22. toukokuuta 2013

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla voi?


Mulla alkoi nyt kakkosvuoden viimeinen koeviikko. Ei enää tavallisia koulupäiviä, vaan kuusi koetta (joista yksi jo takana ja yksi tehdään kotona) ja kokeitten palautukset, Game Event ja stipendit. Kevätjuhliin en pääse työvuoron takia, vaikka olisinkin hirveesti halunnut mennä kattoo kun Jenna ja muut mun muutamat abikaverit saavat lakin päähänsä. No, aina ei voi voittaa.

Sitten mä oonkin jo abi. Pelottavaa. Mutta samalla aivan älyttömän jännää ja siistiä. Jos ylppärit jättää laskuista, on abivuosi täynnä kaikkea siistiä: penkkarit, TJ100, abiristeily, abivaatteet, kaiken sen suunnittelu, aikainen kesäloma. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin tosiaan selviytyä niistä ylppäreistä, joita siis kirjoitan 7 (aivan mahdoton työmäärä ajatellen mun tähänastisia koelukemisia, tänkin päivän kokeeseen menin fiiliksellä "luen sitten aamulla"), ja selvitellä hieman sitä tulevaisuutta. Mistä sitä löytääkään itsensä seuraavana vuonna, mitä tekee, kenen kanssa?

Ehkä mä jätän abivuoden miettimisen myöhemmälle. Takana on siis ympäristöekologian koe, edessä vielä sähköfysiikka, ruotsi, Suomen historia, bioteknologia ja todennäköisyydet. Mitään en ole lukenut, ja tuskin tulenkaan lukemaan. Bilsasta tosin olisi vähän pakko tehdä vielä tehtäviä, mutta siihen se taitaakan rajoittua.

Ei mulla tässä muuta. Sade on kyllä kaunista. Mutta se on märkää. Tosi märkää. Ja kylmää. Ja ehkä mua taas vähän masentaa. Mutta ei niin pahasti kuin silloin aikaisemmin. Jäätelö pelastaa. Söin maanantaina maailman parhaan jätskiannoksen. Päärynä- ja suklaarouhejäätelöä, valmiskermavaahtoa sekä suklaa- ja kinuskikastiketta. Vähän tuli possuiltua, mutta se oli sen arvoista. Muistelen sitä makua varmana vielä mummonakin. Nam.


weheartit.com


1 kommentti: