Iltauinti rannassa. Aurinko paistaa puiden takaa ja luo sateenkaaria pohjaan. Sorsaperhe, leikkiviä lapsia, mieli tyhjänä töistä tai ylppäreistä. Rakkautta. Yhden tunnin mä sain vain olla ja nauttia, ilman kiirettä mihinkään.
Lauri otti rannasta mukaan kepin, ja ilmoitti käyttävänsä sitä onkena synttäreillään. Joihin on vielä 11 kuukautta. Kun asiasta mainitsi, niin tuli ilmoitus, että "sitten mä pidän sillä ongintaa Katjan synttäreillä." Ja mä tajusin, että tosiaan. Mä olen alaikäinen enää kaksi viikkoa ja kolme päivää. Tuskin mä mitään synttäreitä pidän, mutta silti ajatus tuntui jotenkin hassulta. Nyt toi pikkumies on tosissaan suunnittelemassa mule 18-vuotissynttäreitä: onnenongintaa, Halinalle-teema ja aarteenetsintää. Eli tervetuloa sitten vain, kyllä Lauri järjestää! :) Kyllä se into tosta vielä lopahtaa, taidan välttyä kuitenkin lastenkekkereiltä.
Työt sen kuin jatkuvat, mutta onneksi se sentään on jotain, josta mä tosissani pidän. En tällä hetkellä tiedä mitään paikkaa, jossa olisin kesätöissä mieluummin. Tuolla mulla on ihanat työkaverit, saa olla ulkona päivät pitkät ja tavata ihmisiä. Perjantaina mulla on kuitenkin viimeinen työvuoro, ja ehkä ihan hyvä niinkin. Ei mulla lomaa tosin ehdi olla kuin kolme päivää, mutta aion nauttia siitäkin täysillä. Ylppärilukemiset etenee hyvään tahtiin, biologiassa enää yksi (se helpoin) kurssi lukematta läpi. Ruotsia en oo vielä edes aloittanut, mutta se on ehkä viimeinen asia, jota aion stressata.
Mua on alkanut pikkuhiljaa epäilyttää mun jaksaminen. Välillä tuntuu siltä, että oon palanut ihan puhki. Viimeiset 11 vuotta oon käynyt tunnollisesti koulua, enkä oo kertaakaan lintsannut tai myöhästynyt. Tottakai oon joskus jäänyt kotiin pelkän nuhan tai muun pikkujutun takia, mutta se on silti eri asia. Nää kaksi lukiovuotta oon mennyt täyttä vauhtia, kasannut kursseja sen minkä ehtinyt ja jokaisesta selvinnyt rimaa hipomatta. Enkä mä aio tähän lopettaa, vaan jatkaa kunnialla loppuun viimeinen puolivuotinenkin, mutta mua mietityttää yhden kurssin ottaminen. Nimittäin teatteridiplomi. Mulla ei vaan riitä aika ja jaksaminen jollekin, josta pidän, mutta joka ei hyödytä mua nimeksikään tulevaisuudessa tai joka saa mut aina välillä, vaikkakin harvoin, tuntumaan niin pahalta. Mä vaan en pidä ajatuksesta, että en oo hyvä kaikessa. Kai mä olen vähän perfektionisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti