But you are unable to see that

Huomenna on mantsan koe. No no no no no. En oo viel yhtään valmis. En niin yhtään.

Perjantain matikankoe meni tosi hyvin, tälleen jälkikäteen tajusin unohtaneeni jostain vastauksesta metriyksiköt. But no worry, ne oli vaa yhet ämmät niin tuskin se mun koe niihin kaatuu :) Illalla Annalle tuli tylsää ni se tuli meille viettää leffailtaa ja yökylään. Täl kertaa katottiin Rio ja Valentine's Day, tosin meillä rupes aivot tilttaamaan jo ennen tokan leffan puoliväliä. Häiriköitiin ihmisiä facessa (moi Venla ja Ada!) ja oltiin vaan. Lauantaina sit heitin Annan kotiin samalla kun lähdin IKO-päivään, joka sit oli aika samanlainen kuin aikaisemmatkin (niin täähän oli siis nyt mun viides) enkä sit nähnytkään siellä yhtä tyyppiä kenet oisin halunnut nähdä. Vähän jäi harmittamaan. Tänään oonkin nyt sit käytännössä vaan ollut, vaikka mul oli hienoja suunnitelmia lukemisesta ja siivoomisesta ja vaikka mistä. Poikien kuvat sain otettua kuviksen portfoliota varten, tosin näin jälkikäteen tajusin et Lassi kattoo siinä kuvassa ihan liian ylös ja joudun ottamaan siitä uuden kuvan. No, aurinko oli jo mennyt katon yli joten huomenna täytyy kokeilla uusiks samoihin aikoihin. Lisäksi meidän tulostimesta oli keltainen mustekasetti tyhjentynyt, joten joudun käydä tulostamassa kuvat koulussa sitten tiistaina. Lisäksi oon tehnyt vanhasta kenkälaatikosta ja julisteista sellaisen superhienon boksin. Näätte kuvia sitten tiistaina.

Kaksi koetta jäljellä. Ruotsi menee, mantsaan en tosiaan oo viel saanut valmistauduttua. Todennäköisesti tartun kirjaan yhdeksältä ja luen paniikinomaisesti läpi yön.

Me, myself & I

Hui kun tuli pitkä. Mut tällainen mä vaan oon.

Voisinks mä olla olla olla se sulle?

Nyt on sit taas vaihteeksi koeviikko korkattu! Tänään oli enkun koe, johon lähdin eilisillan vartin ja aamun bussimatkan lukemisella. Meni ihan älyttömän hyvin, ja vaik en siitä enkunopesta tykkääkään, niin koe oli tosi kiva. Esseevaihtoehtoja oli viisi (viisi! siis oikeesti! mikä taivas tää on?) ja niistä kolme (!!!!) oli sellaisia, joista oisin saanu helposti tekstiä tuplasti sanamäärän verran, vieläpä sellaista monipuolista ja hyvällä sanavarastolla varustettua tekstiä. Huomenna sitten matikka ja derivaatta, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, et sekin menee oikein hyvin. Tän on pakko olla maailman rennoin koeviikko.

Mulla on ollut hirvee himo kirjoittaa koko tän viikon, mut ei vaan oo osunut sopivaa saumaa kirjoittamiselle. Maanantaina oli tanssi ja ruotsin essee, tiistaina sama homma. Eilen tulin kotiin Vantaalta joskus yhdentoista aikaan illalla (Koeviikko alkaa, mitä teen edellisenä iltana? No tietenkin lähden leffaan ja syömään Flamingoon kun firma kerran tarjosi! Katottiin Tie pohjoiseen, ja mä ja Elina laskettiin kyllä aika selkeesti sitä yleisön keski-ikää, mut ei kyl ollut mikään huono leffa.). Nyt sit kun vihdoin ehdin, niin mulla ei oo aavistustakaan, mitä kirjoittaisin. Kuviakaan ei nyt oo, mut sitten kun otan täs parin päivän sisään kuviksen portfolioo varten pari kuvaa pojista niin lopputuloksen voisin laittaa tänne.

Mut hei nyt mie meen, hej då! Om någon vill tala svenska, jag är altid här.

I've got everything that I need, right in front of me

Mulla on ollut ihan mahtava viikonloppu. Ainoo miinus oli siinä, et perjantain draama oli lähinnä puhetyötä: käytiin pienryhmissä läpi meidän näytelmää, sen kohtauksia, rakennetta, hahmoja ja nimiä. Saa nyt nähdä et minkä niistä ehdotuksista se saa nimekseen. Huomenna pääsee sit taas lavalle! :)

Menin käytännössä suoraan koulusta (kävin äkkii kääntymässä kotona hakemassa mun kamat) Annalle yöksi Klakeen. Siit on ihan sikakauan kun oon viimeksi ollut kellään yötä, ja viimeisiltä 6-7 vuodelta mä muistan olleeni vaan Anetella tai Maarialla (niilläkin vaan ihan pari kertaa) ja sit tietty serkuilla ja tädillä, mut niitä en ehkä ihan kuiteskaan laskis yökyliks. Anyway, käytiin Filmtownissa vuokraamassa pari leffaa (ja ostamassa PAAALJON karkkia!) ja Yang'sissa hakemassa vähän kiinalaista noutoruokaa. Ajettiin mun skoballa sit Annalle (nauratti itteäkin kun Anna vaan kikatti kyydissä, se ei ollu ikin aikaisemmin ollut mopon kyydissä) ja vallattiin niitten olkkari. Katottiin leffat, syötiin ja mässättiin karkkia ja hölötettiin vaikka mistä. Nukuttiin siel levitettävällä sohvalla, ja sit aamulla kun oltiin saatu kiskottua itsemme ylös pistettiin pystyyn Singstar-karaokeaamu. tultiin sit siihen tulokseen, et sitten jos ja kun meillä on wanhojen risteilyllä karaokea niin mennään laulaa kahdestaan ja mä vedän räppiosuudet ja Anna lauluosuudet. Varo vaan Cheek, me tullaan raiskaan sun biisit!

Mun PITI lähtee kotiin joskus kahdentoista aikoihin, mut se lähtö vähän venähti joten olin kotona sit lauantaina joskus kahden jälkeen. Olin ajatellut siivota ja tehdä kouluhommia, mut se jotenkin jäi ihan kokonaan. Illalla sitten katottiin Lassin kanssa Nälkäpeli. Siinä on kyllä yks hyvin hyvin ongelmallinen leffaseura. Joko se on niin fiiliksissä et toistelee sen mielestä hauskoja vuorosanoja ja pomppii penkissään tai sit se kyselee koko ajan. Käskin vaan lukemaan kirjan. Siellä se nyt sitten on pitkän varausjonon hännänjatkeena.

Tänään sain sitten lopulta tehtyä niitä rästihommia, joista oon valitellut jo varmaan pari viikkoa.
Huoneen siivous: hoidettu.
Marsujen häkki: Hani ja Ella nautiskelevat nyt puhtaista puruista ja leikatuista kynsistä.
Mantsan bonustyö: onnellisesti Fronterin palautuskansiossa.
Matikka: Enää kymmenisen tehtävää jäljellä.
Kuvis: poikien kuvat ottamatta, mut nyt on Edelfeltin elämänkerta ja teoksen esittely valmiina.
Ruotsin essee: ainoa, joka unohtui, mut en kyllä ois ehtinytkään.

So everything is fine!

ps. Kiinalainen noutoruoka on jotain niin taivaallista!
pps. Mä rakastan meiän ninjavauvaa <3
ppps. Dark Shadows on jotain hyvin hämmentävää.
pppps. The Muppets. Everything you need for smiling.

Pokemon, oot mun ystäväin, olet aina vierelläin!

Mulla venähti vähän pitkäksi näitten synttäreiden juhliminen: vasta nyt päästiin viettämään kavereitten kanssa aikaa keskenämme. Muutamat viime tippaan perutut sovitut jutut siihen vaadittiin, mutta lopulta me se saatiin järkättyä. Johku ei tosin päässyt, mutta tultiin siihen tulokseen, et sen aikataulu on sen verran tiukka noitten tulevien SM-kisojen vuoksi et meiän aikatauluja on ihan mahdoton yhdistää. Sen sijaan meitä tuli ilahduttaa Espoosta saakka Binni, joka on ihan huipputyyppi, vaikkei ihan tuota meidän ydinporukkaa olekaan.

Mentiin siis aika lailla heti koulun jälkeen eli kuudelta Nurtsille keilaamaan. Kaksi rataa otettiin tunniksi meille kuudelle ja meil oli tosi kivaa! Mä sain otettua jopa kuviakin, näin pitkästä aikaa. Käytössä oli Annikan serkun putki kun oma pitkä objektiivi unohtui autuaasti kotia. Kuljeskeltiin keilauksen jälkeen ympäri Nurtsia kyytiä ootellessa, ja ei siinä muu auttanut kuin räjähtää nauruun sen viimein tullessa: Ison, valkoisen suurperheen auton sijaan Annikan isä tulikin hakemaan meitä tavallisella henkilöautollaan, ja kaiken lisäksi etupenkillä oli jo matkustaja. Siinä oli ihmisillä ihmettelemistä meidän pyyhältäessä ohi kuusi pitkää tyttöä takapenkillä. Jäätiin Nooralle viettämään iltaa, juteltiin ja syötiin jotain pientä ja pohdittiin elämää noin yleensäkin. Kotimatkalla tulinkin sitten poliisin pysäyttämäksi ja puhalluttamaksi. Ajokortti löytyi ja promillet nollilla, joten toivottivat lähinnä hyvät illanjatkot ja päästivät jatkamaan matkaa.

In the twilight of these white nights

Mä läysin mun uuden lempparilauluni. Oon kuullut White Nightsin jo aiemminkin useemmankin kerran, ja aina se on jäänyt kaivertamaan mieleen hetkeksi. Nyt sit sain sen lopultakin jäljitettyä, ja oon ihan onnesta soikeena! Tää on nyt soinut 24/7 eilisestä asti.

Sanoisko vaikka, että mä oon ihan hirveesti jäljessä kaikesta. Tosin mulla on jo aikataulu valmiina, mut saa nyt nähdä, kuinka paljon apua siitä loppupeleissä on. Ainoa asia, jonka oon saanut tehtyä, on palaute ihmissuhdetaitokurssista. Huomenna olisi kanssa enkun referaatin palautus, tosin sen ajattelin jättää mulle bussitehtäväks. Jotain plussaa näissä pitkissä koulumatkoissakin. Rästilistalta multa löytyy myös ruotsin teksti (palautus vasta ens tiistaina, eli sitä en viel ressaa), mantsan bonustyö (viikko aikaa), kuvikseen muutama teksti + kommenttityö (tekstit teen varmaan viikonloppuna, ja huomenna ajattelin saada hyvään vaiheeseen ton kommenttityön kuvistunnilla) sekä tietenkin se iänikuinen matikka. Mä rupean pikkuhiljaa ymmärtämään jotain derivaatasta. Tosin vieläkään ei oo ihan täysin tullut selväksi, et mikä se derivaatta oikein on. Jotenkin se liittyy tangenttiin, ja villi veikkaus on, et derivaatta kertoo tangentin yhtälön. Saa kertoa jos meni ihan metsään, vielä on reilu viikko aikaa sivistää mun tietotasoani. Joka tapauksessa, vaikka mitä on tekemättä, ja mun kalenterin ylimääräinen aika -kohta näyttää aika pyöreästi nollaa. Miten mulle näin oon päässyt käymään?!?

Koulussa on ollut aika perushuttua, tosin kaikkialle on aina niin kova kiire, etten oikeen ehdi ees välkkiä pitämään. Pari päivää oon ajatellut hoitaa ton mun matkatukijutun, mut ei oo vaan iskenyt mitään rakoa, jossa oisin voinut käydä sen hoitamassa. Hirvee fiilis. Samalla tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Tätäkin mä ihmettelen syvästi. Minne ihmeeseen se aika oikein katoaa? Jos tää ois Harry Potter -kirja, niin mä veikkaisin ei-olemista (olikohan se noin? kyllä varmaan). Tosiaan mun vapaa-aika on nollilla: koulun jälkeen on aina hirmuinen kiire harrastuksiin tai jonnekin muualle. Maanantaina ja eilen oli tanssia, tänään ysiseiskojen isoskoulutus. Streettunnit on aika jänniä nykyään, kun meillä on se mun joskus mainitsema uusi ope. En sano mitenkään, et se ois huono opettaja. En vaan oo vielä tottunut sen tyyliin, vaikka mä tunnunkin ole paljon avoimempi sille kuin moni muu meidän ryhmäläinen. Mä nyt katon, et miten tää tilanne kehittyy. Tuskin siinä kauaa menee ennen kuin mä saan punaisesta langasta kiinni, mul on kummiskin yhdet parhaista pohjista siellä tunnilla, jossa monet siis ensimmäistä vuotta streetissä. Eilinen logging oli muuten ihan älyttömän hauska. Anniinaa en oo vielä edes nähnyt, ja sen saikku kestää kuulemma vähintään lokakuulle, ja nyt meillä oli joku ihan uppo-outo sijainen, joka oli jo viime viikon tunnilla (jolla siis en ollut). Nimeään se ei muistanut kertoa, mutta muuten ihan älyttömän mielenkiintoinen ja kiva tunti. Ensinnäkään meillä ei ollut oikeeta lihaskuntoa (plussaa), toiseksi sen tekniikkaharjoitukset oli tosi mukavia (lisää plussaa) ja viimeiseksi, muttei tosiaankaan vähäisimmäksi, mä tykkäsin ihan sikana sen tekemästä loppusarjasta (isot aplodit ja iiiiiiiso plussamerkki!). Tänään kiidin sitten koulusta tosiaan suoraan paimentamaan näitä pikkuruisia häröpallogenerationin isoskoulutettavia. Ei siitä sitten sen ihmeemmin mitään kerrottavaa, aika normijuttuja ja lopuksi joku haastattelu pääsiäisriparista.

Huomenna mennään vihdoinkin viettää mun synttäreitä, tosin vitsinä siis enemmänkin nähdä ihmisiä pitkästä aikaa kuin oikeesti juhlia. Mennään keilaamaan kuudestaan (minä, Annika, Noora, Anette, Maaria ja Binni) ja sen jälkeen Nooralle viettää iltaa. Perjantain oon luvannut viettää Annan kanssa leffailtaa. MIHIN IHMEEN RAKOON MÄ TUNGEN NOI KAIKKI KOULUTEHTÄVÄT?!?!?! Kalenterin käytön opettelu ei ota onnistuakseen kaikkien menojen kanssa. Miks aikaa ei vois vaan olla, voisin napata sitä aina jostakin tarpeen tullen? Koeviikkokin alkaa ens viikon torstaina.

Ps. Se fiilis, kun saa ruotsin lyhyestä tekstistä 28/33p ja kokee kerran elämässään oikeesti osaavansa ruotsia. Jag kunde tala svenska hela natten! God natten alla, sov god<3

Ehkä joskus ensi elämässä

Ei tiedä mitä kirjoittais. Ajatukset vaan virtaa päässä, unohtuu heti sen jälkeen. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämmöisiäkin päiviä joskus tulee. Aivot käy viikonloppuvaihteella.

Kirja tuli luettua ja nyt olo on tyhjä. Mitä v*ttua sitä oikein tekisi? Vastaus: jatkan aivojeni tuhoamista ja vilkaisen yhden BB-jakson. Ei kannattanut, nyt tuntuu viel enemmän siltä et korvien välissä olisi kiisseliä.

Rupesin vähän miettimään, niin heti keksi hirmuisen läjän tekemistä. Huone on edelleen siivoamatta, marsujen häkinkin vois siivota, kaappiin en oo vielä koskenutkaan. Uudet tapetitkin vois jossain välissä laittaa, ja sitä ennen pitäisi repiä vanhat alas. Kouluhommiakin ois, matikassa oon jäljessä ja mantsaan pitäis tehdä kulttuurimantsan työ Islannista. Ei onnistu, ei niin millään. Jopa Laurin kanssa leikkiminen vei voiton. Toi kaapinsiivous on itse asiassa ihan kivaa hommaa, mut sitä vaan ei voi tehdä ennen kuin huone on muuten siisti. En jaksais yhtään. Blogin kirjoitus vie voiton, siitäkin huolimatta, et mulla ei oikeesti oo yhtään mitää kirjoitettavaa eilisen jälkeen. Kaipa mä siis voisin kertoo jostain vähän yleisemmästä. Härregyyd oon kateellinen Venlan kirjoitustaidolle. Ja sillä on aina kuviakin. Ei vaan mulla.

Nyt jos jaksoit lukea tänne saakka, niin onneksi olkoon. Saat tietää yhden jutun, jota en oo kertonut kuin muutamalle. Tai tavallaan oon, mutta tosi ohimennen, hyvä kun oon maininnut, ja nimen tietää ehkä viisi ihmistä, niistäkin vain yksi on sellainen, joka on tavannut tän henkilön. Tykkään yhestä ihmisestä ihan sikana. Oon tuntenut sen kutakuinkin puolitoista vuotta, ja se on osoittautunut aivan mahtavaksi ihmiseksi. Aloitetaan vaikka siitä, et se on hyvännäköinen. Ei ehkä sillä perinteisimmällä tavalla vaan silleen et se on mun mielestä hyvännäköinen. Toiseksi se on niitä harvoja poikia, joiden kanssa mun oikeesti helppo jutella, ja sitä oikeesti kiinnostaa mitä mä sanon. Aina, kun mä nään sen, sydän jättää yhden lyönnin välistä ja alkaa hymyilyttää. Aina se vilkuttaa ja hymyilee takaisin. Ongelma on, että mä oon ihan hemmetin ujo missään tuollaisissa tilanteissa. Välillä mä mietin, et miten kertoisin sille, mut sit en kerrokaan. Ja nyt tää ainoa ihminen, joka tietää tästä tilanteesta ja tietää kans tän mister x:n, on antanu mulle aikaa maaliskuuhun saakka tehdä jonkunlainen aloite. Sitä en sit tiedä, et mitä se on suunnitellut jos en tee mitään ennen sitä aikarajaa. En mä nimittäin uskalla kertoa sille et mitä oikeesti ajattelen. Ei siinä muuten olisi mitään ongelmaa, mut siit on tullut mulle tosi tärkee ihminen ja pelkään, et jos se ei ajattele samoin niin meidän ystävyys kärsii. Oon kuitenkin mieluummin pelkkä ystävä kuin en mitään. Ehkä mä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, siinä vaiheessa, kun oon muuttamassa Tampereelle. Ehkä.

You smile that beautiful smile

Ja taas on jotenkin hurahtanut viikko viime kirjoituksesta. Miten tässä aina käy näin, varsinkin silloin kun oikeesti on jotain kirjoitettavaa? En haluis tehdä taas kilometripostausta, joten yritän kertoo nää jutut aika yleisesti ja nopeesti.

Sunnuntaina olin siis Annan kanssa Hesassa (ja ei, en alistu siihen stadiin), ja kivaa oli! Katseltiin kauppoja ja paikkoja, käytiin syömässä ja istuttiin varmaan tunti Kampin kahvilassa juomassa smoothieita ja juttelemassa kaikesta maan ja taivaan välillä (lukekaa: puolet jutuista liittyivät proggikseen). Mukaan tarttui lähinnä vaatteita: pari ruutupaitaa Ginasta ja huppari Cubukselta, niiden lisäksi pari kynsilakkaa, pipo ja sellainen inana pöllökoru.
Alkuviikko oli aika perus, koulua ja harrastuksia, tosin äiti ja Lassi lähtivät Lappiin leirikouluun, ja mun piti jättää logging väliin Laren hoidon vuoksi. Eilen suuntasinkin sitten ihmissuhdetaitokurssille tutor-isoseksi Rasmuksen, Miiran ja Kipan kanssa. Pääasiassa istuttiin niiden ykkösten kanssa tunneilla ja yritettiin rohkaista niitä puhumaan, välillä vedettiin muutama leikki. Oltiin Rasmuksen kanssa vähän epävirallisina uimavalvojina illalla, ja meil oli tosi mukavaa. Istuttiin laiturilla suurin piirtein tunti ja juteltiin vaikka mistä. Jossain vaiheessa tajusin puhuvani jopa sellaisia asioita joista en oo puhunut oikein kellekään muulle, mut meil oli tosi kivaa vaa istua siellä ja katsoa tähtiä. Ja tätä älkää nyt lukeko mitenkään 'oi se on selkeesti nyt ihastunut rasmukseen', koska se ei oo tosiaankaan totta: se vaan on mukavaa kun on joku jätkäkaverikin jonka kanssa puhua. Ne ykköset oli muuten tosi kiltisti, kukaan ei ees pitänyt meteliä hiljaisuuden jälkeen. Viime vuonna meidän kurssilla kaikki juoksivat siellä ympäri maita ja mantuja läpi yön. Me sit vaan istuttiin kaikki neljä tutoria rivissä mun sängyllä ja supatettiin jotain (taidettiin ootella et millon joudutaan lähtee hakee kurssilaisia sisälle harharetkiltä). Sain mä sentään yli seitsemän tunnin yöunet, mikä on tosi hyvin millään leirin tapaisella. Tänään sitten palattiin Martsariin just sopivasti draamatunnille, ja päästiin esittämään monologeja ja dialogeja. Yhtä kohtausta me improttiin isommilla porukoilla, ja nyt voin sanoa, et musta ei tuu henkiparantajaa. Sieltä löyty nimittäin sellainen henkilö, joka oli aivan älyttömän hyvä henkiparantaja: Samuli. Mä ja Miira naurettiin vatsa kippuralla koko sen tanssin ajan ja vähän (okei, paljon) sen jälkeenkin. Kyl musta nyt vaan taitaa tulla se pikkutyttö.

Miten musta tuntuu että tää teksti oli vähän sekava? Päässä se tuntui ihan hyvältä, mut nyt en oo yhtään niin varma.

Ps. Sain mun vanhojentanssipuvun tilattua! Tai siis oon tilannut sen jo viime sunnuntaina, mutta tänään sain lähetettyä ne mitat. Enää pitäis lähettää maksu, niin tilaus lähtee valmistajalle. Odottelen siis äidin kotiinpaluuta. Mun pukuni näyttää siis tältä, helma ei tosin tollainen maata laahaava:

Tällainen pitäisi siis suurinpiirtein tulla:

"Kolme sokeaa hiirtä niin vikkelää"

Oijj tunnen itseni nyt niin ATK:n ihmelapseksi, sain ton mun ulkoasuongelman hoidettua sitä uutta banneria lukuunottamatta. Sen haluun säästää huomiseks, jos vaikka saisin tuoreita kivoja kuvia Hesasta :)

En nyt oikeen tiedä mitä kirjoittais. Hirmuinen tarve saada tekstiä ruudulle, mutta mitään ei tuu mieleen. Kaappia en oo vielä ehtinyt alkaa siivoomaan, joten sitä elämäni tavarat -juttua en voi nyt tehdä, sama juttu yhen toisenkin jutun kanssa. Siksipä mä siis mietin, että voisin vähän kertoilla lisää tuosta meidän draaman produktiosta. Sori, tuutte kuulemaan siitä jatkossakin, ihan kyllästymiseen asti.

Eli siis Martsarissa on perinteikkäästi tapana tehdä vuosittain isompi teatteriesitys, jonka näytökset ovat sitten joskus tammikuun tai helmikuun suunnalla. Mukaan ovat tervetulleet kaikki DT1- ja DT2-kurssit käyneet ja joitain poikkeuksia, esimerkiksi tänä vuonna mukana on myös sellainen ihanuus kuin Venla, joka oli siis viime vuoden Japanissa vaihdossa (joku vois kertoa et miten mä aina vedän puoleeni näitä vaihdossa olleita, varsinkin klaukkalalaisia?) ja on käynyt vain ykköskurssin, mutta pääsi poikkeuksena mukaan oltuaan siellä vaihdossa koulun teatterikerhossa. Jos ei oo draaman peruskursseja käytynä, niin ei hätää: mukaan mahtuu myös lavastajia, puvustajia ja tekniikkaa.

Proggis pohjautuu ainakin mun tietääkseni lähes aina johonkin valmiiseen, aika tunnettuunkin tekstiin. Viime vuonna oli Peter Pan, sitä edeltävänä Harry Potter. Tänä vuonna me saatiin hommaksi lukea Agatha Christien novelli Kolme sokeaa hiirtä (jotkut tuntee ehkä paremmin nimellä Hiirenloukku), joka siis kertoo lumimyrskyn vuoksi eristyksiin joutuneen hotellin sisällä tapahtuvista murhista. Koska Agatha Christien kuolemasta ei ole vielä kulunut 70 vuotta, me joudutaan muokkaamaan tekstiä aika reippaasti tekijänoikeuslain vuoksi. En valita. Meidän versio on paljon parempi. Pariskunta alkaa pitämään hotellia vaimon isältä perityssä talossa. Enempää en ainakaan vielä kerro. Tulkaa katsomaan sitten tammikuussa.

Koko näytelmä tehdään impron pohjalta, eikä meillä oo siis missään vaiheessa käsikirjoitusta. Roolit jaetaan vasta joskus marraskuussa tai lokakuussa, siihen saakka improillaan erilaisia rooleja. Sen verran ollaan jo päätetty, että tiedetään millaisia vieraita siellä meidän hotellissamme asustaa ja keitä tarinan aikana murhataan. Murhan selvittelijöistäkin on jo hieman selvillä.

Nyt sitten ainakin tiedätte, että mikä ihme tää proggis on josta koko ajan höpötän ja kälätän. Ehkä mä myöhemmin kerron vähän noista tarinan hahmoista. Ehkä. Nyt mä rupeen viettää laatuaikaa mun lihapullien alias kuikujen alias marsujen kanssa. Ne haluu kipeesti häkin puhtaaksi.

Just a small town girl livin' in a lonely world

Kuten ehkä näättekin, lähdin seikkailemaan uuden ulkoasun kanssa. Löysin tuollaisen aivan älyttömän ihanan taustakuvan, ongelma vaan on, että ainakaan mulla toi kuva ei riitä ihan yläreunaan ellei rullaa sivua alemmas. Any help here?!?! Uuden, sopivamman kokoisen bannerin teen varmaan tänään tai tän viikonlopun aikana.

Taas on pari päivää kadonnut jonnekin aivan käsittämättömään, varmaan samaan paikkaan kuin minne ne kadonneet sukat joutuvat. Eilen yritin jotain kirjoittaa, mutta muutaman lauseen jälkeen hokasin, et eihän mulla oo yhtikäs mitään kirjoitettavaa. Ees koulussa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Enkun essee ja ruotsin kirjoitus on saatu maikoille, Annalle ei ole edelleenkään paria vanhoihin, mulla sentään puku mietittynä ja oottaa vaan mun tilaamista. Kutakuinkin kuukauden päästä mulla on mekko, ellei tässä mitään ylitsepääsemätöntä satu tapahtumaan.

Mulla oli tänään suunnitelmissa viettää vähän myöhäisiä synttäreitä yläastekavereitten kanssa mut jotenkin siinä kävi niin et oonkin nyt hoitamassa Lauria kotona. Nyt ois siis sopiva hetki tehdä joitain rästihommia, ainakin huoneen siivous ja marsuhäkin putsaus. Kaappikin pitäis jossain välissä järjestää loppuun vaik kirppis loppukin jo. Kunhan pääsen siihen hommaan käsiksi voisin tehdä jonkinnäköisen postauksen mun kaapin sisällöstä. Kiinnostaisko? Huomenna tiedossa lagausta himassa ja muuta mukavaa ja sunnuntaina Hesaan mun (ja nyt multa lähtee kaikki uskottavuus, pahoittelen syvästi seuraavan sanan käyttöä mut en mä sitä ikuisesti voi vältellä) raksupoksuni Annan kanssa. Tekemisistä en vielä tiedä, mut kivaa tulee aivan varmasti! Sen verran ollaan mietitty et mennään syömään sushia ja varmaan fro-yota, hillutaan ympäriinsä ja otetaan kuvia.

Ei ollut draamaa tänään, siksi varmaan näin apaattista tekstiä. Maanantaina sitten vasta. Haluun jo päästä kokeilemaan sitä henkiparantajan roolia, koen jotenkin niin suurta henkistä yhteyttä sitä kohtaan! Saa sit nähdä et mitä mieltä oon kunhan oon kokeillut, voi ollakin aivan kamala näyteltävä.

Hey I heard you are a wild one

Eli nyt mun stressipuuska on sit vihdoinkin ohi ja uskallan ruveta tekemään things to do -listaa asioista, jotka oon totaalisesti työntänyt sivuun monnareitten tieltä. Tuntuu tosi helpottuneelta, vaikka tekniikka vähän mättikin salissa. Eipä ollut mun vastuulla, joten en nyt ota siitä mitään paineita eikä kyl kenenkään muunkaan kuuluisi.

Eilisen käytin siis siihen, et kyhäsin Julialle Herttakuningattaren kruunun, ja siitä tuli mun mielestä ihan sikahieno. Vilkaiskaa noista kuvista. Streetissä meillä oli vihdoinkin se ihan uus ope eli Sanna, ja oli kyllä niin erikoinen tunti etten oo ikinä ollut vastaavalla. Oon jo ihan kaavoihini kangistunut tähän yleisimpään alkulämppä - lihaskunto - salin poikki - tekniikka - loppusarja - venyttely -tyylisiin tunteihin, et tunsin olevani ihan pihalla. Vielä ei kunnolla mitään tehty, lähinnä seurattiin maikan mukana eri perusliikkeitä, mutta ei tulla kuulemma tekemään koreografiaa nimeksikään koko vuoden aikana (ja hiphopista meillä on tulossa myös historian tunti) joten vähän pelottaa mitä tuleman pitää. Vaihtelu virkistää :) Logkingissa ei ollut vielä Anniina parantunut joten Maria veti meille vielä tänäänkin, ja rupeen pikkuhiljaa ymmärtämään sitä lajia.

Tänään menin sitten tuntia etuajassa kouluun monnareita valmistelemaan, ja hyvinhän me ne jutut saatiin loppujen lopuks kasaan. Tekniikka juu oli tosiaan silleen vähän huonosti et kajareista kuului kuulemma kunnolla vaan siihen osaan salia, jossa ykköset istuivat, mut ei se nyt ehkä mikään maailmanloppu ollut. Olin siis pukeutunut jonkinlaiseksi sovelletuksi versioksi Mustasta Leskestä, me kakkoset oltiin siis pahiksia. Abeille oltiin osoitettu supersankarien rooli, mutta nehän olivat menneet ylentämään itsensä omatoimisesti jumaliksi. Ei tuu kesää. Ykkösten satuhahmojen ja toogapukuisten jumalien lisäksi käytävillä saattoi törmätä tänään esimerkiksi Rakettiryhmään, Karhukoplaan, yllättävän moneen Jokeriin, Kaunaan, Myrkkymurattiin, Harley Quinniin, Pingviiniin, Voldemortiin, Pahattareen, Kissanaisiin, Ursulaan... Kakkosten puvut oli kyl ihan parhaita. Ainakaan jos ei lasketa Barbieita ja keijukaisia. Nekin oli aika söpöjä.

Eilen oli muuten viikon ainoa draamatunti, perjantai on peruttu kun ope ei oo koulussa. Tehtiin pääasiassa niitä poliisihahmoja. En tykännyt, ne poliisit on viel ainakin toistaiseksi aika kuivia. Varsinkin kun tehtiin hahmot ensin yksin ja jaettiin aivan randomisti improryhmiin, ja meidän ryhmäänhän sitten osui kaikki "pomohahmot". Ei siinä sitten auttanut muu kuin miettiä rooleja uusiksi. Yks tosi positiivinen juttu viime tunnilta: mun ääni kantaa tosi hyvin ilman pahempia ponnisteluja. Hyvin kuului takariviin vaikka puhuinkin ihan lavan takaosasta, en edes huutanut.

Pahoittelen suuresti kuvien laatua ja määrää, en oikeen ihmeemmin ehtinyt kameraan tarttua päivän aikana... Venlan blogiin pitäisi ilmestyä hyvälaatuisia kuvia monnareista ja ehkä jopa sellainenkin yksilö, jossa minä esiinnyn, eli sinne siis!

Kuinka korkeelle voi kätensä kohottaa, voiko kuuta kokeilla koskettaa

Miten tää on oikeesti mahdollista että TAAS raahasin kameraa koko päivän (itse asiassa oon raahannut sitä yli viikon!) ympäriinsä, eikä vieläkään oo tullut otettua kuvan kuvaa. Katotaan jos huomenna saisin napattua koululta joitain kuvia, koulukuvauspäivä joten ihmiset ei oikeen voi valittaa ettei oo kuvauskunnossa. Eli anteeks, ei uusia kuvia tänäänkään.

Tää viikonloppu on mennyt kuin siivillä, tuntuu siltä, ettei mitään ois saanut tehtyä. Eilen oli tosiaan joo mun ihan vihoviimeinen työvuoro tältä vuodelta, tietty voi olla, et saan jotain keikkahommia. Koiranhoitoo ehkä luvassa syyslomalla, siit onkin jo aikaa ainakin kuukausi kun oon ollut Yodaa ja Buffoo hoitamassa. Anni oli mun kanssa tekemässä hommia melkeen kolmeen saakka, ja sit Anette tuli kotimatkallaan tuomaan mulle myöhäisen synttärilahjan ja pitämään mulle seuraa. Se paketti oli tosi ihanan näköinen, sellainen vihree kuivakukilla koristeltu, ja sisältä paljastui vaikka mitä vadelmaista! :) Sateesta huolimatta sain hommat aika hyvin hoidettua, puolukan ja herneitten lisäksi jäi vaan yksi mustaherukkalaatikko ja vähän perunaa, kaiken muun sain myytyä pois ja vaikka pomo tulikin purkamaan varttia odotettua aikaisemmin niin olin saanu kojun seiniä lukuunottamatta purettua ja kirjaukset tehtyä. Vähän mulle lupailtiin hommia ensi vuodeksikin, saa nyt nähdä josko oisin ensi kesänäkin marjatyttönä :)

Tänään oli sitten iltapäivällä Syysmiitti, aamulla en saanut oikeen mitään tehtyä, en edes huonetta siivottua. Tiskikoneen taisin tyhjentää ja pelata jonkun aikaa lautapelejä Laurin kanssa. Ennen miittiä käväisin sittarilla etsimässä mulle ihan tuikitavallisia mustia hanskoja monnaripukua varten, ja samalla löysin sit alekorista mustat legginsitkin samaan tarkoitukseen. Ihan en uskaltanut luottaa jätesäkkihousujen kestävän koko koulupäivää, ja toi on nyt sit toisiks paras vaihtoehto nahkahousujen jälkeen. Enää tarttis paikata jotenkin noi mun ikivanhat nahkasaappaat ja pestä musta toppi niin mun puku on meikkiä ja hiuksia vaille valmis. Miitissä sitten näki kaikkia ihania ihmisiä, tälleen näin esimerkiksi pari mun tän vuoden pikkusta ja lahnaisoskaverini Jonnen, erinäisiä muita ihmisiä, Toivon, Paavon, Elinan, Petran ja Miron ja muita viime kesän riparilaisia ja nykyisiä isosia (vaikka Miron näinkin tos bussissa joku päivä, mut silti mainitsemisen arvoinen henkilö), laulettiin ja vähän leikittiin, syötiin, juteltiin ja kuunneltiin selostusta vuoden ohjelmasta. Sain tän vuoden isospaidan, joka on siis valkoisilla painatuksilla entisten hopeisten sijaan. Noita voisin ruveta hamstraamaan oikeen urakalla, ovat nimittäin ihan älyttömän kivoja ja mukavia. Miitin jälkeen multa kysyttiin, et jos mua voisi haastatella myöhemmin johonkin lehteen juttuun, jossa kerrotaan pääsiäisriparista (joka siis täytyy pitää kahdessa osassa, muuten ihan perusripari mut naapurikunnat haluais vähän mainostaa sitä leiriä kun rupeavat pitämään niitä vasta ens vuonna) ja tietty mä suostuin. Lisäksi mut ja Elina pyydettiin yhteen juttuun, josta saatte kuulla sitten tarkemmin 26. syyskuuta ;P

Illalla en oo myöskään saanut tehtyä paljoa mitään, kirjoitin lehtityökurssin tekstit puhtaiksi ja tein things to do -listan, plus sit vähän värkkäsin sitä monnaripukua. Huomenna sitten siis tosiaankin koulukuvaus, lehtityön tekstien pitäis olla suurin piirtein valmiina (ja meilt puuttuu edelleen pari pikkuhaastattelua... jaiks) ja iltapäivällä draamaa, streettiin tulee vihdoinkin se uusi opettaja (pari edellistä tuntia piti siis junnuope Maria, pitänyt kanssa mun tähänastiset loggingit kun oikea maikka onnistunut telomaan itsensä jossakin), ja tiistaina sit monnarit. Eli viimeistään tiistaina lupaan LUPAAN et mulla on kuvia! Good night everybody, sweet dreams <3