Ette arvaakaan, kuinka rasittavaa on yrittää kirjoitella blogia
kännykällä. Varsinkaan kun ei oo sitä ihmeen mobiiliversiota, ja
varsinkin, kun kännykkä ei suostu pyyhkimään tekstiä pois. Netti oli sen
verran heikko, että en saanut toimimaan läppärin kanssa vaikka
vihdoinkin olisin osannut, ja kännykällä ei antanut lisätä videota tai
kuvaa joten videopostauskaan ei toiminut. So that's why you haven't
heard about me for a week.
Viime viikko meni siis sellaisella pikkupaikkakunnalla kuin Rutalahdella, joka on suurinpiirtein 40 kilometriä Jyväskylästä etelään. Oon käynyt siellä mun tädin kanssa ihan pikkunatiaisesta saakka, ensimmäisellä kerralla olin kai Laurin ikäinen tai vähän nuorempi. Lassi oli nyt mukana kolmatta kertaa. Pelattiin korttia, uitiin, saunottiin, pelattiin lisää korttia, ongittiin, virvelöitiin, lenkkeiltiin, sadateltiin huonoa katiskaa, melottiin, uitiin lisää, otettiin aurinkoa, luettiin, katsottiin Himoshoppaajan salaiset unelmat, ajettiin huviksemme mökkitietä edestakaisin ja naurettiin jokaisella kerralla niin, että vatsaan sattui, käytiin lähikaupassa kolmenkymmenen kilometrin päässä, etsittiin muikkuja, syötiin kiuasnyyttejä, pelattiin vielä lisää korttia keksipanoksilla, paistettiin lettuja, lopulta pannulättyä, annettiin kalanperkeet lokeille ja saatiin koko seuraava yö kestää hirmuista tuulen ujellusta ja kaatosadetta ja nousta yöllä sitomaan vene paremmin kiinni (seuraavana päivänä tyhjensin siitä 47 ämpärillistä ja 29 kauhallista vettä).
Perjantaina meidän porukat tulivat mukaan asuntovaunulla viettämään juhannusta, Ninja-pieni oli tietty mukana. Koko perjantain ressasin kisua, kun sitä ei saa pysymään minkäänlaisissa naruissa kun puree ne poikki, mutta kyl se vaan on niin seurankipeä kisuli ettei loppujen lopuksi lähtenyt kertaakaan yksikseen seikkailemaan. Että mä rakastan sitä pientä <3 Saunottiin, syötiin hyvin, otettiin aurinkoa (mä sain muuten tosi kivan pohjarusketuksen! tältä mun pitäis näyttää vuoden ympäri) ja ongittiin. Lauantaina käytiin sellaisessa tosi ihanassa paikassa kuin Riihikahvila Kardemumma. Se on sellainen Toivakan 4H-yhdistyksen pitämä harjoitteluyritys, jossa paikalliset nuoret opettelee yksityisyrittämistä ja työelämää. Siinä paikassa oli sitä omaa tunnelmaansa, kakut oli tyttöjen itse tekemät ja aivan taivaallisen makuisia, hinnatkaan eivät todellakaan päätä huimanneet. Kahvilan yhteydessä oli sellainen aivan überihana käsityöpuoti, jossa oli kaikkea ihanaa, ja varsinkin Anette rakastuis siihen paikkaan. Siellä oli sellaisia suloisia käsityönä tehtyjä kortteja ja muistikirjoja, niitä muistikirjoja mun oli ihan pakko ottaa kaksin kappalein. Mietin, et oisin ottanut jotain Anetellekin, mut rupesin itsekkääksi. Sitten joskus kun mullakin on ajokortti vien Aneten sinne ihan varmasti. Niin ja muutenhan se juhannus meni ihan mukavasti, tänään madeltiin liikenteen mukana takaisin kotiin. Ylihuomenna onkin jo mun ensimmäinen työvuoro, ja mua jännittää ihan sikana. Sählään kuitenkin kaiken. Mut löytää sitten tiistaina, keskiviikkona ja sunnuntaina Klaukkalan Ässästä ja perjantaina ja lauantaina Cittarista. Wish me luck.
