Viimeiset tunnit kesälomaa jäljellä.
Aamulla mun pikkuveljet aloittivat molemmat koulun, Lauri ala-asteen ja Lassi yläasteen. Itse en päässyt saattelemaan meidän pientä ekaluokkalaista; kahdeksalta oli lähtö Nurmijärveltä liukasrata-ajoon Riihimäelle. Jännitti aivan älyttömästi, varsinkin kun opettaja ja matka-auto olivat molemmat mulle ne vähemmän tutut. Perillä vaihdettiin onneksi upouusiin (ihan kirjaimellisesti: meidän menopelin matkamittari näytti 309 kilometriä) autoihin, ja mä rakastuin ihan totaalisesti. Ei niillä lisälaitteilla niin väliksi, mutta se ajotuntuma. Ihan paras auto ikinä. Siitä en nyt sitten mene sanomaan että menikö hyvin vai huonosti, kyllä siellä muutama donitsi tuli tehtyä, mutta liikenteessä olisin omasta puolestani säästynyt peltivaurioilta.
Eilen mun tätini vei mut ratsastamaan sen 18-vuotislahjana mulle. Paikkana oli Fageräng, issikkatalli Espoon suunnalla. Mun edellisestä kerrasta satulassa on päässyt vierähtämään jo puolitoista vuotta. Hui. Aina pienempänä ratsastin säännöllisesti, parhaassa tapauksessa parikin kertaa viikossa, mutta lukion alettua se vaan jotenkin jäi. Kyllä mulla yhä on ratsastusta ikävä, mutta mun on vaan myönnettävä et se veisi ihan liikaa aikaa kaikelta muulta. Kun lopulta pääsin kipuamaan pikkuisen Iisu-ruunan selkään, mut täytti sellainen hassu tunne, et tää on se mun juttuni. Puolitoista tuntia vaelleltiin ympäri metsiä ja käytiin laukkasuorallakin. Ihan parhautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti