Mä oon juuri nyt valtavan hyvällä tuulella.
Ensinnäkin mä selvisin perjantain ajotunnista. Ei jäänyt mummoja alle eikä ajo-open tarvinnut tarttua kertaakaan rattiin. Ja ajoin kahdeksaakymppiä. Kovat äänitehosteet musta kuulemma lähti, mutta ajoin kuitenkin.
Toiseksi mulla kävi aivan yli-ihana yllätysvieras pari päivää sitten. En ollut nähnyt Saijaa kuukausiin, ja viimeisin puhelukin oli vappuna. Nyt toi ihanuus soitti mulle kutakuinkin keskellä yötä ja ilmoitti olevansa meillä viidessä minuutissa. IHANAA. Olin vaan niin iloinen, etten oikeastaan osannut ees sanoa mitään. Kuinka tässä aina käy niin, että nähdään enää vain kesäisin vaikka käydäänkin lukiota samassa kunnassa?
Kolmanneksi olin eilen vahtimassa ehkä maailman suloisinta kohta-tokaluokkalaista. Sen mielestä oli hirmuisen hienoa, kun osasin laulaa englanniksi. Ja niinhän mä sit ajauduin laulamaan Tuiki. tuiki tähtöstä enkuksi useampaankin otteeseen, samoin Robinia. Leivottiin tosi muhkea mansikka-raparperipiirakka. Ja se keskustelu, joka me käytiin vähän ennen nukkumaanmenoa. Oikeesti. Kuinka suloista :)
Ja neljänneksi mä pääsin taas isostelemaan tosi kivalla isosporukalla. Kerrankin poikia on enemmän kuin tyttöjä, niin riparilaisissa kuin isosissakin. Tästä tulee oikeasti tosi kiva viikko. Ja tapettiremppakin saatiin päätökseen, joten kunhan saan työpöydän järjesteltyä uudestaan pääsen nauttimaan siivousvapaasta lomasta. Tosin sitten iskee esiin ylppärilukemiset. Mutta kyllä mä niistä selviän, ainahan mä selviän.
Ensinnäkin mä selvisin perjantain ajotunnista. Ei jäänyt mummoja alle eikä ajo-open tarvinnut tarttua kertaakaan rattiin. Ja ajoin kahdeksaakymppiä. Kovat äänitehosteet musta kuulemma lähti, mutta ajoin kuitenkin.
Toiseksi mulla kävi aivan yli-ihana yllätysvieras pari päivää sitten. En ollut nähnyt Saijaa kuukausiin, ja viimeisin puhelukin oli vappuna. Nyt toi ihanuus soitti mulle kutakuinkin keskellä yötä ja ilmoitti olevansa meillä viidessä minuutissa. IHANAA. Olin vaan niin iloinen, etten oikeastaan osannut ees sanoa mitään. Kuinka tässä aina käy niin, että nähdään enää vain kesäisin vaikka käydäänkin lukiota samassa kunnassa?
Kolmanneksi olin eilen vahtimassa ehkä maailman suloisinta kohta-tokaluokkalaista. Sen mielestä oli hirmuisen hienoa, kun osasin laulaa englanniksi. Ja niinhän mä sit ajauduin laulamaan Tuiki. tuiki tähtöstä enkuksi useampaankin otteeseen, samoin Robinia. Leivottiin tosi muhkea mansikka-raparperipiirakka. Ja se keskustelu, joka me käytiin vähän ennen nukkumaanmenoa. Oikeesti. Kuinka suloista :)
Ja neljänneksi mä pääsin taas isostelemaan tosi kivalla isosporukalla. Kerrankin poikia on enemmän kuin tyttöjä, niin riparilaisissa kuin isosissakin. Tästä tulee oikeasti tosi kiva viikko. Ja tapettiremppakin saatiin päätökseen, joten kunhan saan työpöydän järjesteltyä uudestaan pääsen nauttimaan siivousvapaasta lomasta. Tosin sitten iskee esiin ylppärilukemiset. Mutta kyllä mä niistä selviän, ainahan mä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti