Vihdoin voidaan sanoo NOLLA PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!

(c) Maria Hemming

Ihan hassua. Nyt se sit on ohi. 12 vuotta koulunpenkillä, lukemattomia (enemmän tai vähemmän hermoja raastavia) kokeita, oppitunteja, yrityksiä pysyä hereillä opettajan paasatessa Luukkaasta ja Markuksesta ja kieltolaista ja kerta- ja kestomuovien eroista. Monta kuukautta noita penkkareita järkkäiltiin ja nyt ne on ohi, huis vaan ja hupsista ja tervemenoo lukulomalle. IHAN HUIKEA FIILIS EDELLEEN.

(c) Maria Hemming

Vaik abishow ei välttämättä mennytkään ihan kuin Strömsössä niin hauskaa oli siitä huolimatta. Abeilla fiilis katossa, abivideo ihan huikea, samoin kuin abibiisin ja ryhmänohjaajien laulujen sanat. JP:kin selvisi abien vähän poikkeuksellisesta tukisanalistapuheesta kunnialla vesinokkaeläimineen ja peruspalveluliikelaitoskuntayhtymineen kaikkineen, heitettiin karkkia ja tultiin heitellyiksi karkilla. Mäkin pääsin hetkeksi hyppimään lavalle abivisan ja titteliäänestyksen tuloksien merkeissä (mä sain olla se tyyppi joka luovuttaa kirjekuoret juontajille jee!), ja mä en vaan mahtanut mitään sille että koko ajan hymyilytti ja nauratti ja teki mieli vaan hyppiä ilosta kun kaikki abit huudettiin ABITURIENTTI, ABITURIENTTI:a.

(c) Maria Hemming

(c) Maria Hemming

Mut ei se abishow vaan ne rekat. Mun stressaaminen nimittäin loppui siihen paikkaan kun lakanat olivat rekan laidoissa ja abit kyydissä haalareissaan (herranjestas sitä panostuksen määrää haalareihin joita ei kukaan nää rekan laitojen yli ja johon mäkin syyllistyin mut ku ne oli niin HIENOJA!) ja rekat lähti liikkeelle. Mukana Vaskis ja Mersut, oltiin ylpeitä omista lakanoista ja buuattiin noille muille jotka eivät näköjään osaa hienoja rekkalakanoita tehdä, huudettiin MARTSARI HEI HEI HEI ja ME OLLAAN MARTSARI, ME OLLAAN TULEVAISUUS ja naurettiin kippurassa, vilkutettiin ihmisille kaduilla, ylikulkusilloilla, ikkunoissa, bussipysäkeillä, autoissa ja saatiin vilkutuksia takaisin, heitettiin karkkia lapsille jotka oli niin ylionnellisia siitä ja saatiin hyvä meno -tööttäys jopa junalta. PARHAUTTA. Illalla vielä Martsarin paikalliseen joka oli kokonaan meille varattu (ei Dondo kuitenkaan), laulettiin karaokea koko rahalla ja yritettiin saada vierailemaan tullut liikanmaikka mukaan laulamaan (mut ei.).

Sunnuntaina suunnattiin abiristeilylle, hyvä fiilis alkoi jo siinä vaiheessa kun laukkujen tarkastaja kumartui siitä pöydän yli kuiskaamaan "onks sulla paljon viinaa siellä sun laukussa" "ei yhtään" "okei, tää on sit meidän salaisuus et en tarkistanut sua". Miettikää et hirmuinen määrä abeja käyttää pari tuntia abiristeilystä siihen, että ne katsovat lätkää, mä mukaanlukien. Oli ihan huippua kun vaan päästi irti kaikesta stressistä, ei ollut koko ajan etsimässä niitä "omia kavereita" vaan hengas niitten ihanien ihmisten kanssa keihin nyt sattui törmäämään. Ihan loistavaa musaa Pubissa, ihmiset vaihtuu ympärillä, juoruilut siitä kenet bongattiin tekemässä mitäkin, TANSSIA JA LAULUA. Hymy silloin, toinen tällöin, muuten vain ANTOI MENNÄ. Ja hupsista keikkaa, yhtäkkiä mä olinkin meidän hytin viimeinen nukkumassa neljän jälkeen aamuyöllä. I-H-A-N H-U-I-P-P-U-A!

ps. kiitos Venlat penkkareista, heitän täältä tällaisen etäyläfemman, koska me ansaittiin se hauskanpito! :)

pps. nyt mua alkaa nähdäkin täällä vähän useammin, koska lukuloma ja siitä lukemisesta luistaminen.