Apua. Minne tää aika on oikeen kadonnut? Taas?
Koulut alkoivat maanantaina, tuntui jotenkin tosi hassulta palata taas kouluun. Varsinkin, kun sieltä ei löydetty kotiin asti kuin kerran tällä viikolla. That's right, oon ollut koko viikon hoitamassa koiria tutuilla. Ilman nettiä. Miten mä ikinä selvisin? Kännykällä pääsi facebookiin, mutta blogger ja hotmail ei vaan pelittänyt. Eikä pelittänyt myöskään nauhoittava digiboksi. Sunnuntaina mä siis matkasin talon- ja koiranvahdiksi, ja tänään tulin sitten takaisin kotiin. Keskiviikkona sen sijana tulin käymään kotona, koska Lassilla oli synttärit ja se välttämättä halusi mut kotiin. Se on jotenkin kasvanut tässä vuoden sisällä. Henkisesti siis. Kyllä sitä edelleen saa katsoa alaspäin ja taputella päälaelle. Mutta siitä on tullut tosi kiva veli, mä en ees muista milloin se ois viimeks suuttunut mulle. Aiemmin mun piti miettiä, et millonkohan viimeks se ei oo ollut äkäinen. Mut me like! On se kyl tosi ihana pikkuveli. Se jopa halailee mua nykyään.
Oon ollut aikaisemmin siellä samassa paikassa koiria hoitamassa vaan kesällä, kun on valoisaa vuorokauden ympäri. Nyt mä tajusin, että mua ihan tosissaan ahdisti toi paikka. Eikä se ees ollut eniten sen pimeyden ja suurien ikkunoiden syytä. Mä vaan koin olevani hirveen yksin. Vielä kesällä mä olin ihan tosissani erakkoluonne, ja mä nautin paljon enemmän yksinolosta kuin seurasta. Nyt mä huomasin kyseleväni vähän joka päivä mulle seuraa. Paitsi maanantaina, kun en ollut vielä tajunnut sitä yksinäisyyttä ja mulla oli illalla töitä (talven riparin ennakkotapaaminen). Aamuisinkin mun oli pakko laittaa heti ensimmäiseksi päälle Ylen aamu-tv tai Huomenta Suomi, jotta olis ees joku tunne, että en oo ainoa ihminen maailmassa, ja iltaisin uutiset pauhasi taustalla. Tiistaina sain sit Annan mulle kaveriksi, ja katsottiin Rock of Ages ja Urhea. Molemmat oli oikeesti tosi hyviä leffoja, miksei kaikki vois mennä oikeassa elämässä niin kuin musikaaleissa? Ja minne on kadonnut kasarirokki? Kysyn nyt vaan. Anetesta sain seuraa sit torstaina, vaikka eipä me paljoo mitään ehdittykään. Lenkitettiin koirat ja juoruttiin, Aneten ruotsinläksyistä saatiin tehtyä vaan puolet.
Varmaan proggiksen ensi-iltaan on enää kaksi viikkoa? Ja koululaisnäytöksiin vaan viikko? Eikä mulla ole edelleenkään Mallalle paitaa? Pikkuhiljaa se on edennyt, ja nyt se alkaa oikeasti vaikuttamaan aika valmiilta.
Ei mulla tässä mitään muuta. Ajattelin vaan ilmoitella, että oon hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti