22. elokuuta 2012

Young and sweet, only seventeen!


Kun mä aamulla heräsin, niin ensimmäinen asia mitä mä tajusin oli, et nyt mä oon vihdoinkin 17. Heti rupesi hymyilyttämään ja muutenkin oli hyvä fiilis, kun olin just saamassa mun aamuhommat valmiiksi äiti ja Lauri tuli alakertaan laulamaan mulle ja tuomaan mun synttärilahjan ja lupauksen kyydistä koululle, tosin mä halusin mennä bussilla ainakin Klakesta eteenpäin joten sinne sit lopulta sain kyydin. Lassikin halasi mua aamulla ja se yllätti mut ihan täysin, ärripurri lupas käyttäytyä koko päivän ihmisiksi :))

Mä en muista yhtäkään mun synttäriä, jolloin ois satanut tai ollut muutenkaan huono keli. Tänään siis vähän petyin kun ikkunasta näkyi harmaa pilvitaivas, mut onneks se siit kirkastui ja sadekin iski vasta ihan illalla. Bussissa sit onnittelin tämmöisen epävirallisen perinteen mukaisesti Annia heti kun vaan näin sen, ollaan siis synnytty samana päivänä ja vietetty ensimmäiset päivämme samassa sairaalahuoneessa, senkin jälkeen oltu tekemisissä vähän väliä ihan yllättävissäkin tilanteissa ja nyt ollaan oltu samassa koulussa jo yli neljä vuotta. Anna tuli kanssa samalta pysäkiltä kyytiin ja antoi varmaan parhaan synttärilahjan, jota oisin voinu toivoa, eli siis semmoisen ihanan synttärimuffinin <3 Oli kuulemma ajatellut antaa sen mulle ruokailussa kynttilän kera mut sen piti lähtee ekan tunnin jälkeen ja bussiin olis tuskin päässyt palavan kynttilän kanssa, joten sain sen sit ilman kynttilää mut kyl kyyneleet oli silti tosi lähellä ja en oikeen osannu sanookaan mitään vähään aikaan. Siin on oikeesti tosi ihana ja rakastettava ihminen :)<3

Koulussa meni aika normisti, aina välillä joku pysähtyi onnittelemaan ja muutama yritti jopa laulaa vaikkei siitä mitään tullutkaan. Mantsassa olin sit ihan alone kun Anna ja Ada oli molemmat sit poissa, mut ainakin sain kerrankin tehtyäkin siellä tunnilla jotain aiheeseen liittyvää. Illalla oli tarkoitus käydä porukoitten kanssa pizzalla, mutta kummisetä soittikin olevansa meidän pihassa just kun oltiin päästy pizzerian ovista sisään, joten ei kun takaisin kahvittamaan vierasta. En ollenkaan valita, mennään syömään sit kait huomenna ja kummisetä toi mun rakkaan digiboksini korjauksesta <3 Enää en missaa yhtäkään Taran montaa elämää!

Tää tais olla aika kuivaa tekstiä mut ei maha mitään, hei elämä on ja antaa sen olla ja sitä rataa, tänään mä en välitä sellaisista asioista! Sweet dreams EEEEVRIBADI<3


synttärilahjoi mummulta ja papalta, serkuilta ja äidiltä ja isältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti