3. helmikuuta 2013

Never gonna give u up!

Mulla on ollut aivan älyttömän hauska viikonloppu, ja siitä kiitos mun aivan superhyperübermahtaville ja ihanille kavereilleni. Tai ehkä mun pitäis sanoa ystäville. Kaveri vaan kuulostaa paremmalta korvaan, se ei oo liian muodollinen sana. Mut aina kun mä puhun kavereista, tarkoitan siis ystäviä. Epäselvää? Hei c'moon, mä oon Katja, tottakai tää on epäselvää. Niin kuin aina.

Äikän ja hissan kokeet meni ihan jees. Kyllä ne läpi meni, hissasta mulla on jopa hyvä fiilis. Äikästä en sit ikinä tiedä. Matikan tehtävät oon saanut jo melkein tehtyä (siitä huolimatta et se on mun viimeinen koe), fyssa vaan pelottaa. Ei enempää koulusta. Torstaina mul oli se mun kauan pelkäämä hampilekuri, ja tuomiona multa poistetaan kaikki viisaudenhampaat kerralla huhtikuun lopulla. APUA! No mut ainakaan mulla ei tartte paikata yhtäkään hammasta.

Perjantai. Oli mahtava. Ja ihan huippu. Ja mulla oli hauskaa. Jälkikäteen vielä hauskempaa, koska kaikki ei muistaneet tekemisiään. Mä muistan. Omien lisäksi vielä muidenkin. Ja se on hirveän hauskaa nähdä, kun toiset kuulee omista toilailuistaan. En kerro muuta. What happens in Nurmijärvi, stays in Nurmijärvi. Ehkä joskus uusiksi. Kotiin löysin puol kahden aikaan yöllä, ja vartti meni ennen kuin sain keploteltua itseni sisälle. Koska olin unohtanut avaimen kotiin ja kukaan ei ollut hereillä eikä herännyt puhelimeen.

Tänään olin sitten pulkkailemassa Vantaalla, ja se oli ihan hirveän hauskaa! Ne viisvuotiaat pikkutytöt vaan kuoriutui isoista lukiolaisista (vaikka laskut jäikin aika lyhyeen kun oli turhan jyrkät mäet). Käytiin mäkkärissä, ajeltiin ympäriinsä ja käytiin moikkaamassa Tinua töissä. Ja popitettiin musaa. Ja kertailtiin perjantaita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti