Ihanat löysäilypäivät. Voi vaan olla ja tehdä mitä huvittaa, katsoa vanhoja leffoja maratonina, olla koneella, nukkua. Näin siis käytännössä. Teoriassa mun pitäisi saada luettua ens viikoksi Tuntematon sotilas, ja luettuna on vajaat sata sivua yli neljästä ja puolesta sadasta. Kirjan sain ennen joululoman alkua. Mikä meni vikaan? Lisäksi pitäis tehdä museoraportti (niin, siitä museokäynnistähän ei todellakaan ole kuukautta... tälläisinä hetkinä oon tosi onnellinen mun hyvästä muistista) ja väkertää matikkaa. Ja siivota joulu pois. Ja tehdä ruokaa. Ja hoitaa marsut. Ja vaikka mitä.
Okei. Se, mikä meni vikaan, oli mun joululahjaksi saamani Klaukkala-kirja, johon oli ihan pakko päästä tarttumaan HETI (olin siis kuolannut tota kirjaa muutaman viikon Nooran kerrottua sellaisen olevan olemassa). Sen sain luettua just ennen uutta vuotta, joten en mä sitä voi ainoastaan syyttää. Toinen pääepäillyistä on joulualet ja kolme kaupoilla vietettyä päivää. Mutta ette ikinä arvaa. Kotiin on löytäneet vain kympin farkut ja parinkympin huppari, mutta silti rahaa on mennyt ihan älyttömästi. Koska kirjakauppa.
Mä rakastan kirjoja. Niihin voi uppoutua ja luoda omat mielikuvansa, kaikkea ei anneta aivoille suoraan niin kuin televisiossa. Saa itse miettiä, minkä näköisiä hahmot ovat ja niiden ajatusmaailmaan pääsee enemmän perille. Televisiossa ne on vaan läjä näyttelijöitä tai tylsiä tosi-tv-tähtiä. Mun kirjavalikoima on hyvin rajoittunut, mutta yllättävän iso. Luen vaan fantasiaa, muutamia dekkareita ja sellaisia tulevaisuuden kuvailuja. Ja sit näitä muutamia muita helmiä, kuten just toi Klaukkala. Otsikko on muuten lainattu tosta kirjasta, jos ette vielä hokanneet.
Mutta joo tosiaan. Suomalaisessa kirjakaupassa oli siis alet. Mä ostan tosi harvoin kirjoja, koska odotan niitä mieluummin kirjastosta kuin maksan parikymppiä. Mut nyt mun lempikirjoja sai kutakuinkin vitosella kappale. Ja Nälkäpelin odottelu kirjastosta on tuskaista, enkä haluais siihen rumbaan uudelleen. Joten mä oon ostanut viikon sisällä kuus vai seitsemän kirjaa. Enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Mulla vaan menee ikuisuus, että pääsen lukemaan noita. Tuntemattoman jälkeen vuorossa on vielä Puhdistus, joka pitäisi kanssa lukea tammikuun puolella. Niin, ja sit ostin kanssa seinäkalenterin, jossa on söpöjä kuvia Pariisista. Oisinpa vaan tajunnut etukäteen, et koska se ei oo suomalainen kalenteri, siitä puuttuu nimipäivät (okei, ei vakava juttu, tähän riittää mun taskukalenterikin), juhlapyhät on joko kanadalaisia, amerikkalaisia tai australialaisia (oonkin aina halunnut tietää, milloin on ANZAC-päivä ja koska ramadan alkaa!) ja viikko alkaa sunnuntaista. Mut kyllä mä sopeudun. Pääasia, et mun huoneen seinällä on kuva Eiffelistä.
Uutta vuotta mä vietin muutaman ihanan kaverin kanssa täällä Nurmijärven takapuskissa. Syötiin joulusuklaita ja ranskalaisia, katsottiin Glee, käytiin kävelyllä, valettiin tinaa ja ennen kaikkea pelattiin lautapelejä maratonina. Mulla ja Venlalla oli hirmuinen lopputaistelu Trivial Pursuitissa, Julia vietti julkkiksen elämää The game of lifessa, selitettiin Aliaksessa Nooran kanssa sanoja ala-astemuistojen avulla aina nypylöidessä ja Ada arvasi ensimmäisenä käytännössä kaikki sanat just sillä kierroksella, kun se ei pelannut. Yö vähän venyi ja nukkumaan päästiin kuuden maissa, kahdeksalta oli herätys ja mä jatkoin autuaasti uniani ysiltä muiden lähdettyä takaisin Vantaalle. Siitä saakka mä oon nukkunut joka aamu (paitsi tänään, Ninja tuli herättämään kahdeksalta) vasta puolenpäivän jälkeen. Mitä ihmettä? Minä, jonka henkilökohtainen ennätys hipoo ehkä yhtätoista? Tai siis hipoi aiemmin. Nyt se on 12.54.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti