En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä mistä herään

Unohdan nyt kaikki mahdolliset pahoittelut hiljaiselosta ja siitä, etten vain yksinkertaisesti ole jaksanut/viitsinyt/ehtinyt/halunnut kirjoittaa. Koska tiedättekö mitä? Mä en voisi olla tän onnellisempi!

Eilen olin kaikessa rauhassa koneella, kun kuulin Tampereen lääketieteellisen tulosten tulleen. Voisiko olla mahdollista? Vai onko tämä nyt vaan jonkun pilaa? Ihan tosi? Odotin kuulevani tulokset vasta keskiviikkona, viimeistään perjantaina, joten aika skeptisenä kirjauduin sisään Opintopolkuun.

OPISKELUPAIKKA MYÖNNETTY Tampereen yliopisto, Lääketieteen yksikkö

Voiko tää oikeasti olla todellista? MINÄ? Lääkikseen? Tampereelle? JEEEEEE! asdadysgsthksejwrkjsolg APUA APUA mitä mä nyt teen mihin meen ÄÄÄÄK

Kiljaisin ja purskahdin itkunauruun, soitin äidille ja valmennuskurssikaverilleni, päivitin naamakirjan. Hypin ja pompin ja riemuitsin ja hymyilin koko illan, hyvä etten mennyt kierimään nurmikolle. Muutaman kärrynpyöränkin myönnän tehneeni.

 Pienenä suunnittelin ryhtyväni sitten isona joko ballerinaksi, jääkiekkoilijaksi tai nuorallatanssijaksi. Ala-asteella suunnittelin tulevaa uraani arkkitehtina. Yläasteelle mennessä keksin ajatuksen eläinlääkiksestä, joka vain jossain vaiheessa muuttui yleislääketieteeksi. Asialla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että eläinlääkäriksi voi Suomessa opiskella vain Helsingissä. Koko lukion tähtäsin siihen, että jonain päivänä musta tulee lääkäri. Jätin väliin sosiaalipsykologiat ja espanjan ja ranskan ehtiäkseni kaikille tärkeimmille fysiikan, kemian, biologian ja matematiikan kursseille. Historia kiinnosti myös, mutta sekin sai jäädä pakollisiin kursseihin.

Abikevät tuli ja hylsy sen mukana. Jotenkin olin kuvitellut voivani vain kävellä lääkiksen ovista sisään tekemättä oikeastaan mitään. Olen aina ollut huono opiskelemaan. Ala-asteella jätin läksyni aina tekemättä, sillä läksyunohduksista sai jälki-istuntoa vain kerran lukukauden aikana. Kokeisiin luin puoli tuntia, jos luin. Yleensä en. Yläasteella läksyjen tekemättäjättämistä katsottiin aika lailla läpi sormien, tietyille opettajille sutaisin kotitehtävät aina edellisellä välitunnilla. Kokeisiin menin edelleen puolen tunnin säännöllä. Lukiossa sama jatkui: kokeisiin riitti, kun luin vihkon bussimatkalla eikä läksyillä ollut niin väliksi. Ylioppilaskokeisiin luin lukiokirjat läpi kerran tai kahdesti, ruotsiin en sitäkään. Pääsykokeeseen luin kerran biologian alueen. Mitä muuta mä muka odotin kuin sisäänpääsyrajan alle jäämistä?

Jokin napsahti tuolla pääkopassa välivuoden aikana ja oikeasti OPISKELIN. Kävin korottamassa niin fysiikan kuin kemiankin laudatureiksi ja stressasin pääsykokeessa saippuan valmistusta termospullossa, solukalvon virtapiirikaaviota ja haiman ultraäänikuvausta. Se oli kaikki sen vaivan arvoista. Raja ylittyi heittäen, eikä täydet 72 skaalattua jäänyt muutamaa pistettä kauemmaksi.

Musta tulee ihan oikeasti lääkäri!