Mulla on vähän jäänyt kirjoittaminen viime aikoina. Ei oo oikein tapahtunut mitään, tai vaikka olisikin, niin ei ole huvittanut kirjoittaa. Mutta nyt mä ryhdistäydyn ja otan itseäni niskasta.
 |
| weheartit |
Onko se oikeasti niin kauhean outoa, jos ihminen on päättänyt olla sinkku? Jos ei vaan oo sellainen fiilis? Koko tän vuoden mä oon vaan seurannut sivusta, kun kaverit alkavat seurustella, ja aina vaan useammin mä huomaan istuvani yksin kolmen tai vaikka useammankin parin keskellä. Ja silti mua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa.
Mun on tosi vaikeaa päästää ketään mun lähelle. Okei, myönnän, kyllä mä katson vaikka ja mitä leffoja joissa sielunkumppanit suutelevat toisiaan sateessa ja mietin, että voi kun mullekin tapahtuis joskus, mutta mä tosiaankin ajattelen että joskus. Ei nyt, ei tänään, ei huomenna. Ei vielä ensi viikollakaan. Sitten joskus tulevaisuudessa. Kun ei enää tarvitse pelätä, että tulevaisuuden suunnitelmat menevät ihan mukkelis makkelis jos toinen ei haluaisikaan lähteä Tampereelle. Sitten kun on sellainen fiilis.
Mä oon huomannut työntäväni ihmiset mun luota. Aina, jos oon huomannut jonkun pitävän musta liikaa, mä oon ahdistunut ja vetäytynyt syrjään. Mä oon pahoillani, mutta mä en vaan mahda asialle mitään. Koska jos mä en vetäytyisi, mä samalla johtaisin muita harhaan ja saisin itselleni huonon olon. Pahemman kuin sen masennuspilven. Kerran mä kokeilin vaan heittäytyä ja unohtaa sen vetäytymisen, ja siinä ei käynyt mitään muuta kuin huonosti. Miksi yrittää, jos silloin vaan sattuu pahemmin?
Mitä turhia huolehtia tollaisia, kun sinkkuna on kerran hyvä olla? Ei ole tilivelvollinen kellekään, ja peiton saa omia itselleen. Saa päättää itse, minkä elokuvan katsoo. Aina on aikaa kavereille tai ihan vaan itselleen. Ei jää inttileskeksi. Ei tule sydänsuruja. Muiden halailemisesta ei tule huonoa omaatuntoa. Ei täydy pohtia, mitä sitä nyt antaisi tällä kertaa joululahjaksi (tää on ehdottomasti mun suosikkini heti oman peiton jälkeen!). Ihan sama, vaikka huoneen lattia ei olisikaan niin puhdas, kun kukaan ei kuitenkaan tule käymään siellä. Ei täydy olla aina selittelemässä vanhemmille menojaan, kun yöt nukkuu kotona omassa huoneessaan. Äiti ei koe velvollisuudekseen pitää sitä ei-yhtään-kiusallista-ja-miljoonaan-kertaan-koulussa-kuultua puhetta ehkäisystä. Saa rauhassa olla niin kummallinen kuin ikinä lystää. Ja ihan sama, mitä muut välittävät. Ei tarvitse kulkea kadulla käsi kädessä (en tykkää yhtään, kädet hikoavat enkä mä löydä koko asiasta mitään romanttista). Ja voit olla varma, ettei kukaan lyö luokan toisella puolella vetoa siitä, milloin eroat.
On ihanaa, kun peiton alla mönkii joku muu lämmittämässä sun kylmiä varpaita. Ja paripeitto pelastaa hankalimpienkin peitonryövääjien yöt. ;) Kun omistaa samanlaisen leffamaun, on ihanaa kun välillä joku muu valkkaa leffan sun puolesta. Inttileskeilyn myönnän vähemmän hohdokkaaksi, mutta sen aikana yhteistä aikaa oppii arvostamaan aivan uudella tavalla ja viikonloppujen odotuksesta tulee entistä kutkuttavampaa. Kun tuntee jonkun ihmisen lähes kuin itsensä, on ihanaa valkkailla joulu- ja synttärilahjoja. Silloin tietää onnistuneensa ja on mukavaa katsella toisen onnellista ilmettä lahjoja avatessa. Se on kai sitä paljonpuhuttua antamisen iloa. ;D Huoneen lattia on huomattavasti mukavampaa siivota ja sotkeakin jonkun kanssa. Myös kummallisena oleminen on hauskempaa yhdessä kuin yksikseen. Jos joku sanoo kummalliseksi, niin ainakin sinä tiedät että on toinen vähintäänkin yhtä kummallinen elämänmenossa mukana. Talvipakkasilla on ihana kävellä käsikädessä, kun toisen käsi lämmittää omaa. Ja on mahtavaa näyttää yhdessä vedonlyöjille piutpaut kun juhlii kolmatta hääpäivää. Ja onpahan joku, jonka kanssa lyödä vetoa siitä, kuinka kauan ne takapulpetin pojat vielä joutuvat luottamaan omaan auttavaan käteen! ;)
VastaaPoistaMinusta myös ylpeästi sinkkuna oleminen on mahtavaa ja vapaata! Siksi en tyrmääkään ajatuksiasi, haluan vain tuoda myös hieman toisenlaisen näkökannan. :) Nyt sinkkuna oleminen on varmasti juuri oikea juttu, joten nauti siitä! Saattaahan olla että joku erityinen odotteleekin jo seuraavan kulman takana.. Se ehkä rakkaudessa onkin juuri kaikkein parasta. Se tulee yleensä äkkiä ja yllättäen, juuri silloin kun vähiten osaa odottaa.
Kiitti kommentista! Näkökulmia on toki monia, enkä tosiaankaan tarkoittanut että seurustelu olisi yhtään sinkkuutta huonompi vaihtoehto :----)) Sinkkuus nyt vain sattuu olemaan minulle se sopivampi vaihtoehto, mutta onnea ja iloa kaikille jotka sen rakkaan ovat jo löytäneet!
PoistaKun luki tätä niin tuli melkeen ikävä sinkkuutta :D heh. No mäkin noin vuos sitten olin vielä sitä mieltä etten haluu piiiiitkään aikaa seurustella, koska se ei oo mun juttu. Oon niin itsepäinen ja vittumainen toisinaan :D Mut sit jotenki kummasti Jami vaa kesti mua eikä siinä sit enää pystyny jarrutteleen, se oli menoo sitte. Nykyään en enää voi oikeestaan kuvitellakaan et olisin yksin :o
VastaaPoistaMut mulla ei toisaalta koskaan mitään erityisiä suunnitelmia mun tulevaisuudelle ollutkaan, oli vaan unelmia joista tiesin ettei ne toteutuis, joten siltä kantilta en koskaan miettiny. Aattelin vaan etten pysty luottaa kehenkään ja jakaan jonkun kanssa mun koko elämää. Sit tutustuin tohon höpsöön ja sain senkin meneen kouluun ja vihdoinki ite lähin sieltä lukiosta kouluun mikä kiinnostaa :) Nykyään tuntuu että mulla jopa olis tulevaisuus!
Ihan supermahtavaa et sulle kävi noin! :) onnea sulle ja jamille ja tietty sinne sun uuteen kouluun <3
Poista