Mulla on taas jäänyt kirjoittamiset vähän vähemmälle, mutta ei tätä ajan kulumista ees huomaa. Koulussa ihan hirmuinen kiire, joka ei liity millään tavalla kursseihin tai muuhunkaan vastaavaan vaan monnareihin, jotka ovat ensi tiistaina. En nyt halua ihmeemmin kirjoitella, etten vain tulisi lipsauttaneeksi tähdellisiä monnareihin liittyviä salaisuuksia, ihan vaan siltä varalta, että joku meiän pikkuisista ykkösistä (hei haloo oikeesti, en osaa vieläkään kuvitella itteeni kakkosena!) sattuis lukemaan tämän. Sen verran paljastan, et niistä tulee ihan älyttömän kivat, ainakin meidän kakkosten mielestä.
Mitäköhän tässä on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin? Aika perushuttua, koska muuten mä muistaisin vähän tarkemminkin. Peilissä näytän ihan samalta kuin reilu viikko sitten, joten siitä en sitten tiedä, et onko nainen tosian kauneimmillaan 17-vuotiaana. Koulussa kursseilla tapahtunut vaan sellaisia asioita, joita koulussa nyt ylipäänsä tapahtuu, tosin mun enkkumotivaatio on täysin pohjamudissa ah niin ihanan opettajan ansiosta. Lehtikurssilla edetään tasaista tahtia, vielä muutamat haastattelut pitäisi hoitaa huomisen ja maanantain aikana ja sitten alkaa taitto ja kuvitus. Ei kukaan sattuisi keksimään hyvää otsikkoa jutulle, jossa opettajat ja opiskelijat vastaavat erilaisiin sananlaskuihin ja urbaanilegendoihin (tyyliin totta/tarua ja lyhyt perustelu)? Muuten hommat ihan kohtuuhyvällä mallilla.
Monnarit juu tosiaan lähestyy. Tiistaiksi piti saada ykkösten puvut päätettyä, joten maanantaiaamuna ryhdyin superihmiseksi ja kävin sopimassa kaikki mahdolliset ajat ja paikat ja vastaavat kanslistilla ja ilmoitin parhaani mukaan kaikille tutoreille kokouksesta, ja jotenkin me saatiinkiin puvut päätettyä niin ykkösille kuin meille vanhemmillekin. Ykköset otti uutiset aika hyvillä mielin, joten toivon tosiaankin et tänä vuonna niistä löytyis aktiivisia pukeutujia :). Keskiviikoksi sovittiin seuraava kokous, sillä kertaa aiheena ohjelma, ja jotenkin siinä kävi niin et olin puheenjohtaja sielläkin, vaikken ollutkaan henkisesti mitenkään valmistautunut siihen. Siellä sovituista jutuista en sitten kerrokaan mitään, jottei yllätys menisi pilalle, mutta sen verran kerron, että kahden aivan superin ihmisen ansiosta me saatiin käyttöömme liikkasali amfin sijaan (kiitti Ella ja Isabel, ootte monnareitten pelastavat enkelit <3). Huomenna vielä (kaiketi) viimeinen kokous ennen tiistaita, joten kaikki pitäis saada lyötyä lukkoon. Harmi et monnarit on vaan kerran vuodessa ja näin aikaisin, aivan täydellinen syy luistaa enkusta ja ruotsista.
Töissä on taas tullut käytyä, lauantaina oli iltavuoro ässällä (ihan yksin ja meni oikeesti tosi hyvin!) ja eilen sittarilla. Elossa ollaan edelleenkin.
Huh kun oli tylsää tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti