Mulla oli tosi kiva ja ihana joulu. Aamulla katsoin uskollisesti
Joulupukin kuuman linjan, joka ei oo jäänyt yhtenäkään jouluna multa
väliin. Ehkä silloin, kun olin vasta pari kuukautta. Mut muuten oon
seurannut sen vuosittain vähintään sivusilmällä. Käytiin mun tädillä
aamupäivällä syömässä joulupuuro ja katsomassa joulurauhan julistus,
kotiin tultua muutama tunti vaan nautiskeltiin ja sitten joulupukki
tulikin jo käymään tonttu mukanaan. Meidän Lare uskoo vielä
joulupukkiin, mikä on mun mielestä tosi kiva juttu. Ens vuonna asia on
varmaan jo toinen, koulussa tajuaa aika nopeesti asioiden oikean laidan.
Lauri lauloi reippaasti pari joululaulua (eikä mun tarvinnut tänä
vuonna ees auttaa!) ja auttoi pukkia ja tonttua (pukki on siis ollut
viimeiset seitsemän vuotta Laren kummisetä, tonttuilemassa oli tänä
vuonna sen nuorempi tyttö) jakamaan lahjat. Ei niillä lahjoilla ollut
mulle enää niin väliä, mutta olihan se silti kivaa saada lahjoja.
Paketeista kuoriutui ainakin 50mm/f1.8 -objektiivi, Klaukkala-kirja
(hihi mun oli ihan pakko saada lukea se!), astioita ja sähköhammasharja.
Pojat oli molemmat ihan innoissaan lahjoista, tottakai. Mikseivät
olisi? Tää oli muuten Ninjan ensimmäinen joulu. Se pelkäsi vähän
joulupukkia, mutta tykkäs kyl kovasti kinkusta ja lahjakseen saamasta
hiirestä. Syötiin joulupäivällinen, käytiin hautausmaalla viemässä
kynttilät ukille yleiseen muistopaikkaan ja mummon haudalle ja lopulta
käytiin joulusaunassa.Toivottavasti teilläkin oli kiva joulu :)
Virtasten jouluperinteet vuodesta papu ja nakki
Mörri on sellainen tonttupehmo, jonka äiti on tehnyt joskus vuonna papu ja nakki neljännellä luokalla. Eli siis jos mä olen laskenut oikein, niin joskus seitkytluvun alussa. Kyl se vaan on niin, et joulu ei löydä meille ennen kuin Mörri kaivetaan esiin joulukoristelaatikoista. Keittiön jouluverhot ja vanha olkipukki on kanssa sellaisi juttuja joita ilman joulu ei vaan tule.
2. Joulukuusi
Mä en muista yhtäkään vuotta, et me oltais ostettu kuusi kaupan pihasta tai mistään sellaisesta. Aina ollaan ite käyty kaatamassa, joko kuusifarmilla (eli siis joo ollaan tavallaan ostettu) tai sit meidän omasta metsästä, niinkuin tänäkin vuonna. Kuusi saatetaan hankkia jo hyvissä ajoissa etukäteen, mutta sisään se kannetaan vasta aatonaattona. Aikaisemmin, silloin kun meillä ei vielä ollut jouluohjelmassa hautausmaakeikkaa, me koristeltiin kuusi aattoaamuna, mutta nykyään se koristellaan jo aatonaaton iltana. Mä oon saanut laittaa tähden siitä saakka, kun oon jakkaralta yltänyt latvaan saakka hyppimättä. Samalla kuunnellaan aina joulumusiikkia, ja mukana koristelussa on kaikki lapset.
3. Joulupukin kuuma linja, Tonttu Toljanteri ja joulurauhan julistus
Tosiaan, oon kattonut joulupukin kuuman linjan aina. Siis ihan aina. Se on vaan sellainen ohjelma, etten varmaan luovu katselusta vaikka musta tulis kuinka aikuinen. Sama pätee joulukalenteriin, mutta vaan jos siellä on Tonttu Toljanteri. Uusinnatkin käy, ei tartte olla uusi. Joulurauha kuunnellaan aina, jos ei television ääreen ehdi, niin sitten radiosta. Joskus pienenä se tuntui kestävän ikuisuuden ja olevan ihan turha, mutta nykyään siit on tullut tosi tärkeä perinne.
4. Joulupuuro manteleineen
Joulupuuro syödään aina samaan aikaan kuin normaalisti lounas, ja kattilasta löytyy yksi manteli. Joskus kun sekä mä että Lassi oltiin pieniä, äiti laittoi molemman lautaselle oman, mutta enää kukaan ei pety kauheesti vaikkei saiskaan mantelia, niin tuolla yhden mantelin tuuripelillä on menty. Mun mummo aina sanoi, että se, joka saa mantelin, on seuraava joka löytää itselleen sulhasen. Manteli on osunut mun kohdalle käytännössä siitä saakka, kun tosta manteli joka lapselle -tavasta luovuttiin. Tilanne alkaa näyttää aika pahalta poikien kannalta, jos mä en löydä sulhoa niin nekään ei saa ikinä mahdollisuutta :P Ikinä en ees oo huijannut, en oo ees katellut sinne kattilaan. Se vaan aina hakeutuu mun lautaselle.
5. Joulupukki ja lahjat
Joulupukki tulee aina ihan aikaisintaan kolmelta mut aina ennen kuutta, eikä ikinä oo jäänyt tulematta. Mun usko joulupukkiin meni, kun meillä oli yhtenä vuonna mustatukkainen joulupukki. Se oli iso shokki mut siitäkin sit selvittiin. Pukille lauletaan pari joululaulua, jaetaan lahjat ja annetaan vähän pipareita matkalle. Ees kuusen alla olevia lahjoja (eli siis niitä, jotka on multa ja Lassilta) ei saa avata ennen kuin pukki on käynyt, korkeintaan yhden saa avata aamulla. Tänä vuonna jätin ton aamulahjan välistä ja odottelin kärsivällisesti pukkia.
6. Jouluruoka
Kinkkua, laatikoita, omaa versiota rosollista, uunilohta... You know. Kokis menee palanpainikkeena ja jälkkäriksi syödään aina jotain mun reseptikokeiluja, jotka harmittavan usein paljastuu ylimakeiksi yrityksiksi. Viime vuonna vika oli mussa kun laitoin sokerit vahingossa kahteen kertaan, tänä vuonna puhtaasti ohjeessa.
7. Itse leivotut piparit ja nekut
Piparit tehdään aina alusta saakka itse vanhan Milda-vihkosen reseptillä, ja yleensä se oon ollut minä, joka ne piprut on tehnyt. On kyllä hyviä olleet. Aina meillä on koristelutarpeitakin, mut harvoin me jaksetaan paria enempää koristella. Piparitalokin tulee aina naapureilta joululahjana (tänä vuonna ei - mitä ihmettä? nyt ollaan sitten ilman piprutaloa). Lisäksi äiti tekee joka vuosi nekkuja, jotka on ihan älyttömän hyviä vaikkeivät lähdekään irti niistä karkkivuoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti