Ja taas mä oon ollut laiska kirjoittaja. Ei oo oikeen ollut mitään kirjoitettavaa. Talo tuli maalattua, mä maalasin parvekkeen kaiteet kun en oikeen muuta töiltä ehtinyt. Töissäkin ollut kivaa, vaikka joskus meneekin sukset pikkaisen ristiin joidenkin työkaverien kanssa. Mitä sitä sen ihmeemmin selittelemään. Pari yötä olin nyt hoitamassa niitä samoja koiria kuin viime viikolla, mutta nyt oon taas kotona eikä koirienhoitokeikkaa vielä ainakaan toistaiseksi tiedossa. Paria lasta kylläkin meen hoitamaan parin viikon päästä yksiin häihin, saa nähdä mitä siitäkin oikeen tulee. Voin vaan kysyä et kuka ihme keksii suositella mua lastenhoitajaksi vaikken oo ikinä hoitanut oikeestaan muita kuin mun pikkuveljeä? No mut nytpähän pääsen kokeilemaan.
Mun pitäis saada palkka ihan lähipäivinä. Pikkasenko siistiä! Kolmen viikon uurastus palkitaan, ja varmaan kaikkein parasta on se, että saan tavallisen palkan lisäksi lomakorvausta. Siis oikeesti, suurinpiirtein satanen lisää mun palkkaani, kuin siistiä! Sit viel jos pääsisin tonne taas ensi vuonna niin palkkakin varmaan nousisi. Muttamutta, mä elän nyt vuoden (tai ehk pikemminkin päivän) kerrallaan :)
Mul on nyt pari päivää mennyt aivan loistavasti huolimatta noista satunnaisista kärhämistä töissä. Kirjastosta tuli viestiä, et käytyäni läpi hirmuisen pitkän jonotuksen oon nyt vuorossa lukemassa Nälkäpeliä. Heti seuraavana päivänä tuli sama viesti kakkososasta. Tänään kun olin pitkästä aikaa iltavuorossa (tais muuten olla vasta mun kolmas iltavuoro?), saatiin pomolta kolmen aikoihin viestiä, et kaikki huonoksi menevä tavara on myytävä vaikkakin sitten alennuksilla. Kolmisen tuntia aikaa, ja pöytä täynnä koronalitroja, metsämustikkaa ja vadelmaa. Otettiin sitten vaan sellainen asenne, et nythän me myydään nää. Se onnistumisen tunne, kun heti seuraavalle asiakkaalle saatiin myytyä puoli kiloa metsämustikkaa, ja kun suomalainen vadelma loppui puolen tunnin päästä. Tultiin Hannan ja Saanan kanssa siihen tulokseen, ettei oltais voitu myydä niitä paremmin. Jäljellle jäi vain hernettä, kanttarellia, kirsikkaa ja pensasmustikkaa, ja niitä kaikkia olikin tuotu reippaasti yli sen mitä ikinä menee.
Jossakin jutussa mä oon todellakin kunnostautunut. Kävin tossa alkuviikosta, varmaan maanantaina, kuvaamassa tossa viereisellä niityllä. Se sumu oli jotain tosi upeeta, noi kuvat ei ihan tee sille oikeutta.
Ei mulla tässä kai mitään tän ihmeempää oo kerrottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti