24. toukokuuta 2013

Why does the world look so sad when it's raining?




Itkubiisejä. Koska tää elämä on aina välillä vaan niin hemmetin vaikeeta.

Aina ei tarvitse olla edes mitään syytä. Silti haluais vain sulkeutua ja käpertyä peiton alle ja purkaa pahaa oloaan. Vaikka ei sekään oo niin paha. Se vain tuntuu siltä, silloin kun ympärillä ei ole ketään muuta ja mä lasken mun suojamuurini. Se fiilis on vaan kasautunut mun sisääni, pieninä annoksina eri paikoista. Paha sana siellä, toinen tuolla. Syyttävä katse. Se, kun katsoo toista silmiin ja näkee sanojen loukanneen, vaikka niiden sanomatta jättäminen olisi vain pahentanut sitä. Se, että toinen kätkee loukkaantumisensa ja esittää, ettei välitä, tuntuu vielä pahemmalta.

Monta viikkoa mulla on vaan ollut niin hirveä kiire paikasta toiseen, etten oo ehtinyt pysähtymään ja miettimään. Kaikki on vain unohtunut mun juostessa koulusta lavalle, lavalta kotiin tekemään ruokaa ja tekemään vaikka mitä. Mutta nyt mulla on kiireet ohi. Ja flunssa. Ja kaikki vaan iskee vasten kasvoja.

Koulussa mä taas unohdin sen kaiken pahan. Mulla on ihania kavereita. Ja ne saa mut unohtamaan sen pahan olon, joka on vain ollakseen. Mutta joskus, joskus harvoin, ihmiset mun ympärillä saa sen tunteen vaan pahemmaksi. Vaikka mä kuinka yritän, niin aina vaan en tunnu riittävän. Tiuskaisu kaverilta saa oikeasti aikaan tosi huonon fiiliksen. Vaikka mä tiedän, että syy ei ollut mussa vaan huonossa päivässä, niin silti se tuntui. Jotenkin hassua huomata, että suurin apu tähän oloon on tullut tosi yllättävältä ihmiseltä. Se tuntuu olevan mun tukena aina ja kaikkialla, hymyilee eikä ikinä saa mua tuntemaan oloani ei-miksikään. Ja kuinka helppoa sille oli antaa anteeksi eräs mennyt asia, josta en ollut edes tiennyt. Mun ei tarvinnut miettiä kahta sekuntia, mä vaan olin tosi iloinen et se sanoi sen mulle itse enkä kuullut jotain kiertoreittiä joskus tulevaisuudessa. Harvalle olisin antanut anteeksi noin suoralta kädeltä. Se on oikeasti tosi hyvä ystävä. Kyllä kaikki mun muutkin kaverit on, mutta tää henkilö on juuri oikea ihminen tällaisessa tilanteessa.

Sade vain pahentaa tätä. Mutta ehkä tää menee ohi. Niinkuin aina ennenkin.



andthatswhoiam.tumblr.com

6 kommenttia:

  1. <3 Ihana postaus!

    www.oonablog.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kyllä se aurinko risukasaankin paistaa, kunhan antaa aikaa! :) tsemppiä ja nähdään tässä piakkoin ! :) Siirsin muuten oman blogini salaiset näkyviin eli käyppä kattomassa :) miss you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitää oikeesti nähdä! :)) meilhän on työtkin ihan vierekkäin jos oot myllykukol niin sit ihan viimeistään kun mul alkaa työt ;P liityin lukijaks!

      Poista
  3. sulla on kiva blogi! haluaisin nähdä sinun itse ottamiasi kuvia enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) ihan varmana niitä itseotettuja kuvia alkaa taas tulla enemmän nyt un kesä alkaa ja sitä kameraa jaksaa rontata kaikkialle, kouluun ja sellaisiin en oo viitsinyt kun järkkäri kuitenkin painaa ihan kohtuullisen paljon :D

      Poista