Elämän pieniä iloja...
1. Oon jo saanut hoidettuu lähes kaikki kasautuneet hommat!
2. Draamaa <3 rakastan!
3. Ihanaa nähdä niinkin yllättävässä paikassa kuin koulubussissa ihmisiä, joita on kaivannut jo monta viikkoa! :)
4. Löysin mun hyperihanan paidan, joka oli karkuretkellään seikkaillut yläkertaan saakka
5. Vaikka onkin kylmä niin kyl vaan syksy on kaunista aikaa :))
6. Ihania uusia ihmisiä mun elämässä (Anna ja Venla <3)
7. Anna vie mut tuulettumaan Hesaan viikon päästä!
...ja suruja
1. Mulla ei ole edelleenkään vanhoihin mekkoa eikä Annalle paria
2. Miljoona asiaa on edelleen kesken tai täysin tekemättä
3. En osaa edelleenkään käyttää kalenteria vaan turvaan ulkomuistiin, jonka vuoksi niitä asioita kasautui sen tuhat ja yksi.
4. Ens viikolla vaan yksi draamatunti :/
5. Stressifinni otsassa, eiköhän riitä selitykseksi.
6. En oo päässyt ollenkaan käyttämään koulussa mun farkkushortsihaalareitani...
7. Mun seinälle ei enää mahdu mitään isompaa enkä haluu laajentaa mun kollaasia muille seinille :(
Hii, tänään rupee pikku hiljaa tuntumaan siltä, että rupeen saamaan asioita valmiiksi. Monnareista, ei ehkä tuu mitään hirmuista floppia liian vähäisen suunnittelun vuoksi vaan oikeestaan aika hyvät, mun asu rupee pikkuhiljaa hahmottumaan (nahkatakin saan lainaan, kävelen numeroa liian pienillä kengillä ja loput sovellan todennäköisesti jätesäkeistä ja vanhoista, risoista vaatteista joita en jostain syystä oo viel saanut raahattua roskikseen). Suunnitelmat käyty hyväksyttämässä reksillä ja hommat organisoitu ihmisille, ainoo mitä mulla on varsinaisesti tekemättä on koreografia yhteen ohjelmanumeroon, tosin en oo siitä ihan yksin kokonaan vastuussa.
Huomenna ois vihoviimeinen työvuoro tänä vuonna, siitä huolimatta, että mun sopimushan loppui melkeen kuukausi takaperin. Pikkasen haikee fiilis jää, mut hei ens kesänä jos pääsisin uudestaan niin ei oo mikään maailmanloppu. Valkkiksen kyläpäivät menee tänä vuonna multa sivu suun, mut ei mahda mitään, ne on olleet laskussa aika tasaisesti jo useemman vuoden. Sunnuntaina vuorossa Syysmiitti jossa näkee kaikkii superihania ihmisiä ja keskiviikkona alkaakin sit jo koulutukset. Minne tää kesä oikeen katosi?!?!?
Tänään koululla oli muuten palohälytys pariinkin otteeseen, mut onneks tuolla tulee paloauto parissa minuutissa eli siel ulkona ei tarvinnu ootella kuin hetkisen. Toinen sentään osui ruotsintunnin päälle - jes! Draamaakin oli taas vaihteeks, ja et vitsit oikeesti rakastan niit tuntei <3 Meil on tosi kiva ja hyvä porukka tekemässä sitä ja nyt alustavan juonikaaren ja henkilöiden perusteel ite näytelmästäkin tulee tosi hauska j hyvä. Saa nyt nähdä, mimmoinen rooli mulle sitten joskus hamassa tulevaisuudessa osoitetaan, mutta pari ennakkosuosikkia mulla on. Kaikista mieluiten olisin sellainen pikkutyttö, joka möläyttelee vähän kaikenlaisia juttuja, jotka saavat sen vanhemmat vaikuttamaan syyllisiltä. Kakkosvaihtoehtona olisi sitten poliisi tai hotellin työntekijä, jos siitä tulee sellainen nuorehko purkkaa jauhava hölmö. Saa sit nähdä jos ihastuisin johonkin toiseenkin rooliin kunhan pääsen kokeilemaan niitä, hotellin emäntä on ainoo josta en oo tähän menessä tykännyt näistä mun esittämistä rooleista. Ehkä musta tuleekin henkiparantaja tai hotellin isäntään ihastunut nuori nainen?
Hoppas att tätä oli kivempi lukee kuin tota mun edellistä kyhäelmää, joka on suoraan sanottuna ihan hirveä (ei kun poroa, hehe!). Kaikella rakkaudella mun pikkuisella Anna-muruselleni: SELVII ELOSSA SIELTÄ SEINÄJOELTA TAKAISIN! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti