Aloitan nyt vaikka sillä et kuinka paljon mua oikeen vatuttaa: olin
kirjoittanut käytännössä koko postauksen, kun menin vahingossa painamaan
oikeen yläkulman raksia. Hasta la vista vaan yli tunnin työlle. Kaikel on aina hopeareunuksensa, joten mä otan tän nyt mahdollisuutena parantaa tätä juttua.
Oon nyt ihan kesäfiiliksissä! Oottelen ihan innoissani ens viikon mökkireissua. Oikeesti, yli viikko ilman ihmeempiä kotitöitä, velvoitteita, huolehtivia vanhempia ja vahdittavaa pikkuveljeä. Voisko olla parempaa? Vaikka sääennusteet sanois mitä niin mä aion yrittää paikkailla mun on/off-suhdetta aurinkorasvan kanssa ja ottaa arskaa siel kallioilla niin, et kun juhannus on ohi, ette oo tunnistaa mua. Jos sataa niin sataa, mutta mä otan aurinkoa siitä huolimatta.
Eilen oli aika siisti päivä, vaik heräsinki tahtomattani jo joskus ennen kahdeksaa. Koko aamu meni ihan horroksessa, mut eiks niitten kesällä kuulukin mennä? Bussi stadiin kohti Radio Aallon konserttia Kaisaniemessä lähti yhdeltä, sitä ennen kävin moikkaamassa Nooraa ja katsomassa niitten pikkusta, just ennen helatorstaita syntynyttä kissanpentua. Anette hyppäsi bussiin Klaukkalassa ja Maaria tavattiin sitten rautatieasemalla. Jäätiin siihen porttien ulkopuolelle nurtsille istuskelemaan aluksi, ei viitsitty tunkea alkuruuhkassa sinne alueelle kun ei nyt mitenkään kauheesti kiinnostanut Reckless Love ja Erin, ne meidän odottamat oli vasta siellä loppupuolella. Kuunneltiin musiikkia, syötiin kaikki Aneten karkit, kuvailtiin ja ihan vaan juteltiin. Sadekaan ei paljoa haitannut. Paria seuraavaa esiintyjää ei jaksettu kuunnella vaan mentiin ässään ostamaan juotavaa (ja lisää karkkia!) ja pyörähdettiin kanssa Ginassa. Ginasta tarttui mukaan sellainen iso löysä neonvihreä T-paita, joka on aivan täydellinen vaan heittää bikinien päälle. Takaisin Kaisaniemeen ja lopulta porteista sisään saakka, eteen ei kummiskaan viittitty tunkea. Tunnelma nous koko ajan ja laulettiin ihan täysillä jo Happoradion Che Guevaran mukana. Bongasin sieltä mun tädinkin, jonka ansiosta en joutunut lähtee sieltä jo Happoradion jälkeen ehtiäkseni bussiin vaan sain kyydin ihan kotipihaan saakka. Ette ikinä usko, kuinka nostalginen fiilis tuli The Rasmuksen soittaessa In the shadowsin. Tuli ihan mieleen jotkut pienempänä tehdyt automatkat, jolloin se soi radiosta ainakin kerran puolessa tunnissa. Chisukin oli ihan jees, vaikka fiilis ei enää ollut ihan sama jalkojen särkiessä vähän joka puolelta monen tunnin seisomisen jäljiltä. Muttamutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten yritin keksiä kamerasta edes muutaman kelvollisen yksilön. Noi farkkushortsihaalarit on sitten ne mun Tanskasta ostamat :) (katotaan jos laittaisin lisää kuvia kunhan Anette tulee Kotkasta, sen kamerassa oli joitakin tosi kivoja)
Oon nyt ihan kesäfiiliksissä! Oottelen ihan innoissani ens viikon mökkireissua. Oikeesti, yli viikko ilman ihmeempiä kotitöitä, velvoitteita, huolehtivia vanhempia ja vahdittavaa pikkuveljeä. Voisko olla parempaa? Vaikka sääennusteet sanois mitä niin mä aion yrittää paikkailla mun on/off-suhdetta aurinkorasvan kanssa ja ottaa arskaa siel kallioilla niin, et kun juhannus on ohi, ette oo tunnistaa mua. Jos sataa niin sataa, mutta mä otan aurinkoa siitä huolimatta.
Eilen oli aika siisti päivä, vaik heräsinki tahtomattani jo joskus ennen kahdeksaa. Koko aamu meni ihan horroksessa, mut eiks niitten kesällä kuulukin mennä? Bussi stadiin kohti Radio Aallon konserttia Kaisaniemessä lähti yhdeltä, sitä ennen kävin moikkaamassa Nooraa ja katsomassa niitten pikkusta, just ennen helatorstaita syntynyttä kissanpentua. Anette hyppäsi bussiin Klaukkalassa ja Maaria tavattiin sitten rautatieasemalla. Jäätiin siihen porttien ulkopuolelle nurtsille istuskelemaan aluksi, ei viitsitty tunkea alkuruuhkassa sinne alueelle kun ei nyt mitenkään kauheesti kiinnostanut Reckless Love ja Erin, ne meidän odottamat oli vasta siellä loppupuolella. Kuunneltiin musiikkia, syötiin kaikki Aneten karkit, kuvailtiin ja ihan vaan juteltiin. Sadekaan ei paljoa haitannut. Paria seuraavaa esiintyjää ei jaksettu kuunnella vaan mentiin ässään ostamaan juotavaa (ja lisää karkkia!) ja pyörähdettiin kanssa Ginassa. Ginasta tarttui mukaan sellainen iso löysä neonvihreä T-paita, joka on aivan täydellinen vaan heittää bikinien päälle. Takaisin Kaisaniemeen ja lopulta porteista sisään saakka, eteen ei kummiskaan viittitty tunkea. Tunnelma nous koko ajan ja laulettiin ihan täysillä jo Happoradion Che Guevaran mukana. Bongasin sieltä mun tädinkin, jonka ansiosta en joutunut lähtee sieltä jo Happoradion jälkeen ehtiäkseni bussiin vaan sain kyydin ihan kotipihaan saakka. Ette ikinä usko, kuinka nostalginen fiilis tuli The Rasmuksen soittaessa In the shadowsin. Tuli ihan mieleen jotkut pienempänä tehdyt automatkat, jolloin se soi radiosta ainakin kerran puolessa tunnissa. Chisukin oli ihan jees, vaikka fiilis ei enää ollut ihan sama jalkojen särkiessä vähän joka puolelta monen tunnin seisomisen jäljiltä. Muttamutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten yritin keksiä kamerasta edes muutaman kelvollisen yksilön. Noi farkkushortsihaalarit on sitten ne mun Tanskasta ostamat :) (katotaan jos laittaisin lisää kuvia kunhan Anette tulee Kotkasta, sen kamerassa oli joitakin tosi kivoja)
Tänään olin sitten ajatellut olla vaan kotona ja tehä kaikkea fiksua ja hyödyllistä pois alta, jotta voin sitten nauttia täysillä loppukesästä ilman ihmeempiä rästihommia. Silitin tutorpaidan, hoidin Ninjan, hommasin Laren päiväkotiin (isä on reissussa ja äiti meni aikaisin töihin, joten laitoin Laren päiväkotikuntoon ja vein naapureille jotka sitten veivät sen), tein ruokaa, siivosin keittiötä, keräsin kirjaston kirjat kasaan huomista varten ja jatkoin ikkunoiden pesua. Oisin varmaan saanut ikkunat tänään jo pestyä, mutta siinä vaiheessa, kun jäljellä oli enää oman ikkunan lisäksi takkahuone ja kylppäri, Petra soitti ja pyys sen ja Annin seuraks Klaukkalaan. Meiän oli tarkoitus nähdä huomenna mut nyt saan sit pyhitettyy huomisillan niille vikoille ikkunoille. Ei tehty kauheesti mitään, juteltiin, naurettiin, istuskeltiin, Petra otti kuvia mun järkkärillä ja seilattiin jotenkin koko jalkakäytävän leveydeltä Lidliltä Ässälle. Niin ja mä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Vaskolla. Miten on mahdollista, että oon käynyt Klakessa yläastetta kolme vuotta enkä oo kertaakaan astunut jalallanikaan Vaskomäelle?!? No mut nyt on sitten sekin tehty. Kiitos Petran mun kamerassa on tältä päivältä 51 kuvaa (lähinnä Petran naamasta, mehupullosta, pilvistä ja musta ajamassa Piaggiolla), joista Petra on kuvannut 47. Niistä neljästäkymmenestäseitsemästä 30 on laadultaan jotain kuvien yksi ja kaksi väliltä. Eli juu, mä uskon et oot hyvä kuvaaja ;P Niin ja tolle mun avokypärälle ei sitten naureta, oli vaan aivan pakko laittaa ton täysin uniikin ilmeen vuoksi.
ps// Se teksti, jota kirjoitin yli tunnin, löytykin teksteistä luonnoksena. F*ck you, blogger.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti