'Cause I've had the time of my life

Tänään oli ihan paras päivä aikoihin, sai paljon aikaiseksi ja muutenkin tapahtui vain kaikkea mukavaa (tota epämääräistä tavarakasaa mun kaapin edessä lukuunottamatta - pitkä juttu). Noin ihan vaan vaihtelun vuoksi olin ihan kohtuullisen ahkera kuvaaja, tältä illalta kerääntyi kameraan reilut 200 ruutua joista aika moni jopa ihan käyttökelpoisia. Aika moni taitaa kyllä olla Nooran tai Aneten ottamia, mutta sillä nyt ei taida olla niin paljoa väliä, kuvia ne on yhtälailla nekin! Tällainen pieni varoituksen sana vielä, tulossa tosi materialistinen postaus. Käyn ehkä kerran vuodessa shoppailemassa kunnolla, joten annan tän nyt itselleni anteeksi.

Olisin siis saanut nukkua ihanan pitkään vapaapäivän kunniaksi, mutta ukkosen jyrähtelyt herättivät siinä kahdeksan jälkeen. Multa meni ihan kokonaan ohi ne viime yön salamoinnit, kuulin vaan sateen ja pari jyrähdystä ennen kuin nukahdin enkä herännyt kertaakaan yön aikana. Aika surkea tuuri, olisin oikeestaan halunnut saada otettua niistä salamista kuvia. Mutta juu, äiti ehdotti kaupoille lähtemistä ja päästiinkiin joskus yhdeltätoista lähtemään Selloon. Sain tossa eilen neljäkymppiä lastenhoitokeikasta siellä häissä ja viikon alussa satasen koiranhoidosta, joten tuhlasin ihan hyvillä mielin, ihan vaan siksi et elämä tarvitsee jotain ihanaa ja kaunista ja uusia vaatteita, jotta koulun alkaminen ei surettaisi. Ginasta löytyi vähän kaikkea, mun muassa sellainen aivan überihana paita jossa sellainen melkein-pitsiselkämys, mutta mun päivän valaisi ehdottomasti Vero Moda. En muista, milloin mulla olisi viimeksi ollut varaa ostaa sieltä mitään korvakoruja kalliimpaa, ja nyt kun mulla vihdoin oli rahaa, niin tietty siellä oli alen loppurysäykset ja sain vaikka mitä kolmellakympillä. Kaikkein parasta oli, kun äiti nappasi mun ostokset kassalla ja pisti ne samaan laskuun kuin omansa (vaikka parit korvikset maksoin kyllä ihan ite). Urheiluliikkeistäkin tarttui vielä jotain pientä mukaan.

Kotiin palattiin aika sopivasti, Anette oli tullut bussilla mummolasta eikä joutunut odottaa kuin vähän aikaa koskella ennen meidän tuloa. Siitä sitten alkoi operaatio hiustenvärjäys. Jos oisin itse värjännyt, en olisi jaksanut laittaa niitä jakauksia ja ties mitä muita, läntännyt vaan värin päähän, hieronut ja antanut vaikuttaa. Onneksi mulla on Anette, jonka ansiosta mun tukkani ei nyt ole läikikäs tai muutenkaan epäonnistunut. Näistä tuli ihan täydelliset: viimeksi kun värjäsin kotona aika vastaavalla sävyllä, tää tukka muuttui käytännössä mustaksi ja pääsin sitten hyvin tummatukkaisena ripille. Nyt tää näyttää siltä miltä pitääkin. Taas kiitän mun ihanaa rakasta parasta Anettea (<3), ja toivon että voin kääntyä sen puoleen seuraavan värjäyksen koittaessa ;P

Lähdettiin siitä sitten Nooran kanssa Annikalle viettämään iltaa, grillailtiin, juteltiin, syötiin, valokuvattiin ja hypittiin tramppiksella. Oli ihan älyttömän hauskaa, kuvat saavat nyt puhua puolestaan! ps. toi musta paita on nyt siis se aivan ihana ginan löytö, ja valkoinen tuubitoppi vero modasta :)