21. heinäkuuta 2012

Ikinä ei tiedä, mitä seuraavan kulman takaa löytää


Ja taas mulla on jäänyt hiukan tää kirjoittelu... hömhöm. Vaikka itseasiassa sainkin tänään Moonalta kehui et kiva kun kirjoitan niin usein, onhan näit nyt sentään ainakin yks viikkoon yleensä ilmestynyt :D Saas nähdä, mitä käy kun koulut alkaa. On tää kirjoittaminen ollut sen verran kivaa et ajattelin jatkaa koulusta huolimatta, mut kirjoitustahdista en sitten tiedä. Joko oon niin nääntynyt joka ikinen päivä, etten millään jaksa/muista kirjoittaa, tai sitten mun elämässä alkaa tapahtumaan jotain kirjoittamisen arvoista nykyistä useammin. Edessä ainakin tuskailuja ja riemunhetkiä draaman proggiksen kanssa, löysä ja ihana ensimmäinen jakso ja tappotahdilla mentävä loppuvuosi, vanhojentanssit, saksalainen vaihtari, tutorointia, liikan pakollisten kurssien suorittaminen kokonaan, läjä biologiaa, fysiikkaa, matikkaa ja kemiaa, paljon uusia ja vanhoja kavereita, koeviikon tuskastelua ja löysäilyä ja uudet tapetit.

Se kuvailu jäänyt taas hiukkasen vähiin. Muutama kuva tältä päivältä löytyy, mut turvaudun enemmän Millan kameran tuloksiin. Oli sen verran kovemmalla käytöllä kuin toi mun.

Viikolla ollut taas töitä lähes joka päivä, maanantaina ja tänään oli vapaata. Huomenna onneks ihana neljän tunnin vuoro tuplapalkalla, varmaan paras vuoro jonka tiedän. Varsinkin kun siitä saa sen ensimmäiset puolitoista tuntia kulumaan kojun kasaamisessa ja työkaverinakin Saana, joka on oikeasti aivan huippu. Sen kanssa on aina kivaa, juttu luistaa ja tullaan muutenkin hyvin toimeen. Ens viikoksi mut onkin sit heitetty cittarille, ja siitä seuraava eli mun viimeinen viikko kuluu todennäköisesti myös siellä päässä Klaukkalaa. En valita, pääsen vihdoinkin tekemään Aneten kanssa töitä :)

Tänään heräsin aamulla aivan liian aikaisin siivoamaan, valmista tuli joskus puoli kymmeneltä. Siitä tunnin päästä Noora tuli meille, laitettiin pari juttua kasaan iltapäivää varten ja lähdettiin Klaken Ylägrillille, jossa Moona, Ada, Julia ja Milla jo ootteli meitä. Vuorossa oli siis se kauan puhuttu Nurmijärvitour! Lähdettiin ajamaan maisemareittiä Valkjärven ja Röykän Valtsun kautta Sääksiin, jossa sitten istuskeltiin ja syötiin jäätelöä ihan hyvän aikaa. Uimaan ei kukaan mennyt, itse oisin käynyt jos vaan oisin saanut seuraa. Jonkun mä sinne kyllä vielä raahaan ennen kesän loppua tai viimeistään elokuun lopulla. Juteltiin vähän kaikesta, ensi vuodesta, televisiosarjoista, wanhoista, elämästä noin ylipäätäänkin. Matka jatkui Myllykoskelle kirkonkylään, jossa katseltiin jonkun polttariporukan hyppelyä sillalta (jotain benjihypyn tapaista mut ei ihan) ja paahdettiin ihan törkeen hyviä vaahtokarkkeja. Sieltä sit meille, eli käytännössä ajettiin koko Nurtsi ympäri. Julia ei aavistanut yhtikäs mitään ennen kuin tuotiin kakku ja se näki ilmapallot, eli yllätyssynttärit onnistuivat! Syötiin kakkua (jonka mä tein ja joka oli ihan törkeen hyvää, mansikat tottakai Wennborgin tilalta!) ja katottiin leffa ja kivaa oli. Ei siitä varmaan sitten sen enempää, mulla taitaa synttärit olla seuraavana: oon kuustoista enään kuukauden, tunnin ja kakskymmentä minuuttia. Sit oonkin young and sweet and only 17!

Kuvii voin laitella joskus jos Milla niitä mulle lähettää :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti