I believe I can fly, I believe I can touch the sky

Aloitetaan vaikka sillä, että en ole edelleenkään kunnostautunut valokuvaajana. Oho. Käytän erittäin huonona tekosyynä töitä ja ihan oikeana syynä huonompia kelejä mun ollessa vapaalla ja surkeita taitojani kuvata kelvollisia kuvia salamalla.

Ei se mun eka päivä ollutkaan mennyt ihan putkeen. Tajusin seuraavana päivänä, että olin ottanut muutaman pankilla maksaneen maksun vahingossa luotolla. En syytä itseäni, koska mulle kyllä sanottiin ekana päivänä aika selkeesti, että credit ois pankki ja debit luotto. No joo, eihän se sit tietenkään niin oo, ja oisinhan mä sen mun kielitaidollani tajunnut jos oisin yhtään pysähtyny ajattelemaan. Syytän sillä hetkellä vallinnutta ruuhkaa, joka sekoitti sekä mun että Jennyn päät.

Keskiviikkona olin siis iltavuorossa mun vanhan isosen Sonjan kanssa. Meillä oli oikeesti tosi kivaa, hiljaisempina hetkinä juteltiin kaikesta mahollisesta armokuoleman ja jogurttimerkkien välillä. Tajusin jopa illan hommien periaatteet ihan kivasti, aivot tilttas vasta kun kuski ja sittarin myyjä tulivat auttamaan purkamisessa ja meno meni hektiseksi. Sadekin lakkas aika kivasti kun lähdin ajelemaan kotia päin.

Eilen oli mun vapaapäivä, mut ei se ihan siltä tuntunut. Siivottiin ja leivottiin häkä hatussa iltaa varten, kun Laren päiväkotikaverit olivat tulossa vanhempineen päiväkotikauden päättymisjuhliin ja Laretsun epävirallisille synttäreille. Vieraiden tullessa pääsin vahtimaan, ettei toi meidän täysin nimensä ansainnut kisu hyökkäillyt pikkulasten kimppuun tai toisin päin ja juttelin päiväkotihoitajan ja parin vanhemman kanssa. Jotain hyötyä siitä oli, sain mulle sellaisen tosi kivan pikkutyön tän marjanmyynnin oheen. Ens viikolla meen siis hoitaa paria koiraa keskiviikosta torstaihin ja jos työvuorot sallii, niin sitä seuraavalla viikolla kolmeksi päiväksi. Parasta on se, et saa välillä lomaa (niinpä niin, just tultiin mökiltä...) kotona olemisesta kun pääsee asuu yheks päiväks jonnekin muualle.

 Tänään sitten suuntasin sittarin aamuvuoroon Oonan kanssa. Ässän koju saatiin pystyyn vasta puoli yhdeksän jälkeen ja sittarilla oltiin vasta varttia yli yhdeksän. Varmaan hektisin aamu, jonka oon sittarilla ikinä nähnyt: asiakkaita kävi niin tiuhaan, että koju saatiin kunnolla pystyyn vasta pari tuntia ennen meidän vuorojen loppumista. Siihenkin tarvittiin sitten paria ylimääräistä myyjää, jotta ees yksi ehti laittaa mansikoita tiskiin. Mä ja Oona ei olla viel tehty kertaakaan täydennystilausta, eikä olla oltu ees mukana jonkun muun tilatessa, joten oltiin pikkasen pulassa. Onneks seuraavan vuoron tytöt pelasti meidät, huomenna ne neuvoo meille sitte kunnolla sen täydennystilauksen periaatteet. Kukaan ei onneks valita, meillä on molemmilla ollu vasta pari vuoroa joten ei olla viel ihan perillä kaikista jutuista.

Sitten THE MOST IMPORTANT THING in the world. Vanhojentanssimekko. Tähän mä tartten teidän apua. En ota mun suurta rakkauttani, sellaista aivan ihanaa vaaleanvihreää mekkoa, koska se on takaata tosi tyhmän näköinen. Nyt siis ois tosi kiva kuulla, mitä mieltä ite ootte seuraavista mekoista ja minkä valitsisin.

Tää eka on tosi suloinen, ja toi värikin on sellainen joka sopii mulle. Mietin vaan vähäsen et onks tää sit sellainen, joita on kaikilla.

Tää on kiva, ei mikään kermakakku. Toi koristelu on tosi hieno, helman muoto vaan ahdistaa. En haluis kummiskaan ihan A-mallista mekkoa. Siitä en sit tiedä et mimmonen alushame tossa on vai onko ollenkaan ja saisko tota helmaosan muotoa muokattua vaik vannehameella.

Tää on omalla tavallaan aivan älyttömän ihana. Väri kans sellainen, joka sopii mulle aina ja poikkeuksetta, ja toi yläosa on tosi kaunis. Helmaosan huono puoli toi tylli, josta en oikeen tykkää päällimmäisenä kerroksena.

Mutta juu siis kertokaapahan mielipiteitänne noista mekoista ja muitakin saa ehdottaa, pinkkiin en pukeudu. Tarviin ihan tosissani teidän apua! Mut nyt se on vaan niin että kauniita unia, oman kullan kuvia, mul on huomen aamuvuoro.