Mun on nyt aivan pakko hehkuttaa: rakastan mun huonetta nyt kun se on taas siisti :) Silleen ihan aikuisten oikeesti siisti. Kaapit siivoomatta, mutta esimerkiksi toi pöytä on nyt sata kertaa siistimpi kuin eilen (vaik ei se oikeesti ees ollut kauheessa kunnossa). Ja tääl on mopattu. Siis MOPATTU. Oikeesti. Rakastan. Ja mun mattokin on imuroitu kunnolla. Ja se epämääräinen kasa papereita ja lippulappusia ja muovitaskuja ja lehtiä ja vihkoja ja herra ties mitä on lopulta selvitetty ja enää pelkkä kamala muisto.
Eilen oli siis kuviksen Ateneumin retki, jonna sitten menin kun ei enää kuumemittari toisin käskenyt. Ne taulut oli hienoja, mut täytyy kyl sanoo et meil oli huono opas. Oisin saanut irti paljon enemmän jos oisin vaan kierrellyt itsekseni ympäriinsä. Sen retken jälkeen sitten Anna tuli pitää mulle seuraa Hesaan (vai pitäisköhän mun sanoa toisinpäin, Annahan se oli jolla oli menoa siellä illemmalla ja jonka ois kumminkin pitänyt siellä olla) ja kierreltiin taas ympäriinsä ja löydettiin vaikka mitä. Annalle keksittiin sellainen söpö mekko, mulle sukkikset, iso löysä viininpunainen neule (mun uus rakkaus! <3) ja sellainen huippusöpö T-paita. Vannon pyhästi, että nyt rupeen rajoittamaan mun ostoksilla käyntiä. Ja noita oikeesti tarvitsin. Tai niin mä ainakin haluan uskoa. Käytiin kanssa Fazerin vanhassa kahvilassa, jossa en ollut ikinä aiemmin piipahtanut. Oli muuten hirmuisen söpö paikka, mulla rupes kuola valumaan kun näki ne kaikki irtokonvehdit ja juustokakut ja ah. Jossain vaiheessa ehdin kanssa eksyä Sokokseen, kymmenisen minuuttia meni uloskäynnin paikallistamiseen. Vannon myöskin, etten ikinä astu Stockan ovista sisään ilman osaavaa opasta, koska muuten eksyn sinne varmaan loppuiäkseni. Joskus sadan vuoden päästä joku löytää mut sieltä riutuneena mummelina.
Tänään sitten mulla olisi alkanut koulu 12.15, mut olin varannut opoajan kymmeneksi jotenka suuntasin reippaasti koululle ysin bussilla (en halunnut kävellä siinä sateessa). Sitten opon ovella katsonkin, että oho, vaikka itse ihan varmana olin siihen luokassa olleeseen listaan laittanut tälle päivälle varauksen niin ovessa lukee et se on vasta viikon päästä. Jouduin sit venaamaan koululla päälle kolme tuntia tekemättä mitään ja oottaen, josko joku saisi aamun kokeen tehtyä ja tulisi mun seuraks. No onneks Noora oli aika nopee. Saatiin siis kokeet (paitsi sitten ruotsi, ei ope ollut ehtinyt korjaamaan kokeita ja saadaan tiistaina) ja oon ihan tyytyväinen. Mantsa jäi harmittamaan, kasi nyt ei oo mikään huono numero, mutten vaan tajuu, miks mä olin menettänyt 1,5 pistettä. Toiset menetetyt 1,5 ymmärsin mut tota en. Enkusta tuli 9-, matikasta pyöreä kybä. Lauloin vaan mielessäni I will derivea kun olin niin fiiliksellä In your face, world, I survived! Koko kurssin olin meinannut kuolla niihin tehtäviin enkä tajunnut oikein mitään. Nyt sit tajusin. Ruotsi tuntui menneen tosi hyvin, mun mielestä olin vastannut aika lailla silleen kuin opettaja niitä oikeita vastauksia kertoi. Enkun palautuksen lopulla kävin tekemässä sen ruotsin kuuntelun, ja oli ihan törkeen helppo. Selvisin sieltä kymmenessä minuutissa. Nähtiin kanssa vähän, et mimmonen siitä meidän lehdestä oikein tuli, ja ihan hienohan se on. Kansi vaan puuttuu.
Koulun jälkeen sit sain bussissa viestin kännykkään: Collins, Suzanne: Matkijanärhi haettavissa Klaukkalan kirjastosta 12.10. asti. No mul oli onnellisena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti