14. syyskuuta 2012

You smile that beautiful smile

Ja taas on jotenkin hurahtanut viikko viime kirjoituksesta. Miten tässä aina käy näin, varsinkin silloin kun oikeesti on jotain kirjoitettavaa? En haluis tehdä taas kilometripostausta, joten yritän kertoo nää jutut aika yleisesti ja nopeesti.

Sunnuntaina olin siis Annan kanssa Hesassa (ja ei, en alistu siihen stadiin), ja kivaa oli! Katseltiin kauppoja ja paikkoja, käytiin syömässä ja istuttiin varmaan tunti Kampin kahvilassa juomassa smoothieita ja juttelemassa kaikesta maan ja taivaan välillä (lukekaa: puolet jutuista liittyivät proggikseen). Mukaan tarttui lähinnä vaatteita: pari ruutupaitaa Ginasta ja huppari Cubukselta, niiden lisäksi pari kynsilakkaa, pipo ja sellainen inana pöllökoru.
Alkuviikko oli aika perus, koulua ja harrastuksia, tosin äiti ja Lassi lähtivät Lappiin leirikouluun, ja mun piti jättää logging väliin Laren hoidon vuoksi. Eilen suuntasinkin sitten ihmissuhdetaitokurssille tutor-isoseksi Rasmuksen, Miiran ja Kipan kanssa. Pääasiassa istuttiin niiden ykkösten kanssa tunneilla ja yritettiin rohkaista niitä puhumaan, välillä vedettiin muutama leikki. Oltiin Rasmuksen kanssa vähän epävirallisina uimavalvojina illalla, ja meil oli tosi mukavaa. Istuttiin laiturilla suurin piirtein tunti ja juteltiin vaikka mistä. Jossain vaiheessa tajusin puhuvani jopa sellaisia asioita joista en oo puhunut oikein kellekään muulle, mut meil oli tosi kivaa vaa istua siellä ja katsoa tähtiä. Ja tätä älkää nyt lukeko mitenkään 'oi se on selkeesti nyt ihastunut rasmukseen', koska se ei oo tosiaankaan totta: se vaan on mukavaa kun on joku jätkäkaverikin jonka kanssa puhua. Ne ykköset oli muuten tosi kiltisti, kukaan ei ees pitänyt meteliä hiljaisuuden jälkeen. Viime vuonna meidän kurssilla kaikki juoksivat siellä ympäri maita ja mantuja läpi yön. Me sit vaan istuttiin kaikki neljä tutoria rivissä mun sängyllä ja supatettiin jotain (taidettiin ootella et millon joudutaan lähtee hakee kurssilaisia sisälle harharetkiltä). Sain mä sentään yli seitsemän tunnin yöunet, mikä on tosi hyvin millään leirin tapaisella. Tänään sitten palattiin Martsariin just sopivasti draamatunnille, ja päästiin esittämään monologeja ja dialogeja. Yhtä kohtausta me improttiin isommilla porukoilla, ja nyt voin sanoa, et musta ei tuu henkiparantajaa. Sieltä löyty nimittäin sellainen henkilö, joka oli aivan älyttömän hyvä henkiparantaja: Samuli. Mä ja Miira naurettiin vatsa kippuralla koko sen tanssin ajan ja vähän (okei, paljon) sen jälkeenkin. Kyl musta nyt vaan taitaa tulla se pikkutyttö.

Miten musta tuntuu että tää teksti oli vähän sekava? Päässä se tuntui ihan hyvältä, mut nyt en oo yhtään niin varma.

Ps. Sain mun vanhojentanssipuvun tilattua! Tai siis oon tilannut sen jo viime sunnuntaina, mutta tänään sain lähetettyä ne mitat. Enää pitäis lähettää maksu, niin tilaus lähtee valmistajalle. Odottelen siis äidin kotiinpaluuta. Mun pukuni näyttää siis tältä, helma ei tosin tollainen maata laahaava:

Tällainen pitäisi siis suurinpiirtein tulla:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti