22. lokakuuta 2012

Without love life is like a beat that you can't follow


Kohta on syysloma ohi. Ehkä te ootte huomanneetkin, et mulla ei oikeesti oo ollut oikeen mitään fiksua tekemistä. Milloin mä oon muka viimeksi kirjoittanut näin ahkerasti vaikken oo ees tehnyt mitään?


Syysmarkkinat. Metrilakua ja tuoretta toffeeta. Englantilaista nougatia. Lettuja, muikkuja, tuoretta leipää. Vaalikojuja. Niistä on syysmarkkinat tehty.


Mun ihanan rakkaan Noorani synttärijuhlat. Kiinalaista ruokaa. Mustekalaa, possua, paistettua nuudeleita, sushia... Vitsit nyt te luulette et mun elämä pyörii vaan ruuan ympärillä. Ei se oikeesti. Aneten tekemä superhyvä synttärikakku. Hengailua ja juttelua kavereiden kanssa, jääkiekkoa ja juoruilua.


Tekemättömät fyssantehtävät. Apua. Miten mä nyt tällaiseen tilanteeseen jouduin? Haluisin sanoo, etten oo ehtinyt tai muistanut tehdä niitä, mut silloin mä valehtelisin. En oo vaan viitsinyt. Tai halunnut. Sama asia se kai loppujen lopuksi on.


Hairspray. Rakastan. Kuinka mä oikeesti rakastankaan musikaaleja. Kohta osaan varmaan koko leffan ulkoa, oon lauleskellut pari päivää ihan fiiliksissä ja katsonut tota leffaa uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen. Himoshoppaajan salaiset unelmat on ihan hyvä tähän väliin, en haluu heti kyllästyy noin ihanaan musikaaliin. Tunnin päästä sitten Glee. Ja taas jäävät fyssan tehtävät unholaan.


Oon ylpeä itestäni. Selätin hampilääkärikammon ja kävin varaamassa ajan. Ihan personally, en ees kinunut äitiä tekemään sitä puolestani. Okei, mun ois pitänyt tehdä tää jo yli puol vuotta sitten, mutta jotenkin se vain jäi ja jäi tän mun naurettavan ja lapsellisen pelon vuoksi. Nyt pitää vaan kerätä rohkeutta tammikuun loppuun saakka. Proggis on tässä välissä, joten tuskin ehdin kauheen paljoa murehtimaan tota tarkastusta. Apua, mitä jos ne kaivaa noi viisaudenhampaat pois ja varmana se sattuu ihan hemmetisti? Joku saa tulla mun mukaan henkiseksi tueksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti