Kesä vierähti taas ohitse yhdessä vilauksessa. Yhtenä päivänä vedin valkolakin päähäni ja huis hais viuh, yhtäkkiä huomaankin pikkuveljien palanneen jo takaisin oppivelvollisuutta suorittamaan ja mansikkasadon lähestyvän uhkaavasti loppuaan. Taas se kesä vain katosi jonnekin.
Marjanmyynti on pitänyt mut ihan aikuisten oikeesti kiireisenä. Kesätyöt alkoivat toukokuun loppupuolella ja viimeinen työviikko alkaa muutaman päivän päästä, sen jälkeen ovat kaikki maailman ovet mulle avoinna. Ei vielä mitään varmaa työtä tiedossa, ei myöskään opiskelupaikkaa. Toiveista huolimatta lääketieteellinen jäi muutamien pisteiden päähän. Lukiessani yliopistoon hyväksyttyjen listaa vatsassa ei tuntunut pettymyksen kouraisua vaan pikemminkin vähän helpotusta. Koska mä voin tehdä kuluvana vuonna mitä tahansa, eikä opiskelu pakota mua pysymään aloillani. Kahdentoista vuoden kouluputken jälkeen mä voin hyvillä mielin hengähtää hetken ja ihan vain elää. En mä ranttaliksi aio kuitenkaan heittää syksyä, on mulla suunnitelmia. Valmennuskurssi, ja jos ensikertalaiskiintiöstä joku joskus vaivautuisi antamaan hieman lisäinfoa niin saatan hakea varmuuden vuoksi kemiaa tai fysiikkaa opiskelemaan. Käyn kirjoittamassa uusiksi niin kemian kuin fysiikankin, jos saisin edes toisen nousemaan sinne laudaturiin ja antamaan kaksi lisäpistettä hakuun. Ja jos mitään tekemättömyys alkaa kyllästyttää, niin aina voi tehdä opettajansijaisuuksia tai tarttua pääsykoelukemisiin. Koska ensi syksynä mä aion aloittaa opinnot Tampereella vaikka mikä olisi.
Tää kesä on ollut tosi raskas, mutta samalla antoisa. Töiden takia olen lähtenyt töihin viidesti viikossa ennen aamukuutta tai palannut vasta kellon lähetessä puoltayötä. Töiden jälkeen olen vain heittäytynyt kirjojen ääreen väsyneenä, mutta ainakin olen viettänyt kesäni tehden jotain, mistä nautin. Aika moni on kuullut kauhutarinoita torimyynnistä, mutta mun kohdalla varsinkin tämän kesän kuskinhommat olivat paras kesätyö ikinä. Mulla on maailman parhaat työkaverit, työ jota tehdessä tuntee oikeasti ansaitsevansa palkkansa, ihanat pomot ja mansikoita saa maistella päivittäin. Palkkakin on noussut tasaisesti työkesien karttuessa. Ton työn ansiosta mä oon päässyt näkemään muikeita lasten hymyjä ja iloisia mummoja, saanut kehuja, päässyt näkemään Hyvinkään yöelämää ja kokemaan, kuinka järjestetään juhlat ukrainalaisittain. Eikä ensi vuodestakaan tarvitse hätäillä, sillä pomo pyysi tulemaan juttusille ennen kuin lyön mitään ensi kesäksi lukkoon.
Ehkä töiden loppuminen tarkoittaa sitä, että kirjoittelen taas aktiivisemmin. Tai ehkä ei. Sen näkee pian. Joka tapauksessa, hyvää syntymäpäivää minä. Viimeinen teinivuosi - check! Tästä se lähtee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti