IT'S CHRISTMAS TIME! ♥

andthatswhoiam.tumblr.com

Se ois sitten joululoma ♥
Jos kukaan ei oo sattunut huomaamaan, niin mä rakastan joulua. En siksi, että silloin saa lahjoja. Enkä siksi, että saa syödä niin paljon kuin napa vetää ja ruoka on älyttömän hyvää. Vaan siksi, että silloin kaikki on niin iloisia ja onnellisia, eikä kukaan riitele. Joulua ei pilaa edes se, että meidän äidillä on joka vuosi ihan hirmuiset joulustressit ja joudun kutakuinkin kotiarestiin joa vuosi viikko ennen joulua. Koska äiti ilmoittaa, että ovesta astutaan ulos vain kouluun tai töihin siihen asti, että kaikki on valmista joulua varten. Ja vaikka kuinka siivoaisi tai tekisi pipareita tai mitä vain, niin aina äiti keksii jotain, mikä on meidän kaikkien muiden mielestä turhinta maailmassa. Mutta sitten kun joulu tulee, äiti antaa itselleen vuoden ainoan vapaapäivän. Mä oon sitä mieltä, että ikinä ei voi olla niin kiire, etteikö ehtisi tunniksi istua alas katsomaan televisiota tai lukemaan kirjaa. Mutta sitten pitää vain istua alas, koska ei se työ tekemällä lopu. Kaikki ei vaan sitä osaa, ja joulu on sellainen päivä, kun äiti unohtaa kaikki hommat ja vaan istuu alas ja nauttii, viimeistään siinä vaiheessa, kun jouluruoka on syöty.

Eilen oli mun viimeinen koulupäivä vuonna 2012. Koulu loppui jo kahdelta, ja takaisin palattiin kuudelta syömään puuroa. Mä olin ajatellut, et puoltoista tuntia on ihan naurettavan pitkä aika vaan syödä lautasellinen puuroa ja juoda glögiä, mutta siinä se vaan meni hujauksessa. Tai siis se tunti. Mä ja Venla lähdettiin nimittäin puoli tuntia aikaisemmin toiselle puolelle tietä valmistautumaan itse puurojuhlaan. Mun rooli ei ollut mikään järin iso, mutta tykkäsin siitä kovasti ja se meni hyvin. Juhla alkoi siis meidän proggiksen ensimmäisellä kohtauksella hieman muunneltuna, ja jatkui sitten poliisipäällikö Saken eli Erkan ja poliisiharjoittelija Pajun eli Venlan selvitellessä tontun mystistä ja murhaa. Tutkimukset aloitettiin epäiltyjen eli martsarilaisten vanhemmista, jonka jälkeen kouluun lähetettiin soluttautujia. Soluttautujat saivatkin yllättävää kuvamateriaalia, mutteivät mitään murhaan viittaavaa, joten tutkintaan joutuivat myös reksi ja opettajat. Mun silmät ei ikinä toivu siitä, että ne meiän rakkaat ihanat miesmaikat riisuivat housunsa siellä lavalla. Mut kyl mä vaan nauroin. Ei siinä muu auttanut. Lopulta kuolinsyyntutkija (eli minä!) soitti poliisilaitokselle ja kertoi tontun kadonneen ruumishuoneelta. Niin, yleisessä tiedossahan on, että tontut vaipuvat niin syvään uneen, että ne vaikuttavat kuolleilta. Puurojuhlaa seurasi perinteinen yömessu. Jollain hassulla tavalla mä tykkään niistä. Koska se vaan on niin ihana. Laulut on kivoja, näkee viimeistä kertaa kaikkia ihania kavereita sen vuoden aikana ja koska jouluevankeliumi. Jos et oo kuullut sitä kuoron esittämänä, et tiedä mistä mä puhun. Se vaan on niin kaunis.

Lahjoin mun kavereitani itsetekemillä piparkakkutoffeilla ja Julia-karkeilla täytetyillä karkkitötteröillä. Se toffeiden tekeminen osoittautui aika ongelmalliseksi. Koska mikro. Sanotaan vaikka, et mitä resepteihin tulee, mä oon hyvin itsepäinen ihminen. Harvoin mä lähden soveltamaan niillä aineksilla, mutta muulla kylläkin. Ohjeessa luki, että sekoita aineet lasikulhoon. No, minähän ajattelin, et en tykkää lasikulhoista ja laitoin sokerin, siirapin ja kerman mun lempparimuovikulhooni. No, ainakin mikro selvisi.



Mä oon ollut nyt tänään tosi ahkera. Yhdeltätoista mä ja etätöissä ollut äiti lähdettiin siivoojia evakkoon Klaukkalaan, jossa käytiin kiinalaisessa syömässä, kirjastossa kääntymässä, sittarissa kaupoilla ja viemässä Aneten lahja. Kotiin tultua täällä oli ihanan siistiä, mutta vaikka noi siivoojat on muuten hirveen tunnollisia ja ahkeria, niin mun huone on yleensä vaan vähän päältä imurilla sutaistu. Eli siis mua odotti sängyn takana läjä villakoiria ja nurkassa sinne kerääntyneet romut. Siivosin meidän kuistin, tamppasin matot, pudistelin äidin kanssa petivaatteet, silitin ja ripustin kaikki talon jouluverhot (paitsi et Lassin verhot ei selvinnyt ikkunaan saakka, kun en löytänyt niitä sellaisia klipsutinrenkaita), levitin mattoja takaisin paikoilleen, tein tortillatäytteet. Siivosin sen romunurkan (enää jäljellä vain kameran jalusta, joka siis ihan jopa kuuluu sinne!) lisäksi kaksi mun kolmesta kaapista (ensimmäisen siivosin pari viikkoa sitten), kaappien päällisen, pöydän ja yöpöydän ja sänkyn taukset. Mä jopa kiristin mun sängyn jalat. Ja vielä olisi tarkoitus tehdä piparitaikina ja käydä saunomassa. Vitsit oon ylpeä itsestäni, mut mun mielestä nyt mulla on siihen ihan syytäkin! Kaikki lahjat on jo paketoitu, mulla oli jopa täällä sellainen yllättävä pikkuinen karvainen paketointiapulainen, joka oli niin haltioissaan lahjanarusta et tein sille ihan oman rusetin retuutettavaks.



Hyvää joulunodotusta teille kaikille, toivottavasti en oo ainoa joulurakas ihminen tässä maailmassa! ♥

Let's make the most of the night like we're gonna die young!

Ihan mahtava viikonloppu ja ihan mahtavia ihmisiä. Noi kuvat on kaikki Venlan kamerasta eli sille ihanalle tyttöselle creditit, vaikka must tuntuukin et eniten sitä kameraa käytti pojat, minä ja Ella. Mut siis oli ihan mahtavaa.

Viikko mennyt siivillä, viimeiset harrastukset ennen joulutaukoa, viimeiset joululahjat hankittu, käytiin Tinun kanssa vähän seikkailemassa, meidän pitemmänpuoleinen autolenkki perjantaina, kun käytiin ensin siellä jossais Vantaan perukoilta, sieltä Nurtsille ja vasta sitten meille (ja siitä auto jatkoi matkaa vielä Klakeen). Lauantai sitten alkoi aikaisella lähdöllä Helsinkiin kummitädin kanssa katsomaan Viulunsoittaja katolla -musikaalia, joka oli oikeastikin tosi hyvä (siitäkin huolimatta, että mulle on edelleen epäselvää et miten se viulunsoittaja liittyi yhtään mihinkään), ja sieltä sitten Annalle pikkujouluihin.

Taisin olla ensimmäinen vieras paikalla ja mulle annettiin heti hommaksi soittolistan teko ("noku sä tanssit niin ihan varmana tiedät tanssittavaa musaa") ja jotenkin siin sit kävi niin, et mä jämähdin sinne koneen ääreen DJ:ksi käytännössä koko illaksi?!?! Siis minä jolla on tällainen musamaku kuin on? Mut se oli ihan älyttömän hauskaa!!! Kyl mä ehdin tanssiakin niin, et koko lattia tärisi ja hyppiä ja kiljua ja laulaa kaikkien mun rakkaitten kanssa. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Mulla ei oo ikinä ollut noin hauskaa, eli kiitos teille kaikille mahtaville ihmisille jotka olitte paikalla :)<3

Joskus puolenyön jälkeen meidän porukka oli jo vähän kutistunut, ja kahden aikaan valtasin pallotuolin viltin kanssa ja yritin saada unta näiden viimeisten riehuessa ja soittaessa edelleen musaa täydellä, ja eihän siitä mitään tullut. Ovi kävi lopulta puol neljältä ja tuli ihanan hiljaista ja sain varmaan vähän nukuttuakin vaik jaoinkin sen pikkuisen pallotuolin Valtterin kanssa. Jossain vaiheessa sitten tuli pari ihmistä takaisin hirveellä rytinällä nukkumaan, heräsin kuumaan ja sitten myöhemmin kylmyyteen. Paljonkohan mä sain nukuttua, ehkä nelisen tuntia ja senkin pätkissä?

MUN SY-SY-SYDÄMESTÄ PUUTTUU PALANEN JA OO-OO SÄ VOISIT TÄYTTÄÄ SEN!

kiitos rakkaat!<3

Somewhere over the rainbow

En yhtään tiedä miksi, mutta multa ei vaan kirjoittaminen suju. Nyt on tapahtunut viikossa niin paljon, ettei oikeen tiedä mistä aloittais, mistä kertoisi ja mitä jättäisi pois. Joten varoituksen sana: luvassa on todennäköisesti kilometripostaus. Hyvin epäselkeä sellainen, ja veikkaisin vähäsen, että vaan muutamassa lauseessa on oikeesti järkeä.

Viikon aluksi mulla starttasi uusi jakso: Äi4, EnA5, RuB4, MaA9, Fy5, Hi3, vanhojentanssit ja draama ja teatteri. Miten mä tuun ikinä selviämään kolmesta kielestä saman kurssin aikana?!? Silloin ykkösellä se onnistui vielä jotenkin, mutta enää en oo ihan varma. Ruotsin pitäisi olla piece of cake (hihi nauran vieläkin sisäisesti sille peace of cakelle ♥), meillä tais olla tiedossa vaan kaks kirjoitustehtävää ja sellainen ope, joka oikeesti ymmärtää mun ongelmat (joita mä en kaikkia ollu itsekään huomannut ennen kuin se kerto niistä) ja neuvoo niissä. Mut enkku ja äikkä. Oon kuollut. Pitää tehdä puhe ja ilmeisesti joku oma enkunkielinen kaunoteksti, lukea yksi kirja enkuksi, Tuntematon sotilas ja Sofi Oksasen Puhdistus. Ja mulla ois niin paljon muitakin kirjoja joita haluaisin lukea nyt uudelleen, kun niiden jatko-osat on ilmestymässä suomeksi (tai sitten lyön kaksi kärpästä yhdellä kerralla ja luen jonkun niistä enkuksi, mutta eipä se vielä paljoa auta). Ja tää on nyt sitten viimeinen jakso dt:tä. Mua ainakin harmittaa, kun proggis loppuu. Mutta samalla siitä on tosi ylpeä, et on onnistunut tekemään jotain niin hienoa alusta loppuun. Ja voin vaan kuvitella sen fiiliksen, kun rooliasu on päällä ja katsomossa väkeä eikä kohtausten välissä pidetä uutta ohjeistusta. Ja wanhat odottaa sitten sen jälkeen, kun proggis on saatu kunnialla loppuun. Mulla on tosi kiva pari, vaik ei me mitään kummoisia tanssijoita yhdessä ollakaan. Ainakin meillä on kivaa ja voidaan höpötellä niin paljon kuin sielu sietää. Esimerkiksi Euroviisuista. Nythän julkistettiin Suomen ehdokkaat. Kyllä se aika selvää on, että Diandra lähtee keväällä Ruotsiin. Sanon jo nyt.


Torstaina sit suunnattiin Tampereelle viettämään pitkää viikonloppua, muilla oli perjantai vapaapäivä ja mulla anottu loma (tosin mun ihana höpsö ryhmänohjaani taisi unohtaa tämän, sillä oli itsekin merkannut mulle Wilmaan luvattoman poissaolon vaikka keskiviikkona allekirjoittikin mun loma-anomuksen :3 täytyypi käydä huomenna muistuttamassa tästä asiasta...). Torstaina ihan vaan asetuttiin hotelliin, käytiin uimassa hotellin kylpylässä ja katsottiin Linnan juhlat. Se nallemekko oli kyllä jotain tosi järkyttävää.

Mäkin pääsin keinuhevosen kyytiin!♥

Perjantaina käytiin Vapriikissa, joka on sellainen iso museokeskus Tampereella. Meillä on siis hissassa pakollinen museokäynti ja raahasin sitten noi muutkin mukaani. Meidän pojat ei oo ikinä viihtyneet museoissa tai missään vastaavassa, korkeintaan Heurekassa, mutta tuolta ne joutui suurinpiirtein raahaamaan ulos. Vapriikissa oli menossa vaikka minkälaista näyttelyä, museoraporttia varten käytiin katsomassa muumioita, ihan huviksemme sitten lintumuseota, jääkiekkomuseota, leikkimuseota, kenkämuseota ja innovaatiomuseota. Lintumuseosta löytyi tietenkin omat paikkansa niin Aku Ankalle ja Repe Sorsalle, lintuaiheisille lauluille että tietenkin - tattadadadaaaaa - Angry Birdseille! Siellä ne pojat sitten pääasiassa olikin, pelasivat AB:tä livenä ja kahdella isolla näytöllä.
Vapriikista lähdettiin delfinaarioon, jossa oon käynyt viimeksi ties kuinka monta vuotta sitten. Kamera keksi sitten tietenkin kusasta joka ikisen kuvan, joten sori, niitä mun delfiinikuvia en kehtaa tänne laittaa. Museokuvia laitan muutaman, vaikka niidenkin laatu on jostain tosi syvältä (esimerkiksi siksi, ettei salamaa saanut käyttää ja varmaan muutenkin kaikki asetukset oli päin prinkkalaa). Illalla käytiin vielä moikkamaassa meidän pikkuserkkuja, jotka muutti Tampereelle viime vuoden lopulla.

Lauantaina lähdettiin aamu-uintien jälkeen takaisin kotiin, ja matkalla piti pysähtyä pariksi tunniksi Ideaparkiin. No oho, jotenkin sen kaksituntinen pysähdys venyi neljään tuntiin, eikä mä ja äiti siitäkään huolimatta ehditty käydä läheskään kaikissa kaupoissa, joissa oltaisiin haluttu. Siellä oli sellainen piparkakkutalokilpailu, jossa oli tehty sellainen maisema vajaasta sadasta piparitalosta ja vähän kaikesta muustakin, ja oli niin söpöjä et oli pakko ottaa useempikin kuva. Tavoitteena oli etsiä mulle tanssikenkiä (siis ihan streetiin ja lockingiin, mun nykyisistä tippuu pohjat kovaa vauhtia pois), vanhojentanssikenkiä, laukkua ja mekkoa pikkujouluihin ja vastaaviin. Äidistä en vieläkään oo ihan varma, et mitä kaikkea se oli lähtenyt hakemaan, joululahjoja varmaan pääasiassa. No tolta mun listalta löytyi tasan tarkkaan mekko ja listan ulkopuolelta ihan tavallinen, tummansininen olkaimeton toppi. Mutta se mekko. On. Ihana! Se on ihan älyttömän söpö, ei sellainen ylijuhlava muttei kuitenkaan liian arkinen. Jos siltä tuntuis, voisin käyttää sitä ihan hyvin koulussa, mutta se päällä kehtaa mennä ylppäreihin, konffiksiin ja vaik teatteriin. Se vaan on niin superihana ♥ Vyö ei oo ihan toi sama, koska siellä liikkeessä oli yks mekko rikkinäisellä vyöllä, ja koska toi vyö on vähän hankala (toi metalliosa on sellainen, et istuu vaan jos on pyykkilautavatsa) niin sain sit sen rikkinäisen mekon kahdella ylijäämävyöllä. Molemmat sellaista mustaa kiiltonahkaa, toinen ihan perus ja toisessa sit rusetti. Ja tolla kuvan mallilla on pakko olla tosi pitkät jalat, koska mulla helma yltää polveen saakka.

Kuva: mango.com

Lumi teki enkelin eteiseen ♥

Lumipyry. Rakastan! En sitä tuulta. Se ei oo kivaa. Mut toi lumi. Ah!♥ Se ihana fiilis, kun kävelee pimeessä bussipysäkille, hengitys huuruaa, lumihiutaleita sataa hiuksiin ja jaloissa on ihanat pehmeät talvikengät ja pienessä mielessään voi nähdä tähdet siellä jossain pilvien takana. Joulukuu, joulukalenterien ensimmäiset luukut avattu ja Tonttu Toljanteri katsottu. Kahdesta lastenohjelmasta mä en luovu koskaan, ja ne on joulukalenteri ja Joulupukin kuuma linja. Niin kukaanhan ei oo huomannut, et mä rakastan joulua. Joulu on ihanaa. Lumi kanssa. Vaikka sen mä taisin jo sanoa. Ei se haittaa. Koska lumi nyt vaan on niin täydellistä. Nyt jos tää pysyis maassa niin olisin maailman onnellisin ihminen. Pikkujoulut vol 1 kahden ihanan kaverin kanssa. Syötiin pizzaa, patonkia ja luumurahkaa, tehtiin tryffeleitä joissa kyllä tais olla vähän liian vähän suklaata. Ne nimittäin suli ennen kuin ehtivät suuhun saakka. Päädyttiin syömään niitä lusikoilla. Kynttilöitä joka paikassa. Siis kaikkialla. Ihan kaikkialla. Koko kerrostalokolmio oli täynnä niitä. Parvekkeella, olohuoneessa, makkarissa, eteisessä, keittiössä. Tehtiin mulle tyynyistä patja lattialle. Kuunneltiin musiikkia, juteltiin. Halailin Anettea. Koeviikolla näkee ihmisiä ihan liian harvoin, tulee halipula. Anna, Tinu ja Ada, jos luette tän, tiedätte mitä tehdä kun näätte mut maanantaina koulussa. Ja kaikki muutkin. Mua saa halata. Missä ja milloin vaan.

Meidän höpsöstä pienestä Ninjakisusta on tullut ihan lihapulla. Silläkin on oma joulukalenteri. Jalmari the Bambunoksa alkaa pikkuhiljaa toipua. Siirsin sitä semmoiseen paikkaan mis aurinko paistaa vähän enemmän ja heti voi paljon paremmin. Piparintuoksu. Huomenna joulusiivous ja ens jakson kirjojen päällystys. Koeviikkokin loppu jo ja ihan hyvin oli mennyt. Kaikki paitsi kemia. Siitä tuli 8½, muista kymppiä korkeintaan miinuksella varustettuna. Fyssaa ei olla vielä saatu takaisin mut mun mielestä se meni hyvin. Aneten kanssa tänään jouluostoksilla. Löysin mulle vanhoihin ihan täydelliset kengät, mut ei vaan ollut kokoja. Täytyy käydä kattomassa jos löytyisi Vagabondin omasta liikkeestä. Toivotaan parasta. Tiistaina ensimmäiset tanssiharkat. Mul on pari ja mul on mekko, kengät enää puuttuu. Mitä muuta mä tartten? Kyllä mä sen kampaaja-ajankin käyn jossain vaiheessa varaamassa. Ei varmaan ees kauheen vaikea homma kun Arkadiassa ne tanssii vaan perjantaina. Sit mul on ruotsia Annan kanssa, hii! Kyllä se ruotsi on ihan kivaa jos vaan on hyvää seuraa. Draamakin jatkuu taas ja löydän jälleen pienen Mallan itsestäni. Ihana kirja loppui, uusi alkoi. Kohta mulla ei oo enää mitään luettavaa. Tääkin menossa nyt toista kertaa kesän jälkeen. Miksi oi miksi kirjasarjat jatkuu niin hitaasti? Mulla ois pari leffalippuu, jotka pitäis käyttää ennen tammikuun loppua. Haluaisko joku lähteä mun kanssa katsomaan jotakin?

Niin ja sit mä oon miettinyt sitä, et koska mä aina kirjoitan tällaista yleistä löpinää joka ei liity millään tavalla yhtään mihinkään, niin jos tekisin jonkunlaisen kysymyspostauksen niin kysyiskö ihmiset yhtään mitään? Ei siis nyt tähän tarttis mitään kysymyksiä kommentoida (tai siis tottakai saa!) mut siis tekisin ihan semmoisen mis pyytäisin kysymyksiä, mut siis kertokaa nyt ihmeessä jos teillä olis mitään mielenkiintoa kysymyspostaukselle :)

Very Merry December to everyone! ♥

Paniikki iskee, vähän

Koeviikko. Bilsa ja yh takana, kemia, matikka ja fyssa edessä. Tiistaina koululle tekemään joku hissan seinäjuliste ja sitten kiinalaiseen ainakin Julian ja Nooran kanssa, saa nyt nähdä et saadaanko lisää seuraa. Keskiviikkona vapaapäivä. Sitä mä odotan. Vaikka se meneekin varmaan fyssan parissa. Miksi oi miksi oon jättänyt puolet tehtävistä näin viime tinkaan? Ja miksi oi miksi mä en vaan osaa ottaa kirjaa käteen ja alkaa pänttäämään? Miten mä tuun ikinä selviämään ylppäreistä jos saan nytkin hädin tuskin vihkon kertaalleen luettua? Bilsa meni tosi hyvin, yh:sta voi olla montaa mieltä (kyl mä läpi pääsen), kemia ja matikka onnistuu, fyssa pelottaa. Viel joskus yläasteella olin mielestäni ihan älyttömän hyvä fyssassa ja kemiassa. Sit tapahtu lukio. Ja nykyään oon tunneilla pihalla kuin lumiukko. Kyllä mä silti kokeista saan hyviä numeroita. Mut ainakin mä tiedän, mitä mä en valitse ylppäreiden pakolliseksi.

Sisun kuusvuotissynttärit. Käytiin serkuilla Pusulassa, syötiin serkkutytön tekemää älyhyvää legokakkua (oon jo ilmoittanut sille, et se saa luvan tehdä mun ylppärikakun), pelattiin Blokusta ja Picturekaa, kuunneltiin musiikkia. Yritettiin saada Lauri ja Sisu leikkimään sovussa. En oo ihan varma onnistuttiinko.

Taas jäänyt kamera käyttämättä. Hupsista.

Wilma ei toimi. Paniikki. Oiskohan mun tunnukset vanhentunu? Stressaan ainakin huomiseen saakka, et joku on kaapannu mun tunnukset ja vaihtanut salasanan ja poistanut mut loppuvuoden kursseilta. Oikeesti, mitä mä ajattelen. Kuka muka tekis sellaista?

Mul on nimpparit! Sain nukkuu pitkään aamulla ja lounaan jälkeen jälkkäriks kinuski-karpalo-jäätelöä. Nam. Naapurit olivat tuoneet mulle suklaarasian mun vielä nukkuessa, eilen serkut antoi mulle sellaisen yli-ihanan supersuloisen karkkijoulukuusen. Siit tulee mun joulukalenteri, syön yhden konvehdin päiväs uuteen vuoteen saakka. Mä muuten kaipaisin seuraa uuden vuoden aattona. Jos joku muu on yhtä nolife kuin mä eli ei oo mitään suunnitelmia, niin saa ilmoitella.

Elämä on nyt eikä ensi vuonna

Mulla on ollut ihan mahtava viikonloppu. Oikeesti.

Perjantaina meillä oli ensinnäkin viimeinen liikkatunti, ja mä selvisin. Oon nyt virallisesti liikka kakkosen päässä liikan pakollisten kurssien suorittamisesta. Perjantain tunti oli itse asiassa ihan kiva ja mulle jäi semmoinen fiilis, et olin oikeesti ihan hyvä. Ensin ultimatea ja kotiarestia alkulämppänä, lopputunti futista. Kaikkein kivointa oli se, et silloin kun vastajoukkueella oli niitten parhaat pelaajat kentällä ja meidän joukkueen jätkät halus kentälle hyvät pelaajat ettei tää yks vaan jyräis siellä, mut huolittiin kentälle. Eikä vaan silleen tyyliin et "joku vielä" "no mä voin tulla" vaan tyyliin "hei tuu katja viidenneks kentälle". Jäi kyl hyvä fiilis koko kurssista, toivotaan vaan et maikka muistais mun nimen ja saisin ihan kohtuullisen numeron.

Toiseks perjantaina oli draamaa, mikä nyt vaan tuppaa aina olemaan ihan älyttömän kivaa. Käytiin läpi pari kohtausta ja puvustusporukan kanssa meidän pukuja (multa puuttuu enää sukkikset ja marimekon raitapaita, sattuuko keltään löytymään vaik keltaista?).

Käytiin kääntymässä Samulilla ja lähdettiin sitten vähän isommalla porukalla Annalle viettää leffailtaa. Ja se oli ihan sikasiistiä. Meitä oli parhaimmillaan seitsemän ahtautuneena vuodesohvalle, naposteltavaa oli ties millaista (esimerkiksi venlan tosi hyvää juustokakkua, joka oli siis tosi hyvää ruiskurusketuksesta huolimatta ;P) ja leffavalikoimaa löytyi vaikka muille jakaa. Katottiin lopulta se Disneyn Prinsessa ja sammakko, enkä muista vollottaneeni ikinä piirretylle samalla tavalla. En edes, kun Mufasa tai Bambin äiti kuoli. Mut kun se tulikärpänen kuoli! Onneks oli vedenkestävä ripsari. Kauhuleffana katottiin Rec(? saa korjata jos nimi meni päin prinkkalaa) ja olin silmät kiinni varmaan puolet leffasta ja toisen puolen kurkistelin sormien välistä. Anna oli hirmu suloinen, se peitti mun silmät pahimmissa kohtauksissa. Ja sit loppuun viel Keisarin uudet kuviot, ihmisten saattelut taksille ja linjikselle ja sit vaan höpistiin Annan kanssa loppuilta ja aamulla Annan äiti sit heitti mut kotiin matkan varrella.

Eilen olin sit hoitamassa Laurin päikkäkavereita, ikää 4 ja 6 vuotta. Ihan illasta vaan, eka ne tuli meille ja leikkivät Laren kanssa ja mä sain tehdä ihan omia juttujani. Kasilta isä sit vei meidät niille ja hoidettiin iltatoimet. Pojat ei olleet ikinä menneet nukkumaan kenenkään muun kuin vanhempien ja mummojen hoidossa jotenka niiden äiti sit sanoi, etteivät varmaan suostuisi mennä nukkumaan ihan tosta noin vaan. Se  sit oli ehdottanut, et mennään sänkyyn pötköttelemään ja lukemaan satuja ja ehkä sitten nukahtavat siihen. No tää nuorempi oli sit heti et "vai mitä, et heti kun me nukahdetaan niin sä soitat isille ja äidille et saa tulla kotiin?", sillä ei selkeestikään ollut mitään ongelmaa nukkumaanmenon kanssa ja ilmoitti ekan sadun jälkeen et nyt saa nukkumatti tulla kylään. Vanhempi sit selkeesti taisteli nukahtamista vastaan, mut neljännen sadun jälkeen alkoi kuulua toinenkin kuorsaus ja sit mä vaan pari tuntia rapsuttelin koiria ja luin omaa kirjaani. Eli aika helppo homma.

Tänään sit käytiin äidin ja Laretsun kanssa jumbossa, löytyi joululahjat ainakin marsuille, Ninjalle ja Larelle. Isälle ja eräälle tosi spesiaalille kamulle mulla on jo joululahja hankittuna, eli jäljellä enää Lassi ja äiti ja mä oon jo tosi hyvässä vaiheessa. Ideoita otan vastaan, mitä voin antaa jouluna äidille, jolle annan aina suklaata tai jotain kylpyvaahtoo tms. ja lopult homma päättyy niin et mä käytän sen lahjan, ent mitä voisin antaa 12-v pikkuveljelle?

Niin, ja tää pitää vielä sanoa: mä ja Lauri luukutettiin koko ajomatkan vantaalle ja takaisin Robinia.

"I just love to see people smile!" ♥

Jos joskus tulee huono päivä, tää auttaa aina. When you smile, the whole world smiles for you!

♥

Miks mä teen kaiken aina niin vaikeeksi?

Mua masentaa. Syvästi. Vääristä, tyhmistä, täysin turhista syistä. Miks mä annan sellaisten asioiden ylipäänsä vaikuttaa mun elämään?

Kuulin syyslomalla erään ihmisen sanoneen mua ärsyttäväksi, määräileväksi, dominoivaksi ja aivan liian kovaääniseksi. Tää ihminen ei kuitenkaan tunne mua, vaikka ollaankin samassa koulussa. Me ei olla varmaan ikinä juteltu, joten se ei oikeesti voi tuntee mua. Miks mä sitten annan sen juttujen vaikuttaa mitenkään muhun? Mä en vaan mahda sille mitään. Se oli se juttu joka laukais tän mun uusimman laskukauden.

Mulla on aina ollut tällaisia ihmeellisiä kausia, pienempänä ne vaan tuntui eriaiselta. Mun elämä on yhtä aaltoilua. Ensin oon jonkun aikaa tosi pirtee ja hyväntuulinen ja ainakin luulen, että ihmiset tykkää viettää aikaa mun kanssa. Ainakin ne ihmiset jotka mä voin laskea mun kavereiksi. Ja sitten kuulen tai teen jotain ja masennun. Tuntuu vaan siltä, että vaikka kaikki käyttäytyis ihan niin kuin hyvälläkin  kaudella, mä en silti riitä. Kun mä olin pieni, mun aallot kasvoi kauan ja sitten ne vaan käväisi nopeasti siellä aallonpohjalla. Tai ehkä mun päiväkotiaika olikin vaan pelkkää aallonharjaa. Eskarista mä muistan sellaisen lyhyen huonon hetken, eikä sekään varmaan kestänyt kuin korkeintaan muutaman viikon. Ala-asteella mun aallot muuttikin ihan muotoaan, ja tuntui siltä, et oisin koko ajan ollut pohjalla. Ja siltikin mä vaan jatkoin vajoamista. Joskus tuli hyviä hetkiä, mutta niitä hyviä kuukausia ehti olla vaan muutama ennen seuraavan yksinäisyyden fiiliksen iskemistä. Yläasteella ne vähän helpotti, lukion ekalla olin jo taas täysin aallonharjalla. Kai mä vaan odotin, et millon rysähtäisin alas. Ei siihen nyt sitten paljoa tarvittu, vaan pari sanaa joilla ei ollut oikeasti mitään merkitystä.

Okei, mä tykkään olla yksin. Oon vähän sellainen yksinäinen susi, pärjään oikein hyvin itsekin ja tartten aina mun oman rauhani. Mutta kyllä mä silti haluan että musta pidetään. Vaikka mä en hirveesti annakaan sille arvoa, et tää eräs sanoi musta tuollaisia asioita, niin se jää kaivamaan mieltä. Mietin, et ajatteleeks muut samoin, sellaiset ihmiset, joiden mielipiteellä on jotain merkitystä mulle. Ja musta tuntuu et ajattelee. Vaikka kaikki sanookin, ettei ne ajattele, ja et mä murehdin turhia, niin en mä silti saa sitä mun mielestä noin vaan. En enää lähettele ruokiksen alussa ihmisille tekstareita et missä oot, tulisitko syömään mun kanssa, koska musta tuntuu, et muut kokee sen roikkumisena. Tätä vielä pahentaa se, et joskus ainakin yläasteella oon ite kokenu sen aika ahdistavana kun joku haluais olla koulussa mun kanssa joka välkkä ja ruokis. Vihaan itteäni tän takia. Miks mä en vaan voi antaa olla ja uskoa kun mulle sanotaan, etten oo ärsyttävä? Kovaääninen, joo, mut se ei mua haittaa. Ainakaan en jää huomaamatta.

Anteeks avautuminen.

I just wanted you to know that, baby, you're the best ♥

Apua. Kyllä mä nyt vaan julkaisen tän. Enkä oo yhtään nolona. Okei oon mä vähän, koska jotkut voi ymmärtää tän pikkaisen väärin, varsinkin, jos oon lipsauttanut tonne jonkun tosi ison virheen ja kirjoittanut siis jotain ihan muuta kuin oon tarkoittanut. Toivottavasti en. Eli: älkää ymmärtäkö tätä mitenkään väärin, en oo täällä mitenkään silmät sydäminä vaan tää on tarkoitettu puhtaaksi kohteliaisuudeksi (jos toikaan nyt on oikee sanavalinta...):



Tiiättekö, tänään mä päätin kirjoittaa enkuksi. Ja siihen on ihan hyvä syykin. Saksalaisten lentokone lähti takaisin sunnuntaina (koka siis kirjoitin tän viime viikolla, niin meinaan siis 28.10.). The end of story.

I'm sorry if there are some mistakes in this following text, I know that my English grammar isn't the best possible. But this one I wanted to write in English so that there wouldn't be any misunderstandings. Yeah, I heard a rumor that some of my friends, I'm not sure who, translated my Friday's (26.10.) post to that guy I talked about... And I thought that my friend was kidding when she promised to tell my greets for him. So I think that maybe they will tell about this post too when they go to Germany, I'm not sure when they're leaving (okay, now I know: they're leaving this Wednesday) so it's also possible that somebody is so impatient that she (I assume it's she, I'm quite sure there isn't any boys going to Germany from my school, at least my Facebook says so) will send this post's link to him. (Why do I have this feeling that my English sucks today? Normally writing isn't this hard!)

And now I forgot what I had to tell. Damn it. So, anyway, this is for S: You are the best-looking guy I've ever seen, and it was really... fun? to watch you those two days. I guess I'll never see you again, but I'm always in Facebook in case you want to contact me. In case you don't remember me, this might help: it was my history group's teacher who tried to teach in English on Thursday, I sat next to window. And Friday I had black translucent top with lace on shoulders, I was cutting bread same time as you at lunch with my black-haired friend. If you don't remember me now, then I guess you just don't remember me. But anyway, I just want to say that I like your hair and eyes :) Best wishes for you, I will probably always regret I didn't come to say hi to you. And I hope that you will see this text. AND take this post as a compliment.

And now someone will come here and tell me that this rumor about my Friday's post is just a rumor. It would be so my luck.

Dinosauruksia sängyn alla

Taas mennyt viikko kirjoittamatta. Kyl sen huomaa, et syysloma on ohi. Mullahan on melkeen kiire!

Okei, ei tää kirjoittamattomuus (onks se edes sana?) ei kyl oikeastaan johdu niin ollenkaan kiireestä. Juu, mulla on ollut kiire, mut hyvin oisin silti ehtinyt kirjoittaa. Itse asiassa oon kirjoittanutkin. Ja siinähän se ongelma olikin. Mulla on tuolla luonnoskansiossa yksi ihan spesiaali postaus, jonka kirjoitin maanantaina kuultuani yhden mua koskevan asian koulussa. Mutta se on sellainen postaus, etten tiedä, kehtaanko sitä tänne julkaista. Oon näyttänyt sitä parille kaverille, ja kaikki on sanoneet, ettei oo mitenkään nolo, mut saa nyt nähdä. Jos laitan sen, niin laitan sen viimeistään tiistaina. Mut sen näkee sit.

Mitään en kauheen ihmeemmin oo tehnyt. Kouluun oon raahautunut tunnollisesti kuten aina, samoin harrastuksiin, viikonlopun vaan löhösin. Torstaina selvisin kutakuinkin kunnialla bilsan välikokeesta, vaikka olinkin kerrannut ihan vääriä asioita. Mun ja rakkaan televisioni suhde takkuilee, aikaa ei löydy mistään ja tallentava digiboksi täyttyy täyttymistään, kun en ehdi päivittäin vilkaista kuin korkeintaan Simpsonit. Katsomatta ainakin koko viikon Criminal Mindsit, niistä saan sitten nauttia nyt viikonloppuna matikan ja fysiikan ohella.

Tänään meidän Laren päiväkodissa vietettiin Halloweenia (englanninkielinen päikkä, jonka omistaa amerikkalainen lastenhoitaja, joten Halloween on siellä tosi iso juttu), ja lapsilla oli lupa viedä jotain hyvää, kunhan siitä riitti kaikille. Ryhdyin sitten eilen illalla vääntämään kolmeakymmentä muffinssia. Pelkkään koristeluun meni tunti, mutta tuli niin hienoja, ettei haittaa yhtään. Ja hyvänmakuisiakin. Valmista tuli vasta puoli yhdeltätoista, joten se niistä yöunista. Mut maksoi kyllä vaivansa. Saivat kuulemma paljon kiitosta.

Spotify toimii taas, sen kanssa tappelin varmaan kuukauden päivät. Tortillat. Hyvä  Maria Kallio -dekkari, tosin olin taas niin kärsimätön et vilkaisin murhaajan Wikipediasta. Mistäköhän toi tapa on tullut? Varmaan siitä, kun luin Seita Parkkolan Jalostamon joskus kasilla. Heti ensimmäisellä sivulla kerrottiin jonkun kuolevan ennen tarinan loppua, ja sitten lopussa mun ehdoton suosikkini sitten hukkui. Vollotin kirjan loppuessa, enkä oo sen jälkeen halunnut enää kiintyä kirjoissa tai leffoissa murhaajiin/kuoleviin ja sen pystyy välttämään vain tietämällä nämä henkilöt etukäteen. Draamaa, ja mä alan olla oikeesti tosi rakastunut tohon mun rooliini. Se vaan on niin ihana. Malla on mulle oikee luonnerooli, ihan samanlainen kuin mä pienenä. Se möläytysten tasokaan ei paljoa lähemmäs voisi mennä mun lapsuuden puheita. Vai onko joku muu kailottanut päiväkodissa kovaan ääneen äidin olevan oikeen alkoholisti ja juovan ihan hirveästi? Oikeastihan kyse oli yhdestä saunasiideristä pari kertaa kuussa. Keväällä kukaan ei enää erota, missä Katja alkaa ja Malla loppuu. Ultimatea liikkatunnilla, kerrankin tunnen olevani oikeesti hyvä jossain lajissa. Marraskuukin tuli. Kuukauden päästä on jo talvi. Ja kohta mä huomaan varmaan olevani vanha keinutuolimummo. Minne tää aika oikein katoaa? Ellie Goulding. R-A-K-A-S-T-A-N. Miten oon voinut elää näin kauan ilman tota musiikkia? Luntakin tuli ja meni. Mun ihana höpsö kungfu-kisuni näki lunta ensimmäistä kertaa elämässään, hirmuisen hauskaa sillä tuntui olevan.

Oikeesti, kuin suloinen yksi pieni kissa voi olla? Nytkin toi pieni on tehnyt pesän mun sängyn alle ja ajattelee ilmeisesti jäädä yöks. Siellä se kehrää tyytyväisenä.