22. syyskuuta 2013

Silmissä tuikkivat maailman valot


Jotenkin mä niistä ylppäreistäkin selvisin, enemmän tai vähemmän kunnialla. Bilsa enemmän ja ruotsi vähemmän jos tarkkoja ollaan. No, ruotsin voin onneksi käydä keväällä korottamassa jos nyt jää alle magnan. Bilsasta mä toivon paljoa, huomenna saan tietää lähtöpisteet. Vähän jännittää.


Mä suuntasin viikonlopuksi pitkästä aikaa meidän kesäkotiimme. Meidän perhe on kierrellyt kesät ympäri Suomea asuntovaunulla käytännössä aina, ja Leporanta me löydettiin mun ollessa parivuotias. Oltiin matkalla jonnekin Rauman seudulle ja huomattiin, ettei ihan ehditä ennen porttien sulkeutumista, joten piti keksiä jostain matkan varrelta paikka jossa yöpyä. Leporanta nyt sattui olemaan lähellä ja mä vaan rakastuin siihen paikkaan. Olin ihan innoissani uimalammesta ja liukumäestä, ja yhden yön pysähdys venyi melkein viikkoon. Sen jälkeen me ollaankin vietetty siellä aika monta vappua, juhannusta, syysviikonloppua ja kesälomapäivää. Siellä kun käy niin olo on joka kerta kuin kotiin palaisi.








Valojuhlat on Leporannassa ehkä se hienoin juttu. Siellä me oltiin nyt tällä kertaa. Joka syksy pidetään kesäkauden päättäjäiset, joissa on paljon ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin ja kaikki on vaan tosi hienoa illan pimetessä ja lyhtyjen ja kynttilöiden syttyessä. Saunottiin, juteltiin vanhojen tuttujen kanssa, vahdittiin pikkupoikia, rakennettiin valoteos, käytiin luontopolulla, ostettiin arpoja, katsottiin ilotulitus, pidettiin hauskaa ja illalla käperryttiin lämpimään peiton alle. Mä ainakin tykkään. Noi arpajaiset on jo perinne: joka ikinen vuosi me ostetaan euron arpoja kymmenisen kappaletta ja katsotaan, kun muut hakevat voiton toisensa jälkeen. Niitä voittoja on aina tosi paljon, ja pääpalkintoja on kaksi kappaletta: toinen oli tänä vuonna tabletti ja toinen ilmainen kausipaikka ilman isäntävelvoitetta. Ykköspalkinnon voittaja saa valita niistä ja kakkonen saa mitä jää jäljelle, jos ei vuosipaikka kelpaa kummallekaan niin se menee huutokauppaan ja kakkonen saa siitä saadut rahat. Isä on aina kuolannut sitä vuosipaikkaa, Nurmijärveltä on vähän paha lähteä hoitamaan viikon isäntävelvoitetta Turun liepeille saakka, mutta meillä nyt vain sattuu olemaan huono arpaonni. Joku lippis tai villasukat sieltä on joskus käteen sattunut, mutta harvemmin mitään sen ihmeempää. Tänä vuonna se arpaonni sitten lopulta osui kohdalle, eikä siinä paljoa hymyä pidelty. Mulla on siis kakkoskoti Liedossa ensi vapusta vuosi eteenpäin.









Tällainen viikonloppu oli mulla, mimmoinen teillä?

ps. Mun pikkuinen Nissan alias Kustannusosakeyhtiö on nyt vihdoin ihan putipuhdas, yks isin oppilaista amiksella putsas sen sisältä ja ulkoa :---))) KOY kiittää putsaajaansa pullakahveilla!
pps. Mä sain ajatuksen kuvisdiplomia ajatellen. Mutta siitä sitten myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti