sellainen nuorehko purkkaa jauhava hölmö. Saa sit nähdä jos ihastuisin johonkin toiseenkin rooliin kunhan pääsen kokeilemaan niitä, hotellin emäntä on ainoo josta en oo tähän menessä tykännyt näistä mun esittämistä rooleista. Ehkä musta tuleekin henkiparantaja tai hotellin isäntään ihastunut nuori nainen?

Hoppas att tätä oli kivempi lukee kuin tota mun edellistä kyhäelmää, joka on suoraan sanottuna ihan hirveä (ei kun poroa, hehe!). Kaikella rakkaudella mun pikkuisella Anna-muruselleni: SELVII ELOSSA SIELTÄ SEINÄJOELTA TAKAISIN! <3

Päivänsäde kultasiipi juuri aikoi lentää eestä sen

Mulla on taas jäänyt kirjoittamiset vähän vähemmälle, mutta ei tätä ajan kulumista ees huomaa. Koulussa ihan hirmuinen kiire, joka ei liity millään tavalla kursseihin tai muuhunkaan vastaavaan vaan monnareihin, jotka ovat ensi tiistaina. En nyt halua ihmeemmin kirjoitella, etten vain tulisi lipsauttaneeksi tähdellisiä monnareihin liittyviä salaisuuksia, ihan vaan siltä varalta, että joku meiän pikkuisista ykkösistä (hei haloo oikeesti, en osaa vieläkään kuvitella itteeni kakkosena!) sattuis lukemaan tämän. Sen verran paljastan, et niistä tulee ihan älyttömän kivat, ainakin meidän kakkosten mielestä.

Mitäköhän tässä on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin? Aika perushuttua, koska muuten mä muistaisin vähän tarkemminkin. Peilissä näytän ihan samalta kuin reilu viikko sitten, joten siitä en sitten tiedä, et onko nainen tosian kauneimmillaan 17-vuotiaana. Koulussa kursseilla tapahtunut vaan sellaisia asioita, joita koulussa nyt ylipäänsä tapahtuu, tosin mun enkkumotivaatio on täysin pohjamudissa ah niin ihanan opettajan ansiosta. Lehtikurssilla edetään tasaista tahtia, vielä muutamat haastattelut pitäisi hoitaa huomisen ja maanantain aikana ja sitten alkaa taitto ja kuvitus. Ei kukaan sattuisi keksimään hyvää otsikkoa jutulle, jossa opettajat ja opiskelijat vastaavat erilaisiin sananlaskuihin ja urbaanilegendoihin (tyyliin totta/tarua ja lyhyt perustelu)? Muuten hommat ihan kohtuuhyvällä mallilla.

Monnarit juu tosiaan lähestyy. Tiistaiksi piti saada ykkösten puvut päätettyä, joten maanantaiaamuna ryhdyin superihmiseksi ja kävin sopimassa kaikki mahdolliset ajat ja paikat ja vastaavat kanslistilla ja ilmoitin parhaani mukaan kaikille tutoreille kokouksesta, ja jotenkin me saatiinkiin puvut päätettyä niin ykkösille kuin meille vanhemmillekin. Ykköset otti uutiset aika hyvillä mielin, joten toivon tosiaankin et tänä vuonna niistä löytyis aktiivisia pukeutujia :). Keskiviikoksi sovittiin seuraava kokous, sillä kertaa aiheena ohjelma, ja jotenkin siinä kävi niin et olin puheenjohtaja sielläkin, vaikken ollutkaan henkisesti mitenkään valmistautunut siihen. Siellä sovituista jutuista en sitten kerrokaan mitään, jottei yllätys menisi pilalle, mutta sen verran kerron, että kahden aivan superin ihmisen ansiosta me saatiin käyttöömme liikkasali amfin sijaan (kiitti Ella ja Isabel, ootte monnareitten pelastavat enkelit <3). Huomenna vielä (kaiketi) viimeinen kokous ennen tiistaita, joten kaikki pitäis saada lyötyä lukkoon. Harmi et monnarit on vaan kerran vuodessa ja näin aikaisin, aivan täydellinen syy luistaa enkusta ja ruotsista.

Töissä on taas tullut käytyä, lauantaina oli iltavuoro ässällä (ihan yksin ja meni oikeesti tosi hyvin!) ja eilen sittarilla. Elossa ollaan edelleenkin.

Huh kun oli tylsää tekstiä.

Young and sweet, only seventeen!

Kun mä aamulla heräsin, niin ensimmäinen asia mitä mä tajusin oli, et nyt mä oon vihdoinkin 17. Heti rupesi hymyilyttämään ja muutenkin oli hyvä fiilis, kun olin just saamassa mun aamuhommat valmiiksi äiti ja Lauri tuli alakertaan laulamaan mulle ja tuomaan mun synttärilahjan ja lupauksen kyydistä koululle, tosin mä halusin mennä bussilla ainakin Klakesta eteenpäin joten sinne sit lopulta sain kyydin. Lassikin halasi mua aamulla ja se yllätti mut ihan täysin, ärripurri lupas käyttäytyä koko päivän ihmisiksi :))

Mä en muista yhtäkään mun synttäriä, jolloin ois satanut tai ollut muutenkaan huono keli. Tänään siis vähän petyin kun ikkunasta näkyi harmaa pilvitaivas, mut onneks se siit kirkastui ja sadekin iski vasta ihan illalla. Bussissa sit onnittelin tämmöisen epävirallisen perinteen mukaisesti Annia heti kun vaan näin sen, ollaan siis synnytty samana päivänä ja vietetty ensimmäiset päivämme samassa sairaalahuoneessa, senkin jälkeen oltu tekemisissä vähän väliä ihan yllättävissäkin tilanteissa ja nyt ollaan oltu samassa koulussa jo yli neljä vuotta. Anna tuli kanssa samalta pysäkiltä kyytiin ja antoi varmaan parhaan synttärilahjan, jota oisin voinu toivoa, eli siis semmoisen ihanan synttärimuffinin <3 Oli kuulemma ajatellut antaa sen mulle ruokailussa kynttilän kera mut sen piti lähtee ekan tunnin jälkeen ja bussiin olis tuskin päässyt palavan kynttilän kanssa, joten sain sen sit ilman kynttilää mut kyl kyyneleet oli silti tosi lähellä ja en oikeen osannu sanookaan mitään vähään aikaan. Siin on oikeesti tosi ihana ja rakastettava ihminen :)<3

Koulussa meni aika normisti, aina välillä joku pysähtyi onnittelemaan ja muutama yritti jopa laulaa vaikkei siitä mitään tullutkaan. Mantsassa olin sit ihan alone kun Anna ja Ada oli molemmat sit poissa, mut ainakin sain kerrankin tehtyäkin siellä tunnilla jotain aiheeseen liittyvää. Illalla oli tarkoitus käydä porukoitten kanssa pizzalla, mutta kummisetä soittikin olevansa meidän pihassa just kun oltiin päästy pizzerian ovista sisään, joten ei kun takaisin kahvittamaan vierasta. En ollenkaan valita, mennään syömään sit kait huomenna ja kummisetä toi mun rakkaan digiboksini korjauksesta <3 Enää en missaa yhtäkään Taran montaa elämää!

Tää tais olla aika kuivaa tekstiä mut ei maha mitään, hei elämä on ja antaa sen olla ja sitä rataa, tänään mä en välitä sellaisista asioista! Sweet dreams EEEEVRIBADI<3

synttärilahjoi mummulta ja papalta, serkuilta ja äidiltä ja isältä

Well you can break my bones with sticks and stones but you can't hold me down

Joop en sitten taaskaan ehtinyt kirjoitella vaik kovasti lupailin, mut tällä kertaa mulla on onneksi oikeesti ihan hyvä syy siihen: tulin konffiksesta kotiin vasta aika myöhään ja aamulla oli kuudelta herätys, joten en paljoo jäänyt koneelle norkoilemaan.

Eilen tosiaan oli siis mun pikkuisten bergvikiläisten konffis kahta lukuunottamatta (toinen konfirmoitiin viikko sit kun sisko halus juhliin ennen vaihtoon lähtöä ja toinen päätti ihan itse ettei halua tulla kastetuksi), ja hyvin meni. Osasivat käyttäytyä ihan hyvin siel kirkossa vaik tiedän itekin et se ei mitään kauheen hauskaa hommaa olekaan, ja olin oikeestaan aika ylpeä niistä :) Jaettiin siinä konffiksen lopussa kortit omille pikkuisille ja halattiin kaikki ja lähdettiin kiertämään (isoset + nuorisotyönohjaaja + pappi) laulamaan parin riparilaisen juhlissa. Viidennet oli jo ehtineet loppua kun päästiin perille, mut käytiin sit laulaa sille ja parille sen kaverille niitten kotona (ihan mun toiveesta kun oli kummiskin mun ikioma ihana aktiivinen pikkuinen joka pelasti mut yksinpuhelulta<3). Nuorisotyönohjaaja tarjosi meille isosille vielä pizzat Kotipizzassa ennen kuin pääsin lähtemään kotiin, eli oli kaiken kaikkiaan ihan jees päivä, ääni tosin edelleen ihan hukassa ripariviikon huutamisen jäljiltä.

Tää vaan oli niin törkeen hieno, kaikki kuuli sen varmaan useemmankin kerran sen viikon aikana ;P

Me isostytöt onnistuttiin levittäytymään aika hyvin jo heti ekana iltana, kuvaan ei mahtunut mun ja Annin kamat jotka ovat taktisesti kameran takana siskonpetiä tehdessä sängyiltä vapautuneessa nurkassa...

SUPEREIMMAT ISOSET IKINÄ! <3

Tänään mä olin aika lonely kun Hannamari ei ollut koulussa, en keksinyt mitään tekemistä lehtikurssilla ja matikka aika kuivaa ilman kaveria, joten sielläkin sain ehkä yhden tehtävän valmiiksi. Mun pelastava enkeli oli onneks mun Anna-kultaseni joka piti mulle seuraa aina kun törmättiin käytävällä kautta ruokalassa ja tuli moikkaa mua matikkaankin kun sillä oli hypäri. Lähettiin sit yhessä proggikseen yläasteelle, ja nyt se sit lähti käyntiin munkin osaltani. Tehtiin ryhmissä minuutti-improt mahdollisesta murhaajasta ja murhan motiiveista, tuli aikas hienoja ;P Keskittymisosassa harjoiteltiin moniulotteisia hahmoja ilman ääntä, eli saatiin ensimmäiseksi joku tunnetila tms. jota lähdettiin toteuttaa lavalla liikkuessa ja siihen sitten rinnalle jokin toinen tunnetila, ja aina välillä maikka pyys seuraamaan tarkemmin jotakuta, joka onnistui sen mielestä erityisen hyvin, ja vitsit tuli hyvä fiilis kun se pyys muita katsomaan mun hahmoa, kun tunteet olivat valoinen ja rauhaton. Aika piece of cake, olin vaan ihan oma itteni :D Illalla oli sitten kauden eka tanssitunti eli streettiä, vielä ei ollut uus maikka vaan meil oli junnuope (ja on viel seuraavallakin viikolla) mut oli hei tosi kiva tunti! Lihaskunnossa olin ihan lähellä luovuttamista joissain kohdin, mut purin vaan hammasta ja vedin kunnolla loppuun saakka. Huomenna sit locking, pikkaisen jännittää!

"Sit asiakas on et emmä haluu lohta ja sit oot et haluutpas!"

Härregyyd mä oon taas ollut vaihteeksi tosi TOSI laiska kirjoittaja, en saanu mitään aikaiseksi vaik maanantaina lupasin kirjoittaa... No, eiköhän ne mun ripariviikon kohokohdat löytyny siitä edellisestä postauksesta, huomenna saisin niitä kuvia laitettuu aika sopivasti kun kuiteskin noitten pikkusten konffispäivä. Elikkä siis kymmeneksi mun pitäis suunnata Klaken kirkolle, saa nähdä mitä kiharat tykkää mopokypärästä.

Koulu lähti taas rullaamaan ihan niin kuin ennenkin ja toi mukanaan uusia superihania tuttuja, proggiksen, uuden kuvismaikan (tai siis sijaisen, mut sellaisen tosi kivan ja fiksunoloisen), pitkän matikan seiskakurssin jolla ollaan tähän mennessä lähinnä piirrelty tikku-ukkoja menemään laatikoihin yksi kerrallaan ja yhdistä pisteet -tehtäviä, saksalaisen vaihtarin ja lehtikurssin jolle sain Tinunkin suostuteltua mun kaveriks ja ehittiin jo aloittaa uusien ykkösten metsästys välituntisin kameran ja lammasvihkon kanssa. Eli siis tää tuleva vuosi näyttää oikeestaan tosi hyvältä, varsinkin täl hetkel noi mun tiistain ja perjantain kympin aamut ja se, et oon hei haloo KAKKONEN ja tänä vuon edessä WANHAT! Ei tullut parikriisiä vaan siinä oon ihan ajoissa, mekosta en mee sanomaan mitään... Äipän mielestä kaikki yli 100€ mekot liian kalliita. Ja mistähän se ajatteli mulle sellaisen hankkia, varsinkin kun kriteereinä myös se et näyttää munkin mielestä kivalta ja et ois nyörikiinnitys. Ei auttanut ees, et lupasin maksaa puolet puvusta.

Tosiaan juu siis maanantaina käväisin koululla tutorasioissa, tiistaina sitten muutkin paikalla. Miira oli tehnyt tutoreille ihan überhienon esittelyvideon, josta oon tosi ylpee, kauheen muuta ihmeempää ei sitten tapahtunutkaan viel silloin. Kurssit alkoi keskiviikkona, täs jaksos mulla siis ENA4, RUB3, GE2, S121, MAA7, KU4 ja DT-proggis, eli ihan mukava jakso edessä. Enkku sillä koulun karmeimmalla enkun opella mut yritän nyt kestää ja toivon sormet ristissä lopuille kursseille Annukkaa tai Koskelaa, ruotsissa Nihtilä joka on itseasias ihan kiva tuolla kun ei voi kauheen kauaa pelkästään mua tuijotella pahasti ja matikas Super-Jartsa. Mantsa oli pikkaisen ylibuukattu mut oon nyt siitä ihan superiloinen, koska sen takia tutustuin erääseen ihan mahtavaan ihmiseen. Anna oli siis viime vuonna vaihdossa USAssa, joten on nyt mun vuosikurssilla, ja tuli viimeisenä luokkaan joten pulpetteja ei riittänyt vaan veti tuolin mun ja Adan pulpettien viereen. Varmaan parasta mitä mulle on täl viikol tapahtunut (ton Hannamarin saamisen lehtikurssiin lisäksi), se on oikeesti tosi kiva ihminen ja oon tosi iloinen et meist tuli kavereita. Ollaan molemmat proggiksessa ja ilmeisesti joillakin yhteisil kursseil myöhemmin tänä vuonna, joten aikas jees. Torstaina käytiin koulun jälkeen tyttöjen kans Mannin kiinalaisessa, ei ollu ihan niin hyvää kuin yleensä mut ihan hyvää siitä huolimatta (vaikkei siel oikee korttikone toiminu vaan pelastauduttiin Millan käteisvaroilla). Eilen oli koulun jälkeen ylimääräinen työvuoro Nurtsilla, tänään saatiin Lassin kanssa marjapensaat viimein tyhjiksi ja oltiin iltapäivä ja ilta Pusulassa serkkujen juhlissa joilla ei siis ollut mitään ihmeempää syytä, saatto olla jotain heinätöiden loppumisesta ja kivaa oli! Saunottiin, uitiin, syötiin, paistettiin lettuja ja mä opin kääntää niitä heittämällä, pannulla oli vartta reilu metrin verran ja avotulella paistettiin!, pelattiin ihmiskimbleä, heitettiin ketjuja, hakattiin puita ja vuoltiin sytykkeitä, ja "voitin" sellaisen himohienon vaaleanpunaisen sydänheijastimen, jossa on kiroilevan siilin kuva <3

Apuva onks siit tosiaan vasta vuosi kun popitin tätä ihan täpöillä Sinin kanssa? :o

"Seuraavana isosten improvisaatioteatteria aiheesta kanttarelli!"

Nyt sitä tuli sitten isosteltua oikeen urakalla. En sit tiedä mikä siinä oli syynä, mut tällä leirillä meille isosille jäi aivan tajuttoman vähän vapaa-aikaa (tai sit meil vaa oli nii hauskaa noita ohjelmia suunniteltaes et siinä meni sit vähän kauemmin ku muulloin...), mut silti oli ihan sikakivaa! Aivan paras isosporukka IKINÄ, kaikki pelitti ja meil oli ihan oikeestikin aivan törkeen hauskaa. Mulla ei aivotoiminta riitä nyt melkein mihinkään, huomenna voisin kirjoitella vähän enemmänkin kun saan kuvatkin koneelle. Ja niin tietenkin pääsi siis käymään, että viikon aikana otin kuvia ehkä viisi minuuttia ekana iltana ja seuraavan kerran kamera eksyi käteen ehkä pari tuntia ennen lähtöä... Mutta ei maha mitään. Tässä hiukka esimakua meidän leiristä. Kuten näkyy, ainakin isosilla oli hauskaa, leiriläisistä en oo ihan niin varma.

"Niiskuneiti, puske kovempaa!"
"Minusta tuntuu että minä poksahdan!"
"Monet voivat yllättyä kuullessaan, ettei karkkipusseista löytyvä vaaleanpunalakkinen sieni olekaan sieni vaan itse asiassa vaahtokarkki."
"Niin kauan kun meidän talossa syödään perunaa, ni mä syön pöydän alla."
"Päivä 472 häkissä. Ruokavarat alkavat huveta, Emppu söi kaikki vadelmat."
"Tididididididi BÄTMÄÄÄÄÄÄN!"
"Rantakäärmeet kaks seiska viis"
"Eiku nyt me lahnataan!"
"Aijaijaijai SATTUU! Mut hei kato mun uutta tyyliä nousta portaat, saa ohittaa kun tässä menee hetken aikaa..."
"Eiks evoluutio oo se joka tulee menkkojen jälkeen?"
"MUSTI!!!"
"Kuka isosista on onnistunut haaksirikkoutumaan Puuhamaassa?"
"Äitiäitiisäisääiti tääl on MÖRKÖ!!!!!!!!!!!!!!"

No ei siel tietenkään mikään mörkö ollu vaan Jonne lukemassa Billy Grahamin elämäkertaa. Ehkä tajuutte tosta kannesta miks se kurkki aina välillä ties mistä ikkunoista ja pöytien takaa.

'Cause we are living in a material world

Toissapäivänä oli mun viimeinen työpäivä! Ainakin toistaiseksi, voi olla että saan joitakin ilta- tai viikonloppuvuoroja koulujen alettua, mut pikkaisen epäilen. Varsinkin kun ton mun uuden verokortin kanssa tuli ongelmia. Saa nähdä saadaanko setvittyä se solmu vai joudunko oottamaan paria satasta puolitoista vuotta veronpalautuksiin saakka. Mutta tän viikon oon nyt sitten ollut Nurtsilla, vaikka veikkasinkin et oisin jäänyt sittarille. Hommahan menikin niin, että Nurtsilla oli enää yksi vakkari jäljellä (+Hanna) ja Anette sai jäädä vielä viikoksi töihin, joten alimiehitys tulikin sinne Nurtsille. Mutta siellä oli oikeesti tosi kivaa olla töissä, siitä huolimatta, et välttelin niitä vuoroja tähän saakka. Se oli oikeestaan aika perfecto paikka: sen verran rauhallista, että sai kunnolla aamuisin kojun kasaan, mutta tylsää ei kuitenkaan päässyt tulemaan. Iltoja en siellä tehnyt, joten niistä en sitten tiedä. Sieltä löytyi kanssa sitten uus työkaveri Anni, jonka kans oli tosi mukava tehdä töitä ja muutenkin jutella. Tälleen loppujen lopuks mul oli aivan huiput ja ihanat työkaverit, JOKA IKINEN :) ja ei, en kirjoittanut tätä koska tiedän, et luette tätä, vaan koska se on ihan totta<3

Niin, oli muuten ihan mun tuuria. Selvisin koko kesästä ampiaisten keskellä ilman piston pistoa, mutta tottakai viimeisen työvuoron viimeisellä tunnilla mun hieno putkeni katkes, ja ihan mun oman tyhmyyteni takia. Tunsin vaan jotain mun iholla ja pyyhkäisin ennen kuin tajusin miettiä sitä vaihtoehtoa, et siinä istuisi amppari. Mun onnekseni oon allerginen hyttysille ja siitepölylle ja ties mille ötiäisille, mut en ampiaisille. Ei toi pistokohta kuin pikkasen punoita, eilen tottakai kirveli vähäsen.
Täytyy muuten tännekin  kertoa musta ja mun suustani, joka toimii pikkaisen nopeammin kuin mitä aivot ehtii käsittää. Sittarilla menin sanomaan varmaan tokavikana työpäivänä siellä hyvää syntymäpäivää kun piti sanoa hyvää päivänjatkoa (ja tottakai asiakas purskahti nauruun ja itse äkkäsin möläytyksen vasta hetken päästä) ja nyt tuolla Nurtsilla toivotin huomenia viiden jälkeen illalla. Auts. No, muilla ainaskin on hauskaa.

Eilen oli aika jees päivä, lähdettiin Aneten kanssa Hesaan ja juu, se on HESA, ei STADI, enkä aio ton stadin käyttöön taipua, tykkäsitte siitä tai ette kiertelemään ja shoppailemaan. Ensin kierrettiin Kamppi, kieltämättä aika pikaisesti, pitemmän aikaa viivyttiin lähinnä Onlyssa, sitten Raxiin syömään ja Elielinaukiolle Maariaa oottamaan. Siellä oli menossa joku VRn tapahtuma ja kuunneltiin ihan fiiliksissä suomalaista iskelmää ja nautittiin suomalaisesta kesästä ja auringosta. Maarian kanssa lähdettiin sitten Eurokankaaseen ja satamaan Kauppahalliin, josta saatettiin Maaria sen veljen autolle, ja lähdettiin takaisin Forumin ympäristöön kiertelemään. Ginasta löytyi kanssa vaikka mitä, tosin kortti keksi lakata toimimasta joten toiset farkut jouduin jättämään kauppaan. No, sainpahan ainakin neljä ylimääräistä leimaa (kaks niistä farkuista ja kaks hyvitykseksi korttikoneen  temppuilusta). Kaupat meni harmillisen aikaisin kiinni joten kaikkee ei ehditty mitä oltais haluttu, ehkäpä mennään joskus uusiksi?

Tän päivän pyhitinkin sit aika pitkälti siivoukselle ja pakkaamiselle, sekä vanhojen kuvien kaivelemiseen tutorien yllätysohjelmaa varten. Hoppas att de vill bli spectacular! Huomenna on siis lähtö Bergvikiin isostelemaan. Aikaisemmin en oo siellä käynyt, mut isostellu oon jo kahdesti aikaisemmin ja sit viel näiden uusien koulutuksessa apuohjaajana. Musta ette siis kuule taas viikkoon, joten au revoir mon ami<3

Ensiks näitä viime sunnuntain ostoksia, Intersport (ja hinnasta ei aavistustakaan, äiti maksoi kun se ei enää ikin halua nähdä mua niissä mun kulahtaneissa kollareissa)

Vero Moda 5€/kpl

Gina Tricot 19,95€

Gina Tricot 10€

Intersport 9,90€

Only 12,95€

Tästä eteenpäin siis eilisen shoppingeerauksia, Gina Tricot 49,95€

Only 16,95€/kpl

Näistä vaan toi sininen kynsilakka eiliseltä, muut viikon takaisia: Korvikset Vero Moda 3,95€/pari, luomivärit Gina 1€/kpl, kynsilakat Gina 3,95€/kpl ja tuubihuivi Vero Moda 9,95€