| Kuin jännää! Ilmoittauduin just autokouluun, ja kurssi alkaa jo
maanantaina. Ensi viikolla on kanssa tanssin kevätnäytökset, lätkän
MM-kisojen viimeiset pelit ja Euroviisut. Kuinka mä oikein ehdin
kaikkialle? Varsinkin sitten siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa ehtiä
käymään tuolla autokoulussa. Viimeiset tanssitunnit tältä vuodelta onnellisesti takana, ja jäljellä on fiilis, että kyllä tästä jotain tulee. Vaikka en niin paljon osaakaan nauttia lockingista, niin tykkään tosta meidän näytössarjasta aivan älyttömästi. Ja street nyt vaan on niin hauskaa, juuri se mun juttu. Ja ne vaatteet. Jotain ihan muuta kuin ne järkyttävät vihreät satiinihameet jotka meillä oli silloin jazzissa joskus vuonna papu ja nakki.  |
| weheartit.com |
Viikko mennyt viettäessä aikaa kavereitten kanssa, aiasta pelatessa,
kisakatsomossa jännittäessä, vanhoja tapetteja alas repiessä ja
viimeistä kertaa noita pieniä isoskoulutettavia vahtimassa ja
opastamassa. Pikkaisen haikea fiilis. Kolme vuotta mä jaksoin, ensin 1½
vuotta omaa koulutusta ja sitten seuraavat puolitoista näiden nuorempien
kanssa. En mä voi jättää noita. Mutta pakkohan se on, kun syksyllä
pitäisi keskittyä niihin kirjoituksiin. Enköhän mä käy joskus
moikkaamassa niitä huvikseni kun aikaa ja jaksamista riittää.
Hajoan abivuoden kurssivalintoihin. Ensin mun piti valita jätänkö pois ruotsin vai fysiikan seiskakurssin, jotka molemmat on mulle tosi tärkeitä kirjoitusten kannalta. Sitten seuraavaksi hajosin pitkän matikan 12-kurssiin, joka järjestetään vaan kerran ekan kolmen jakson aikana. Mut sit olin taas tosi häpi, kun mun kolmosjaksoni näyttää VAIN viittä kurssia. OIKEESTI. Mulla ei ikinä oo ollut noin löysä jakso. Never ever. Kerran mulla on ollut kuusi, muuten seitsemän tai kahdeksan. Muut katsoi mua kuin hullua kun olin niin onnellinen tosta mun kolmosjaksostani. Koska käytännössä kaikki vetää nyttenkin neljän kurssin jaksoa. Mutta mä on vaan niin häpi. Sitten tohon tulee kuitenkin jotain ihmesiirtoja kesän aikana ja siinä menee se mun viis kurssia. Okei, ehkä lasken joka tapauksessa sen viiden kurssin lisäks ton MaA12.
Jotenkin vaikeaa ajatella et siihen on ihan tosi vain kolma kuukautta ja muutama päivä että mä olen virallisesti abi. Ja vielä hassumpaa, että mulla on reippaasti yli puolet lukiosta takana. Mä muistan vieläkin kuin eilisen päivän sen, kun pelkäsin jääväni taas kerran yksin silloin vajaa kaksi vuotta sitten. Onneksi pelkäsin turhaan. Mulla on ihania kavereita. Ja ne on kaikki mulle niin rakkaita, ettei mitään rajaa. Jokainen vähän eri tavalla, mutta rakkaita yhtä tyynni. Mutta oikeesti. Reilu vuoden päästä mulla on valkolakki ja suuntaan kohti Tamperetta. Outoa. Hassua.
Kesän haistaa jo ilmassa. Eilen oli ihanaa kävellä Klaukkalassa ja huomata, että takki päällä meinasi läkähtyä. Kesäkesäkesäkesä, tule jo tule jo tule jo!
Lähtölaskenta täysi-ikäisyyteen alkaa nyt. 105 päivän päästä se koittaa mullekin.
Hajoan abivuoden kurssivalintoihin. Ensin mun piti valita jätänkö pois ruotsin vai fysiikan seiskakurssin, jotka molemmat on mulle tosi tärkeitä kirjoitusten kannalta. Sitten seuraavaksi hajosin pitkän matikan 12-kurssiin, joka järjestetään vaan kerran ekan kolmen jakson aikana. Mut sit olin taas tosi häpi, kun mun kolmosjaksoni näyttää VAIN viittä kurssia. OIKEESTI. Mulla ei ikinä oo ollut noin löysä jakso. Never ever. Kerran mulla on ollut kuusi, muuten seitsemän tai kahdeksan. Muut katsoi mua kuin hullua kun olin niin onnellinen tosta mun kolmosjaksostani. Koska käytännössä kaikki vetää nyttenkin neljän kurssin jaksoa. Mutta mä on vaan niin häpi. Sitten tohon tulee kuitenkin jotain ihmesiirtoja kesän aikana ja siinä menee se mun viis kurssia. Okei, ehkä lasken joka tapauksessa sen viiden kurssin lisäks ton MaA12.
Jotenkin vaikeaa ajatella et siihen on ihan tosi vain kolma kuukautta ja muutama päivä että mä olen virallisesti abi. Ja vielä hassumpaa, että mulla on reippaasti yli puolet lukiosta takana. Mä muistan vieläkin kuin eilisen päivän sen, kun pelkäsin jääväni taas kerran yksin silloin vajaa kaksi vuotta sitten. Onneksi pelkäsin turhaan. Mulla on ihania kavereita. Ja ne on kaikki mulle niin rakkaita, ettei mitään rajaa. Jokainen vähän eri tavalla, mutta rakkaita yhtä tyynni. Mutta oikeesti. Reilu vuoden päästä mulla on valkolakki ja suuntaan kohti Tamperetta. Outoa. Hassua.
Kesän haistaa jo ilmassa. Eilen oli ihanaa kävellä Klaukkalassa ja huomata, että takki päällä meinasi läkähtyä. Kesäkesäkesäkesä, tule jo tule jo tule jo!
Lähtölaskenta täysi-ikäisyyteen alkaa nyt. 105 päivän päästä se koittaa mullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti