En mä oikein tiedä millainen fiilis mulla on. Pääsin lauantaina itkemisen makuun (muiden huolehtiminen ei paljoa asiaa auttanut) ja nyt siitä ei oikein meinaa tulla loppua. Masentaa. Mut tää menee ohi. Aina se on tähänkin mennessä mennyt. Muutama ihminen on ollu mulle nyt aivan superihania. Ehkä nämä henkilöt tietävät sen itsekin, ainakin mun mielestä oon kertonut sen niille.
Ei oikein tiedä mitä kirjoittaisi. Jään koko ajan aina vaan enemmän jälkeen melkein kaikissa aineissa, tällä viikolla en oo yhdelläkään äikäntunnilla. Ussantunneistakin kaksi jää väliin ja ensi viikolla vielä yksi lisää koska Wanhojen risteily. Matikassa oon tehnyt sentään melkein puolet tehtävistä, että ehkä tää mun tilanne ei oo ihan toivoton. Olin siis tiistaina vain yhdellä oppitunnilla (ja sekin oli kuvista), koska kuviksenmaikka rekrytoi mut esittelemään meidän koulua etiopialaisvieraille toisella tunnilla ja ruokailun jälkeen lähdin Meilahden kampuspäiville. Siel oli oikeesti ihan älyttömän mielenkiintoista! Oli tapahtumatoria, jolla pääsi esimerkiksi ompelemaan tikin ja tunnistamaan alkoholeja ja muutenkin tutustumaan eri lääketieteellisille aloille, pari luentoa geenitutkimuksesta ja energiajuomasta ja kierros patologisella osastolla. Nyt mä olen sitten virallisesti käynyt ruumiinavaushuoneella.
Plöö tää menee ihan vaan älyttömäksi höpinäksi. Parasta lopettaa tähän. Huomenna ehkä jotain tosi syvällistä ja hienoa tylsyyden tuotosta, yrittäkää kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti