And that's why I smile, it's been a while

Hymyilyttää, tekisi mieli vain nauraa ääneen.

Aurinko. Se, että kevät taitaa vihdoinkin todella tulla. Risteilymuistot. Niin omat kuin muidenkin kertomat. Pluasteet. Se, että joskus vaan tuntuu siltä, että kaikki vaan jotenkin loksahtaa paikoilleen. Ihanan kaunis päivä. Se, että muut hymyilee mulle takaisin. Se, ettei tunnu yhtään yksinäiseltä, ja oikeasti on sellainen tunne, että joku jossakin tykkää viettää aikaa mun kanssa. Sotkuinen huone. Ninja, jonka mielestä ulkona on edelleenkin liian kylmä. Se, ettei nopeaa pihalla piipahtamista varten tarvinnut pukea takkia. Taskusta löytynyt Tukholman kartta. Tekstiviestit. Mustavalkoinen suihkulähde kalenterissa. Pääsiäiskarkit. Yhä kaapinovessa roikkuva vanhojentanssimekko. Töiden saaminen pääsiäiseksi. Jääpuikot ja niistä putoilevat vesipisarat. Elämä on vähän kuin taikaa. Ulkomaankaipuu. Radiosta soiva hyvä biisi. Lamppu on palanut, mutta mulla nyt vain on niin hyvä fiilis, etten välitä. Se, ettei oikein tiedä, miten päin olisi eikä saa mitään ihmeempää aikaan. Tekisi mieli halata jokaista vastaantulijaa. Miten ihmiselle, varsinkaan mulle, voi tapahtua mitään tällaista? Kesäkaipuu. Kyllä se sieltä tulee. Mun seinäni kootut viisaudet vuosien varrelta. When you smile, the whole world smiles for you. Kaksi karkkia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat oikein tiukasti toisissaan kiinni.


Elämä ylipäätään.

andthatswhoiam.tumblr.com

Hey, I just met you, and this is crazy

Bussimatka Helsinkiin, laukkutarkastus, hytit kakkoskannella, jossa aivan jumalaton meteli. Muumidisko, YMCA, nallekarkit, ihanat kaverit. Tanssikutsu. Buffet-illallinen, jonka jälkeen vatsa oli niin täynnä ettei vieläkään tee yhtään mieli syödä niin mitään. Tukholma, mun ja Velnan suunnistus. Ursäkta, men kan du berätta var Burger King ligger? Metrolippuja tarvitsi kaksi yhteen suuntaan. Siljan terminaalin hakemalla hakeminen, kun tultiin metrosta vääristä ovista ulos. Pitkät päikkärit, ylimakea lasten mansikkadrinkki. Hehkutikut. Karaokea Martsari vs Kouvola. Täysin turhaan mukaan raahattu kamera.

Mä oon ihan sekaisin. En yhtään tiedä, miten päin olisin, mitä ajattelisin. Risteily on nyt takana ja pää on pelkkää myllerrystä, täynnä ihan kaikkea. Mistään ei ymmärrä mitään. Just nyt mun pitäis vaan saada selviteltyä mun ajatuksia, koska haluaisin ihan tosi saada selvyyttä pariin asiaan.

Mulla oli tosi hauskaa. Tai mitä nyt voisitte kuvitella vesiselvällä olevan hauskaa iloisessa hiprakassa olevien keskellä. Mutta tosiaan toi risteily oli vähän hämmentävää. Mä en oo tottunut siihen, että kukaan tietää must mitään. Mä oon aina se, joka seuraa muita sivusta, tietää ehkä vähän enemmän kuin tarvis mutta johon kukaan ei kiinnitä ihmeemmin huomiota. Nyt yhtäkkiä kaikki katsoi kun menin ohi, suurin osa vähän virnuilikin ellei samantien tullut juttelemaan tai huikannut jotain. En mä oo tottunut sellaiseen.

Joka tapauksessa mulla oli tosi kivaa, ja kaikki taisi selvitä hengissä takaisin Suomeen. 

Au revoir mon ami!

Adios amigos, meikä lähtee huomenna risteilemään wanhoja!

Juu. Lauantaina palataan, katsotaan jos kirjoittelisin silloin.

Nyt on vähän laiskottanut. Ja kiirekin on ollut. Tosin mitään en oo aikaiseksi saanut.

Nostalgiaa.

I'm not a crash test dummy

Kipeilen taas vaihteeksi kotona, lähdin kesken päivän koulusta. Tuskin palaan vielä huomenna kouluun, joten mulla tais alkaa nyt aikainen viikonloppu. Lauantaina tosin yritän päästä eräille synttäreille.

En mä oikein tiedä millainen fiilis mulla on. Pääsin lauantaina itkemisen makuun (muiden huolehtiminen ei paljoa asiaa auttanut) ja nyt siitä ei oikein meinaa tulla loppua. Masentaa. Mut tää menee ohi. Aina se on tähänkin mennessä mennyt. Muutama ihminen on ollu mulle nyt aivan superihania. Ehkä nämä henkilöt tietävät sen itsekin, ainakin mun mielestä oon kertonut sen niille.

Ei oikein tiedä mitä kirjoittaisi. Jään koko ajan aina vaan enemmän jälkeen melkein kaikissa aineissa, tällä viikolla en oo yhdelläkään äikäntunnilla. Ussantunneistakin kaksi jää väliin ja ensi viikolla vielä yksi lisää koska Wanhojen risteily. Matikassa oon tehnyt sentään melkein puolet tehtävistä, että ehkä tää mun tilanne ei oo ihan toivoton. Olin siis tiistaina vain yhdellä oppitunnilla (ja sekin oli kuvista), koska kuviksenmaikka rekrytoi mut esittelemään meidän koulua etiopialaisvieraille toisella tunnilla ja ruokailun jälkeen lähdin Meilahden kampuspäiville. Siel oli oikeesti ihan älyttömän mielenkiintoista! Oli tapahtumatoria, jolla pääsi esimerkiksi ompelemaan tikin ja tunnistamaan alkoholeja ja muutenkin tutustumaan eri lääketieteellisille aloille, pari luentoa geenitutkimuksesta ja energiajuomasta ja kierros patologisella osastolla. Nyt mä olen sitten virallisesti käynyt ruumiinavaushuoneella.

Plöö tää menee ihan vaan älyttömäksi höpinäksi. Parasta lopettaa tähän. Huomenna ehkä jotain tosi syvällistä ja hienoa tylsyyden tuotosta, yrittäkää kestää.

What a wonderful world

Viimeiset pari päivää maailma on ollut jotenkin tosi kaunis.

andthatswhoiam.tumblr.com

Vesi oli raidoittanut bussin ikkunasta metsän. Sininen taivas ja aurinko. Aamurusko, jota katselin Johannan kanssa tänään aamulla ikkunasta äitiä odotellessa. Kaupassa vastaan tullut pieni poika, joka hymyili kuin sata aurinkoa. Eilen tulin kotiin vasta juuri ennen yhdeksää, ja taivas oli ihan kirkas ja pilvetön ja täynnä tähtiä. Mä rakastan tähtiä. Ne on aina kauniita. 

Isot, pehmeät lumihiutaleet. Ihan kuin pumpulia. Tosin tää lumentulo voisi jo loppua ja kevät saapua. Leskenlehti ojanpenkassa olisi jotain tosi kaunista. 

Kai se on tää vuodenaika. Ei sillä ole väliä, onko lunta ja pakkasta, vaan sillä, että kalenteri sanoo nyt olevan maaliskuu. Eli kevät. Eli talvi on takana. Ja pahin stressikin nyt kun äidinkielen keskiaikatunti on pidetty. Ajattelin ryhtyä oikein superaktiiviseksi bilsanopiskelijaksi ja ilmoittauduin kahdelle vapaaehtoiselle retkelle. Ensi viikolla käyn Meilahdessa lääkikseen tutustumassa Julian kanssa ja kuukauden päästä Korkeasaaressa kuuntelemassa Itämeren ongelmista Tinun kanssa.

Materialismionni jatkuu. Eilen kävin Mannissa Annan, Moiskan ja Vallun kanssa ja löysin mulle mustat farkut (kenenkään ei tarvitse taas vähään aikaan kuunnella mun "mä haluun mustat farkut"-juttuja) ja tänään kävin yksin samassa paikassa ja hankin tosi kivan T-paidan ja vyön. Eli en mitään ihmeempää, mutta se oli silti ihanaa päästä taas vähän kaupoille. En mä turhan usein shoppaile enkä silloinkaan mitenkään ylenmäärin.

Tein soittolistan lauantaille. Mulla on taas parille viikolle viikonlopuiks ohjelmaa, huomenna meen Julialle ja viikon päästä erään supertyypin täysi-ikäistymisbaardeihin.

I loved you then and I love you now

Mulla ei oo elefanttitauteilu vieläkään hellittänyt, vaikka muuten olo onkin jo paljon parempi. Viikko on mennyt ihan siivillä nuhasta ja siitä, etten oo ehtinyt/jaksanut käydä kuntosalilla, huolimatta. En yhtään tiedä mitä oon tehnyt, mutta kiire on silti ollut.

Viikonloppu meni aika lailla rauhallisissa merkeissä kotoillen. Perjantaina olo oli ihan outo kun koulu loppui jo puoli kolmelta. Milloinkohan viimeksi oon ollut perjantaina aikaisin kotona? Vähintäänkin oon ehtinyt käydä kotona vaan kääntymässä. Mutta nyt sai ihan vaan löhöillä ja lukea hyvää kirjaa. Lauantaina käytiin äidin kanssa Jumbossa katselemassa mulle ensi talveksi kenkiä ja tummia farkkuja. Farkkuja ei löytynyt eikä aluksi kenkiäkään, mutta Intersportissa silmiin osuivat heti nää mun uusimman materialismionneni kohteet. Oikeesti, kuin söpöt kengät voi olla?

hellyhansen.com

Sunnuntaina oli sitten mun pienten possusteni ja muiden talvilomariparilaisten konfirmaatio. Taisi olla mun viimeinen leirini isosena. Nyt on viimeisetkin pienet lentäneet maailmalle. Oli nyt siitä hassu ryhmä ettei tullut yhtäkään kutsua juhliin laulamaan, mutta ehkä aikainen kotiinpääsy ei ollut yhtään pahitteeksi.

 Pääsin nyt sitten parin viikon tauon jälkeen lopultakin tanssiin, ja meillä alkoi nyt tosissaan kevätnäytösharjoittelut. Näytöksen teemana on joku Minusta tulee isona tms., ja mä pelkäsin etukäteen et kaikil on vaan jotain tylsii ammattei eikä mitään vaihtelevuutta. No eipä mitä: meistä tuli streetissä lätkävaimoja ja lockingissa vähän perinteisemmin lentoemäntiä. Eka kerta pitkiin aikoihin kun tanssitaan kevätnäytös johonkin oikeesti suosittuun musiikkiin, mä siis lätkävaimoilen toukokuussa Macklemoren Thrift Shopin tahtiin.

Rakastuin. Tähän biisiin. En tiedä miks. Se vaan on niin mua. Glee-versio on kanssa hyvä, siinä vaan on vähän eri fiilis. Silti. Rakkaus. Odotan lauantaita.