Somewhere over the rainbow

En yhtään tiedä miksi, mutta multa ei vaan kirjoittaminen suju. Nyt on tapahtunut viikossa niin paljon, ettei oikeen tiedä mistä aloittais, mistä kertoisi ja mitä jättäisi pois. Joten varoituksen sana: luvassa on todennäköisesti kilometripostaus. Hyvin epäselkeä sellainen, ja veikkaisin vähäsen, että vaan muutamassa lauseessa on oikeesti järkeä.

Viikon aluksi mulla starttasi uusi jakso: Äi4, EnA5, RuB4, MaA9, Fy5, Hi3, vanhojentanssit ja draama ja teatteri. Miten mä tuun ikinä selviämään kolmesta kielestä saman kurssin aikana?!? Silloin ykkösellä se onnistui vielä jotenkin, mutta enää en oo ihan varma. Ruotsin pitäisi olla piece of cake (hihi nauran vieläkin sisäisesti sille peace of cakelle ♥), meillä tais olla tiedossa vaan kaks kirjoitustehtävää ja sellainen ope, joka oikeesti ymmärtää mun ongelmat (joita mä en kaikkia ollu itsekään huomannut ennen kuin se kerto niistä) ja neuvoo niissä. Mut enkku ja äikkä. Oon kuollut. Pitää tehdä puhe ja ilmeisesti joku oma enkunkielinen kaunoteksti, lukea yksi kirja enkuksi, Tuntematon sotilas ja Sofi Oksasen Puhdistus. Ja mulla ois niin paljon muitakin kirjoja joita haluaisin lukea nyt uudelleen, kun niiden jatko-osat on ilmestymässä suomeksi (tai sitten lyön kaksi kärpästä yhdellä kerralla ja luen jonkun niistä enkuksi, mutta eipä se vielä paljoa auta). Ja tää on nyt sitten viimeinen jakso dt:tä. Mua ainakin harmittaa, kun proggis loppuu. Mutta samalla siitä on tosi ylpeä, et on onnistunut tekemään jotain niin hienoa alusta loppuun. Ja voin vaan kuvitella sen fiiliksen, kun rooliasu on päällä ja katsomossa väkeä eikä kohtausten välissä pidetä uutta ohjeistusta. Ja wanhat odottaa sitten sen jälkeen, kun proggis on saatu kunnialla loppuun. Mulla on tosi kiva pari, vaik ei me mitään kummoisia tanssijoita yhdessä ollakaan. Ainakin meillä on kivaa ja voidaan höpötellä niin paljon kuin sielu sietää. Esimerkiksi Euroviisuista. Nythän julkistettiin Suomen ehdokkaat. Kyllä se aika selvää on, että Diandra lähtee keväällä Ruotsiin. Sanon jo nyt.


Torstaina sit suunnattiin Tampereelle viettämään pitkää viikonloppua, muilla oli perjantai vapaapäivä ja mulla anottu loma (tosin mun ihana höpsö ryhmänohjaani taisi unohtaa tämän, sillä oli itsekin merkannut mulle Wilmaan luvattoman poissaolon vaikka keskiviikkona allekirjoittikin mun loma-anomuksen :3 täytyypi käydä huomenna muistuttamassa tästä asiasta...). Torstaina ihan vaan asetuttiin hotelliin, käytiin uimassa hotellin kylpylässä ja katsottiin Linnan juhlat. Se nallemekko oli kyllä jotain tosi järkyttävää.

Mäkin pääsin keinuhevosen kyytiin!♥

Perjantaina käytiin Vapriikissa, joka on sellainen iso museokeskus Tampereella. Meillä on siis hissassa pakollinen museokäynti ja raahasin sitten noi muutkin mukaani. Meidän pojat ei oo ikinä viihtyneet museoissa tai missään vastaavassa, korkeintaan Heurekassa, mutta tuolta ne joutui suurinpiirtein raahaamaan ulos. Vapriikissa oli menossa vaikka minkälaista näyttelyä, museoraporttia varten käytiin katsomassa muumioita, ihan huviksemme sitten lintumuseota, jääkiekkomuseota, leikkimuseota, kenkämuseota ja innovaatiomuseota. Lintumuseosta löytyi tietenkin omat paikkansa niin Aku Ankalle ja Repe Sorsalle, lintuaiheisille lauluille että tietenkin - tattadadadaaaaa - Angry Birdseille! Siellä ne pojat sitten pääasiassa olikin, pelasivat AB:tä livenä ja kahdella isolla näytöllä.
Vapriikista lähdettiin delfinaarioon, jossa oon käynyt viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten. Kamera keksi sitten tietenkin kusasta joka ikisen kuvan, joten sori, niitä mun delfiinikuvia en kehtaa tänne laittaa. Museokuvia laitan muutaman, vaikka niidenkin laatu on jostain tosi syvältä (esimerkiksi siksi, ettei salamaa saanut käyttää ja varmaan muutenkin kaikki asetukset oli päin prinkkalaa). Illalla käytiin vielä moikkamaassa meidän pikkuserkkuja, jotka muutti Tampereelle viime vuoden lopulla.

Lauantaina lähdettiin aamu-uintien jälkeen takaisin kotiin, ja matkalla piti pysähtyä pariksi tunniksi Ideaparkiin. No oho, jotenkin sen kaksituntinen pysähdys venyi neljään tuntiin, eikä mä ja äiti siitäkään huolimatta ehditty käydä läheskään kaikissa kaupoissa, joissa oltaisiin haluttu. Siellä oli sellainen piparkakkutalokilpailu, jossa oli tehty sellainen maisema vajaasta sadasta piparitalosta ja vähän kaikesta muustakin, ja oli niin söpöjä et oli pakko ottaa useempikin kuva. Tavoitteena oli etsiä mulle tanssikenkiä (siis ihan streetiin ja lockingiin, mun nykyisistä tippuu pohjat kovaa vauhtia pois), vanhojentanssikenkiä, laukkua ja mekkoa pikkujouluihin ja vastaaviin. Äidistä en vieläkään oo ihan varma, et mitä kaikkea se oli lähtenyt hakemaan, joululahjoja varmaan pääasiassa. No tolta mun listalta löytyi tasan tarkkaan mekko ja listan ulkopuolelta ihan tavallinen, tummansininen olkaimeton toppi. Mutta se mekko. On. Ihana! Se on ihan älyttömän söpö, ei sellainen ylijuhlava muttei kuitenkaan liian arkinen. Jos siltä tuntuis, voisin käyttää sitä ihan hyvin koulussa, mutta se päällä kehtaa mennä ylppäreihin, konffiksiin ja vaik teatteriin. Se vaan on niin superihana ♥ Vyö ei oo ihan toi sama, koska siellä liikkeessä oli yks mekko rikkinäisellä vyöllä, ja koska toi vyö on vähän hankala (toi metalliosa on sellainen, et istuu vaan jos on pyykkilautavatsa) niin sain sit sen rikkinäisen mekon kahdella ylijäämävyöllä. Molemmat sellaista mustaa kiiltonahkaa, toinen ihan perus ja toisessa sit rusetti. Ja tolla kuvan mallilla on pakko olla tosi pitkät jalat, koska mulla helma yltää polveen saakka.

Kuva: mango.com