I'm not afraid tonight

Minkä takia aika matelee? Mulla on just nyt sellainen fiilis et haluisin olla ABI. Tiedän, että Martsarin ens vuoden abeista lähtee ääntä paljon enemmän kuin tän vuoden abeista, ja oon varma, että viimeistään monnareissa meidän ABITURIENTIT kuuluu Vaskikseen saakka. Oon koko päivän selaillut youtubesta abivideoita, miettinyt penkkariteemoja ja abikuteita. Meillä on aivan loistava idea abiverkkareiden painatukseksi jos sellaiset nyt otetaan. Onneks abivaatteiden kanssa päästään ihan kohta asian ytimeen: torstaina valitaan, mistä hankitaan noi abivaatteet, ja sen jälkeen alkaa äänestys siitä, otetaanko perus huppari+verkkarit vai jotain erilaisempaa, kuten jumpinit tai baseball-takit. Meillä oli siis tosiaan tällainen pieni konflikti noiden abivaatteiden tienoilta. Moiskalle eli OPKH:n puheenjohtajalle oli joku tuonut edellisvuosien abivaatepaikan katalogin ja se oli sit kerännyt muutaman tytön kaverikseen hoitamaan niitä asioita, mut mukaan lukien. Siinä vaiheessa kun järkättiin Facebookiin abiryhmä ja kerrottiin pistävämme piakkoin äänestyksen kehiin, muutama muu kakkonen ilmoitti meille, että niillä oli jo sopimus abivaatteista yhden toisen yhtiön kanssa. Nyt on homma kuitenkin hoidossa, ja tällä hetkellä näyttäis vähän siltä että mä jatkan abivaatehommissa vielä torstain jälkeenkin. Katsoo nyt sitten. Haluun nimittäin jo abeilla!

Onnistuin aamulla nukkumaan puolisen tuntia pommiin, mutta sain itseni lähtövalmiiksi (lue: vaatteet päälle ja ison nenäliinapakkauksen koululaukkuun) kymmenessä minuutissa ja ehdin bussiin. Leikin elefanttia koko päivän, kuvistunti tais olla ainoa jolla en ollut jatkuvasti niistämässä. Himskatin nuha. Muuten olo onneksi helpottanut. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja varmistaa muutamasta henkilöstä omin silmin et ne oli kunnossa. Leikittiin Samulin kanssa kierrätysvaatesuunnittelijoita.

Kouluhommiin mä kylläkin kuolen. Lukiodiplomit poislukien mulla on abivuonna tiedossa about 20 kurssia. Niistäkin yks on ussan pakollinen kolmoskurssi. Mietin vähän, et kyselisin jos saisin suorittaa sen kesällä itsenäisesti ja jos selviäisin ylppäreista ilman muutamaa matikan syventävää kurssia. Sit jos viel keksin lähteä proggikseen mukaan ens vuonnakin, niin mun kurssimäärä vain kasvais entisestään. Saa nyt nähdä. Jos on tosi kiva aihe niin voisin mennäkin mukaan, sen verran mahtava kokemus proggis oli.

Öö. Mitäs muuta. En tiedä. Eikun tiedänpäs. Lauantaina tuli Melodifestivalen. Ulrik Munther pääsi finaaliin. Rakastan. Vaik ei toi ookkaan niin hyvä kuin Soldiers.

Tell The World I'm Here

Tänään jäin sitten kotiin aamuisen kuumefiiliksen takia. Jos oon kipeenä, mulla on herätessä alilämpöä ja illalla melkein sen neljäkymmentä astetta, ja nyt tänään herätessä mul oli lämpöä yli puol astetta alle normin. Ei se kuume sit onneks noussutkaan, alilämpö ja nuha vaan jäi. Silti oon ihan häpi kotipäivästä. Saa levättyä ja paranneltua itseään. Vaikka oishan se ollut kiva nähdä kavereita ensimmäistä kertaa wanhojen jälkeen ja varmistaa muutamista omin silmin et ne on ihan elävien kirjoissa. Miksi oi miksi mä oon aina niin huolissani kaikista muista? Ehkä se on kuitenkin vaan hyvä juttu vaikka käykin enemmän tai vähemmän mun mielenterveydelle.

Silloin ennen hiihtolomaa mä lupailin kovasti lisää kuvia ja ehkä videotakin mun wanhoista. Nää kuvat on ottanut sellainen huipputyyppi kuin Maria H, joka istui kaikissa meidän tansseissa ja joissakin harkoissakin kameran kanssa. Superiso kiitos sulle! :----)) Niin, ja sitten tietenkin meidän oma tanssi. Eiks ookkin hieno?

oli ne kyl hyvän näköinen pari! :))

rakas rinsessainen

♥

HIIHTOLOMA!

Mua väsyttää ihan hirveästi, raskas mutta samalla hirveen kiva ja antoisa viikko takana. 15 uutta tuttavuutta, plus tietty Annika. Kivaa oli!

Tosiaan. En jaksa paljoa kirjoittaa koska väsymys. Asiaa ei auta yhtään, et pari päivää sitten alkoi nuha ja eilen illalla tuli kuumettakin. Nyt tää nuha on sit ihan armoton, ja oon kuulemma ollut eilisestä saakka ihan kuolleen näköinen. Semmoinen on olokin. Toinen juttu on se, et viime yönä jäi unet vähän vähiin. Annika ja Roosa keksivät alkaa pelkäämään pimeää, eikä siinä metelissä paljoa unta saanut. Huone hiljeni vasta, kun yövalvoja oli käynyt laittamassa vessaan valot päälle. Että sellaista.

"Nooaaa rakenna Herralle arkki arkki!"
"Mul on jaffakeksi, mul on jaffakeksejä.... Jaffakeksitanssi!"
"Olitte oikeesti parhaat isoset ikinä!"
"Äm see koppa koppakuoriainen!"
"SPLÄSH"
"Meillä ei ole nauloja. Tämä on kukkakauppa."
"Kuka isosista on tökännyt Veeti Kalliota takapuoleen muovihaarukalla?"
"Ameeeba ameeba"
"Vain TOIVO jäljelle jää! TOIVO nousee yli ulapan.... Vain yksi nimi TOIVOmme on"
"Pidämme TOIVOA yllä!"

Ei jaksa. Ei sit millään. Keltainen imuri ja Laurenzia.

Wanha jo nuorena

Nyt ovat mun prinsessapäiväni sitten takana. Kauniita leidejä ja komeita herrasmiehiä, limusiiniajelu mahtavassa seurassa, repeileviä mekon helmoja. Jatkot, pöydällä tanssimista ja muista huolehtimista.

Mulla oli kaksi aivan mahtavaa päivää aivan huipussa seurassa. Torstaina oli penkkarit ja illalla sitten wanhojen ensimmäinen tanssinäytös. Illalla Katajanokalla wanhojen illallinen ja eilen sitten tanssittiin päivällä kahteen otteeseen, ensin yläasteelle ja sitten omille ykkösille ja mersuille. Lopulta päästiin kuoriutumaan tanssimekoista, vaihdettiin hieman lyhyempään malliin ja limusiinikyydillä Espan kautta wanhojen jatkoille. Oli ihan mahtavaa! Tosiaan, mun mekko keksi ryhtyä hankalaksi: ensin viimeisissä harjoituksissa ratkeavat toisen puolen kaikki nostot, iltatansseissa revin sisävuoren ja perjantain ensimmäisessä tanssissa lähes kaikki jäljellä olevat alkuperäiset nostot pettivät. Ei ollut edes taukoa, jolla pääsisi pahimmat paikkaamaan, vaan sitten mentiin kymmenisen senttiä liian pitkällä helmalla joten kuten tanssit läpi. Viimeisellä tanssikerralla kaikki menikin sitten nappiin: mekko kesti, kengät pysyivät jaloissa ja kaikilla oli hyvä fiilis.

Wanhojen illallinen oli jotain tosi hienoa. Lähes kaikki tanssijat olivat Katajanokan kasinolla, pojat puvuissaan ja tytöt tanssimekoissaan ja kampauksissaan. Ruoka oli jotain taivaallista (sillä hinnalla kyllä sietikin olla). Illalliselta lähdettiin puoli kahdentoista aikoihin porukalla Anna thö kuski, minä thö EP ja Samuli, Ada ja Kristiina takapenkkiläisinä. Jostain syystä me kadotettiin Mannerheimintie ja navigaattoreista ja Samulista huolimatta me ajauduttiin Tuusulanväylälle ja ajettiin kehä kolmosta väärään suuntaan kunnes lopulta löydettiin itsemme puolenyön jälkeen Vantaan Ikealta. Mitä ihmettä?

Jos illallinen oli hienoa, niin jatkoilla oli aivan mahtava fiilis. Kahdeksan jälkeen kokoonnuttiin yhdentoista hengen voimin Energia-areenalle odottamaan limusiinia. Musiikki pauhas ja tunnelma oli jotain mahtavaa, en oo ikinä aikaisemmin ollut limusiinin kyydissä. Jatkopaikan pihaan kurvattiin musan soidessa täysillä, ja itse jatkoilla oli tosi kivoja ja ihania ihmisiä, hyvää musiikkia ja iso tanssilattia. Jotenkin mä taas ajauduin vain pitämään muista huolta koko illan. Mutta ei siitä sen enempää, jokainen kuitenkin selvisi takaisin kotiinsa. Kuvat mulla on kaikkien muiden kameroilla, koska en itse jaksanut/muistanut kuvailla nimeksikään. Hupsista! :3 Enemmän kuvia sitten huomenna tai viimeistään hiihtoloman jälkeen (tosiaan, unohdinko mainita? mä lähden jälleen viikoksi isostelemaan huomenna, viikon päästä nähdään!), nyt saatte tyytyä muutamaan facebookista poimittuun kuvaan :) En noista sitten tiedä että kuka ottanut, mutta juu eivät siis ole varmaan mikään mun omaottama.

Meidän piti muuttaa maailmaa

Koeviikko loppui ja mä voin taas kerran sanoa selvinneeni siitä kunnialla. Vaikka tietty mä aina hermoilen ja stressaan ja oon muutenkin ihan duracell-pupu. Mutta siis hyviä numeroita tuli, ei yhtäkään alle kiitettävän! :-----) Ruotsi ja enkku oli ysei niin kuin aina, fyssa vahva 9½ (eli tokarissa kääntyy kympiksi) ja matikka, hissa ja mun suureksi yllätyksekseni äikkä kymppejä. Tota äikkää mä taas kerran ihmettelen. Miten on mahdollista, että oon kokeessa fiiliksellä mitään en ymmärrä, mitään en osaa, kirjoitan nyt vain jotain päästäkseni pois kokeesta, ja sit yhtäkkiä oonkin saanut molemmista tekstitaidon vastauksista 6p?

Tiistaina vieteltiin sitten tyttöjeniltaa. Ja se oli ihan älyttömän kivaa, taas vaihteeksi! Leffalistalta löytyivät Mulan (koska mä en ollut sitä ikinä nähnyt aikaisemmin kokonaan), Sinun numerosi (koska Chris Evans) ja Tie Eldoradoon. Vikaa kattoessa mä sit nukahdin. Eikä aavistustakaan, mitä hitsiä siinä leffassa oikein tapahtui.

Ei mulla oikeastaan muuta oo nyt tapahtunut. Uusi jakso alkoi tänään, lukkarista löytyy enkkua, äikkää, matikkaa, kemiaa, bilsaa, kuvista ja ussaa. Päätin ruveta sosiaaliseksi ihmiseksi ja sain uuden kaverin. Muutenkin oon ollut tänään vähän enemmän tai vähemmän ylienerginen (koska oon nukkunut koko viikon aika huonosti), pompin tuolilla, en pystynyt keskittymään mihinkään tai olla tekemättä juuri mitään, ja ennen kaikkea mun oli pakko puhua koko ajan. Höpötin vaan semmoisella tahdilla, että kukaan tuskin taisi pysyä perässä. Kotona salikäynnin jälkeen mä sitten huomasin olevan ihan nukahtamispisteessä.Kerrankin näin päin, yleensä se nuokkuminen tapahtuu koulussa ja paremman kuuntelijan puutteessa peilin kanssa käydyt monologit illalla omassa huoneessa.

Never gonna give u up!

Mulla on ollut aivan älyttömän hauska viikonloppu, ja siitä kiitos mun aivan superhyperübermahtaville ja ihanille kavereilleni. Tai ehkä mun pitäis sanoa ystäville. Kaveri vaan kuulostaa paremmalta korvaan, se ei oo liian muodollinen sana. Mut aina kun mä puhun kavereista, tarkoitan siis ystäviä. Epäselvää? Hei c'moon, mä oon Katja, tottakai tää on epäselvää. Niin kuin aina.

Äikän ja hissan kokeet meni ihan jees. Kyllä ne läpi meni, hissasta mulla on jopa hyvä fiilis. Äikästä en sit ikinä tiedä. Matikan tehtävät oon saanut jo melkein tehtyä (siitä huolimatta et se on mun viimeinen koe), fyssa vaan pelottaa. Ei enempää koulusta. Torstaina mul oli se mun kauan pelkäämä hampilekuri, ja tuomiona multa poistetaan kaikki viisaudenhampaat kerralla huhtikuun lopulla. APUA! No mut ainakaan mulla ei tartte paikata yhtäkään hammasta.

Perjantai. Oli mahtava. Ja ihan huippu. Ja mulla oli hauskaa. Jälkikäteen vielä hauskempaa, koska kaikki ei muistaneet tekemisiään. Mä muistan. Omien lisäksi vielä muidenkin. Ja se on hirveän hauskaa nähdä, kun toiset kuulee omista toilailuistaan. En kerro muuta. What happens in Nurmijärvi, stays in Nurmijärvi. Ehkä joskus uusiksi. Kotiin löysin puol kahden aikaan yöllä, ja vartti meni ennen kuin sain keploteltua itseni sisälle. Koska olin unohtanut avaimen kotiin ja kukaan ei ollut hereillä eikä herännyt puhelimeen.

Tänään olin sitten pulkkailemassa Vantaalla, ja se oli ihan hirveän hauskaa! Ne viisvuotiaat pikkutytöt vaan kuoriutui isoista lukiolaisista (vaikka laskut jäikin aika lyhyeen kun oli turhan jyrkät mäet). Käytiin mäkkärissä, ajeltiin ympäriinsä ja käytiin moikkaamassa Tinua töissä. Ja popitettiin musaa. Ja kertailtiin perjantaita.