 |
| weheartit.com |
Mitä parempaa tekemistä mulla olisi vappuna kuin hörpdörppäillä
tietokoneella tekemättä mitään järkevää? No ihan varmana vaikka mitä,
mutta nyt iski se pahin hampaidenpoistokipu rajoittamaan vaihtoehtoja
eivätkä kouluhommat oikein inspaa tällä hetkellä. Bilsaa lupaan kyllä
tehdä vielä tän viikon aikana, muuten en varmaan tule ikinä selviytymään
niissä edes kurssikokeeseen saakka.
Toukokuu on täällä ♡ Mä en tiedä miksi, mutta toukokuu on aina ollut yksi mun lemppareistani. Toukokuussa on lämmintä, muttei vielä niitä hirmuhelteitä, kavereita näkee lähes päivittäin, koulu alkaa pikkuhiljaa hellittämään, syödään jäätelöä, nautitaan ekoista auringonottopäivistä. Arvostellaan Lassin kanssa itsetehtyjä pirtelöitä, kaivetaan shortsit kaapista ja unohdetaan hupparit kotiin. Kesä on ihan nurkan takana ja vatsassa on sellainen ihana kiva odotuksentunne. Ei ole mikään hirmuinen kiire minnekään. Kaivetaan kaapista jouluna saatu kirja, jota ei vielä ole kouluhommilta ehtinyt lukemaan. Leipomiskuume iskee. Seurataan Euroviisuja ja lätkän MM-kisoja, nautitaan niin hyvästä kuin huonosta europopista, Suomen jyräämisestä jääkiekon loppupeleihin ja kisafiiliksestä. Ruoho ei ole enää ruskeaa vaan uutta, tuoretta ja vihreää. Kasataan trampoliini, hypitään sillä pari päivää ja loppukesän se saakin toimia lähinnä keskiviikkojen löhöilypaikkana uusimman Aku Ankan kera. Ihmiset hymyilevät. Koska se kesä on jo niin lähellä. Ja koska kaikki ongelmat helpottavat. Tietää, että ihan kohta - ihan kohta - on taas yksi kouluvuosi pulkassa ja hoidettu kunnialla. Ja saadaan kevättodistukset. Enää se todistus ei ole niin iso juttu kuin aiemmin, mutta edelleenkin se yksi vaivainen paperi oikein huutaa mulle: "Nyt olet vapaa! Nauti kesästäsi!"
Mä todellakin toivon, että toi ongelmien ratkeaminen pätee tähänkin toukokuuhun. Koska mun pitää ihan tosissaan saada eräs asia selvitettyä. Välillä tunnen itseni ihan liian kiltiksi, tuntuu etten vaan osaisi sanoa ei. Joskus munkin pitäisi vaan olla itsekäs ja ajatella omaa mielenterveyttäni. Silti se ei vaan onnistu. Eräs ihminen kysyi multa viime vuonna, et miten jaksan olla kaikille aina niin kiltti ja kiva. Enkä mä ymmärtänyt, mitä jaksamista siinä oikein on. Nyt ymmärrän. Mutta nyt on toukokuu. Joten varmasti asiat järjestyvät, kun vaan otan itseäni niskasta kiinni.
Toukokuussa tällaisetkin erakkoravut kuin minä työntävät päänsä ulos huoneestaan, haistelevat ilmaa ja huomaavat, että ei se ulkoilma tapa.
Toukokuu on täällä ♡ Mä en tiedä miksi, mutta toukokuu on aina ollut yksi mun lemppareistani. Toukokuussa on lämmintä, muttei vielä niitä hirmuhelteitä, kavereita näkee lähes päivittäin, koulu alkaa pikkuhiljaa hellittämään, syödään jäätelöä, nautitaan ekoista auringonottopäivistä. Arvostellaan Lassin kanssa itsetehtyjä pirtelöitä, kaivetaan shortsit kaapista ja unohdetaan hupparit kotiin. Kesä on ihan nurkan takana ja vatsassa on sellainen ihana kiva odotuksentunne. Ei ole mikään hirmuinen kiire minnekään. Kaivetaan kaapista jouluna saatu kirja, jota ei vielä ole kouluhommilta ehtinyt lukemaan. Leipomiskuume iskee. Seurataan Euroviisuja ja lätkän MM-kisoja, nautitaan niin hyvästä kuin huonosta europopista, Suomen jyräämisestä jääkiekon loppupeleihin ja kisafiiliksestä. Ruoho ei ole enää ruskeaa vaan uutta, tuoretta ja vihreää. Kasataan trampoliini, hypitään sillä pari päivää ja loppukesän se saakin toimia lähinnä keskiviikkojen löhöilypaikkana uusimman Aku Ankan kera. Ihmiset hymyilevät. Koska se kesä on jo niin lähellä. Ja koska kaikki ongelmat helpottavat. Tietää, että ihan kohta - ihan kohta - on taas yksi kouluvuosi pulkassa ja hoidettu kunnialla. Ja saadaan kevättodistukset. Enää se todistus ei ole niin iso juttu kuin aiemmin, mutta edelleenkin se yksi vaivainen paperi oikein huutaa mulle: "Nyt olet vapaa! Nauti kesästäsi!"
Mä todellakin toivon, että toi ongelmien ratkeaminen pätee tähänkin toukokuuhun. Koska mun pitää ihan tosissaan saada eräs asia selvitettyä. Välillä tunnen itseni ihan liian kiltiksi, tuntuu etten vaan osaisi sanoa ei. Joskus munkin pitäisi vaan olla itsekäs ja ajatella omaa mielenterveyttäni. Silti se ei vaan onnistu. Eräs ihminen kysyi multa viime vuonna, et miten jaksan olla kaikille aina niin kiltti ja kiva. Enkä mä ymmärtänyt, mitä jaksamista siinä oikein on. Nyt ymmärrän. Mutta nyt on toukokuu. Joten varmasti asiat järjestyvät, kun vaan otan itseäni niskasta kiinni.
Toukokuussa tällaisetkin erakkoravut kuin minä työntävät päänsä ulos huoneestaan, haistelevat ilmaa ja huomaavat, että ei se ulkoilma tapa.
♡
♡
♡
♡
♡
♡
Mä rakastan toukokuuta.
Tuleeko tästä hyvä kuukausi?
 |
| weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti