What happened in 2012, del ett

Vuosi 2012. Uusia, vanhoja ja uusvanhoja ihania ihmisiä mun elämässä, ripareja, Tanskan reissu. Koeviikkojen tuskailua ja draaman proggis, tulevien ylppäreiden etukäteisstressaaminen. Vihastumisia ja ihastumisia, uskottavuuden totaalinen menettäminen: ikinä en olisi uskonut käyttäväni sanaa raksupoksu. Muumeilua ja mallailua, monta ihanaa puuttuvaa palasta mun elämässä. Merkittävää kehitystä ei ole ainakaan vielä tapahtunut mun kameran- ja/tai kalenterinkäyttötaidoissani, vielä on pari päivää jäljellä. Sen sijaan en oo enää läheskään niin erakko kuin viime vuonna (tai ennen kesää). Hyvä minä! Mun vuosikausia kestänyt erakkorapuvaiheeni alkaa olla takana. Kyllä mä edelleen viihdyn yksin, en kaipaa seuraa koko ajan ja oon edelleenkin ainoa, joka saattaa lähteä huitelemaan omille teilleen ruokalasta muiden jäädessä syömään. Mut en enää vietä läheskään joka iltaa kotona omaan huoneeseeni linnoittautuneena. Kollaasiseinää oon kartuttanut läjällä valokuvia, muutamalla postikortilla, parilla julisteella, leffalipuilla ja sieltä täältä napatuilla tekstinpätkillä. Voitteko uskoa, et ikinä ennen tätä vuotta en ollut käynyt Finnkinossa. En niin ikinä. Ja nyt lippuja on säästynyt neljä, ja liput on kadonneet ainakin Tedistä ja New Year's Evesta. Mun uudenvuodenlupaus (josta kyl tiesin et ei tule ikinä onnistumaan) ei toteutunut. Se olikin vähän läpällä heitetty lupaus, koulun pihalla heitetty juttu. En tiedä, muistavatko nämä pari henkilöä joitten kanssa ajateltiin tää toteuttaa koko lupausta, mut mun tietääkseni en oo ainoa joka ei siihen pystynyt.

Tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu & toukokuu

Vuosi alkoi ihan kotosalla ilotulituksia katsoen ja tinaa valaen. Kauheasti mä en alkuvuodesta muista mitään: koulussa ei tapahtunut mitään hirveän ihmeellistä, eikä mulla oo mitään päiväkirjamerkintöjä (ihan vuoden ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta, niissäkin lähinnä kertaan edellistä vuotta), blogitekstejä tai ylipäänsä yhtään mitään kirjallista ajalta ennen toukokuun loppua. Nää on nyt siis niitä yksittäisiä, irrallisia juttuja ja muistoja, joita mulla on alkuvuodelta.

Tammikuusta en muista oikeen mitään. Ei silloin vaan tapahtunut mitään. Mä vaan elin ja junnasin tasaisesti mun elämääni eteenpäin. Soinimainokset ärsytti. Niitä tuli joka tuutista. Ratsastamassa kävin toistaiseksi viimeisen kerran, sitä ennen oli ollut puoli vuotta taukoa.

Helmikuu... Sekin oli jotenkin tyhjää aikaa. Penkkarit tuli ja meni, vanhojentanssitkin. Sit oli hiihtoloma. Mentiin Åreen laskettelemaan, ja se oli jotain tosi siistiä. Huideltiin Marian kanssa päivät rinteissä keskenämme, syötiin rinnekahviloissa gulassikeittoa, juotiin kaakaota ja hilauduttiin sitten joskus takaisin mökille. Sielläkin me vaan istuttiin Marian sängyssä peiton alla ja laulettiin Barbie Girliä, vaikka ois pitänyt hoitaa Larea ja laittaa se nukkumaan. Olin voittanut facebookkisassa liput Suomen euroviisukarsintojen finaaliin, jonne en sitten päässytkään kun olin siellä Ruotsissa. Onneks kanavat näkyi laivassa, joten näin suorana finaalin. Helmikuussa, jo ennen kuin Ruotsin euroviisuedustajaa oli ees valittu, mä sanoin Loreenin voittavan koko roskan. No mites kävikään?

Maaliskuu ja huhtikuukin ihan yhtä sumua. Mun euroviisuhypetys vaan kasvoi ja kasvoi, kävin vähän isostelemassa Sääksissä. Myrkyponijonnet ja kymmenen pienen meduusan kivellälöllöilyt, kuusi parasta aamuherätystä laulaen. Katotus. Laurin suuri rakkaus Robinin musiikkiin ja varsinkin niiden biisien laulamiseen. Silloin en vielä tajunnut niiden kappaleiden hienoutta, koska se ainoa joka soi oli Frontside Ollie. Sain kesätyöpaikan, vaikka olin ollut ihan varma, että jään ilman ja joudun kotona pakkotyöhön koko kesäksi. Vielä työhaastattelun jälkeenkin mulla oli sellainen fiilis et penkin alle meni, mut sit sainkin parissa päivässä viestin, jossa ilmoitettiin mun pääsevän myymään marjoja pääasiassa Klaken alueella ainakin koko heinäkuuksi. Se oli hieno fiilis, muistan kun sain sen viestin kesken äikäntunnin ja vaan hihkuin siellä luokassa ja Merkkukin onnitteli mua :) Nälkäpeli tuli pitkän odotuksen jälkeen leffateattereihin, ja käytiin kattomassa se tyttöjen kanssa heti ensi-illan jälkeen.

Toukokuu alkoi lätkän MM-kisoilla, joissa seurasin jokaisen Suomen pelin ja kultaottelun. Sitä seurasi tanssin kevätnäytökset ja mun viimeiset tunnit jazzin parissa, teemana oli Elävät kuvat ja saatiin aika kivat leffat, jazziin Charlien enkelit ja streettiin MIB. Helatorstaina meidän taloon tuli uusi perheenjäsen: sellainen pikkuinen kissanpentu, joka oli tosi reppanan oloinen ja vietti ensimmäiset päivänsä lipaston alla. Silloin se oli vielä niin pieni, että mahtui vaivatta patterin taakse ja sitä piti koko ajan olla etsimässä. Oltiin ajateltu lykätä nimenantoa ja katsoa vähän, millainen persoona pikkuinen oli, mutta kyllä me sitä heti alettiin Ninjaksi kutsua, vaikka noina ekoina päivinä pelottikin, et tuli nyt annettua ihan väärä nimi pennulle. Liekö sitten ollut nimi vai mikä syynä, mut kylhän siitä melkoinen kung fu -kissa sukeutui. Euroviisut oli toukokuun lopulla, finaali oli mun bloggaamisen aloituspäivänä. Ja tuloksenhan mä tiesin etukäteen. Jos et usko, niin vilkaise blogin ensimmäistä postausta.

tällainen kung fu-kisu se silloin aluksi oli. sit siitä tuli lyllerö.