Ai nii joo. Olin taas tosi laiska kuvaaja, joka ikinen kuva kamerassa on perjantailta. Hups.
Viime viikko meni siis sellaisella pikkupaikkakunnalla kuin Rutalahdella, joka on suurinpiirtein 40 kilometriä Jyväskylästä etelään. Oon käynyt siellä mun tädin kanssa ihan pikkunatiaisesta saakka, ensimmäisellä kerralla olin kai Laurin ikäinen tai vähän nuorempi. Lassi oli nyt mukana kolmatta kertaa. Pelattiin korttia, uitiin, saunottiin, pelattiin lisää korttia, ongittiin, virvelöitiin, lenkkeiltiin, sadateltiin huonoa katiskaa, melottiin, uitiin lisää, otettiin aurinkoa, luettiin, katsottiin Himoshoppaajan salaiset unelmat, ajettiin huviksemme mökkitietä edestakaisin ja naurettiin jokaisella kerralla niin, että vatsaan sattui, käytiin lähikaupassa kolmenkymmenen kilometrin päässä, etsittiin muikkuja, syötiin kiuasnyyttejä, pelattiin vielä lisää korttia keksipanoksilla, paistettiin lettuja, lopulta pannulättyä, annettiin kalanperkeet lokeille ja saatiin koko seuraava yö kestää hirmuista tuulen ujellusta ja kaatosadetta ja nousta yöllä sitomaan vene paremmin kiinni (seuraavana päivänä tyhjensin siitä 47 ämpärillistä ja 29 kauhallista vettä).
Perjantaina meidän porukat tulivat mukaan asuntovaunulla viettämään juhannusta, Ninja-pieni oli tietty mukana. Koko perjantain ressasin kisua, kun sitä ei saa pysymään minkäänlaisissa naruissa kun puree ne poikki, mutta kyl se vaan on niin seurankipeä kisuli ettei loppujen lopuksi lähtenyt kertaakaan yksikseen seikkailemaan. Että mä rakastan sitä pientä <3 Saunottiin, syötiin hyvin, otettiin aurinkoa (mä sain muuten tosi kivan pohjarusketuksen! tältä mun pitäis näyttää vuoden ympäri) ja ongittiin. Lauantaina käytiin sellaisessa tosi ihanassa paikassa kuin Riihikahvila Kardemumma. Se on sellainen Toivakan 4H-yhdistyksen pitämä harjoitteluyritys, jossa paikalliset nuoret opettelee yksityisyrittämistä ja työelämää. Siinä paikassa oli sitä omaa tunnelmaansa, kakut oli tyttöjen itse tekemät ja aivan taivaallisen makuisia, hinnatkaan eivät todellakaan päätä huimanneet. Kahvilan yhteydessä oli sellainen aivan überihana käsityöpuoti, jossa oli kaikkea ihanaa, ja varsinkin Anette rakastuis siihen paikkaan. Siellä oli sellaisia suloisia käsityönä tehtyjä kortteja ja muistikirjoja, niitä muistikirjoja mun oli ihan pakko ottaa kaksin kappalein. Mietin, et oisin ottanut jotain Anetellekin, mut rupesin itsekkääksi. Sitten joskus kun mullakin on ajokortti vien Aneten sinne ihan varmasti. Niin ja muutenhan se juhannus meni ihan mukavasti, tänään madeltiin liikenteen mukana takaisin kotiin. Ylihuomenna onkin jo mun ensimmäinen työvuoro, ja mua jännittää ihan sikana. Sählään kuitenkin kaiken. Mut löytää sitten tiistaina, keskiviikkona ja sunnuntaina Klaukkalan Ässästä ja perjantaina ja lauantaina Cittarista. Wish me luck.
Ja sit viel piristämään teidänkin ihanien ladyjen päivää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti